IRC-Galleria

en enää ikinä juo. kahden päivän krapula. :o yök. alkoholi ei vaan sovi mulle.
:D

hörppyy hörppyy hörppyy. mms. :)~~~~

Oxygen
You touch my skin
Change the mood I'm in
Teach me how to fly
Just by looking in my eyes
Every word you say
Sets my heart on fire
Every move you make
Takes me higher
I get so high up here
When I touch the sky
It hurts me when I breathe
I need oxygen
Whenever you are near I can hardly speak
It hurts me when I breathe
I need oxygen
I need oxygen
I need
Suddenly
Suddenly I see
How great my life can be
Sailing in the wind
With you my love
Every day is brighter
I get so high up here
When I touch the sky
It hurts me when I breathe
I need oxygen
Whenever you are near I can hardly speak
It hurts me when I breathe
I need oxygen
I need oxygen
I need
With you my love
Everyday is brighter

Mä en ymmärrä mitä mä ikinä sussa näin, miten mä ikinä pystyin luottamaan suhun, tai ylipäätään yhtään mitään. Sä vaan satutit ja loukkasit, niinku sä teet yhä edelleen. Kunpa sun pieneen päähäs vaan mahtuis se tosiasia, ettei mun asiani kuulu sulle enää. Kunpa sä vaan voisit ymmärtää. Ja olla loukkaamatta. Sä et ehkä sitä itse tajua, miten helvetisti se sattuu, miten pahalta se tuntuu. Antaisit mun vaan olla. Jooko? Onko se niin paljon pyydetty? Mä en ihan oikeesti jaksa enää. Mä murenen pala palalta, ja kohta musta ei oo enää mitään jäljellä. Ootko sä sitten tyytyväinen? Sitäkö sä oikeasti, ihan todella haluat, tuhota mut kokonaan?

You really are my ecstasy, my real life fantasy

Pikku Pupu, joka oli menossa nukkumaan, piteli tiukasti kiinni Ison Pupun pitkän pitkistä korvista. Pikku Pupu halusi olla varma, että Iso Pupu kuunteli.
"Arvaa kuinka paljon minä rakastan sinua", Pikku Pupu sanoi.
"Voi, enpä taida arvata", Iso Pupu vastasi.

"Näin paljon", sanoi Pikku Pupu ja levitti käsivartensa niin kauas toisistaan kuin ikinä pystyi. Ison Pupun käsivarret ulottuivat vielä paljon pidemmälle.
"Minäpä rakastan SINUA NÄIN PALJON", hän sanoi.

Hmm, tuo on kyllä paljon, ajatteli Pikku Pupu.
"Minä rakastankin sinua näin paljon", sanoi Pikku Pupu ja kurottautui niin korkealle kuin suinkin ylsi.

"Ja minä näin paljon", Iso Pupu sanoi ja kurottautui vuorostaan niin korkealle kuin kykeni.
Tuo on kyllä aika paljon, Pikku Pupu ajatteli. Olisipa minullakin noin pitkät käsivarret.

Sitten Pikku Pupu sai hassun idean. Hän kiepahti ylösalaisin käsilleen ja ojensi jalkansa pitkin puun runkoa.
"Minäpä rakastan sinua varpaisiini asti!" hän sanoi.

"Ja minä rakastan sinua näistä isoista varpaista sinne pikku varpaisiin asti", sanoi Iso Pupu ja heilautti Pikku Pupun korkealle ilmaan.

"Minäpä rakastan sinua näin paljon", nauroi Pikku Pupu ja hyppi pitkin poikin niin korkealle kuin pystyi.
"Ja minä rakastan sinua näin paljon", Iso Pupu sanoi hymyillen - ja hyppäsi niin korkealle, että pitkät korvat koskettivat puunoksia.

Aika hyvin hypätty, Pikku Pupu ajatteli. Osaisinpa minäkin hypätä noin korkealle.
"Minäpä rakastankin sinua niin paljon kuin täältä on matkaa tuonne joelle", Pikku Pupu sanoi.

"Ja minä rakastan sinua niin paljon kuin täältä on matkaa joen poikki ja vuorten yli", sanoi Iso Pupu.

Se on tosi paljon, Pikku Pupu tuumi. Pikku Pupua nukutti niin, ettei hän meinannut jaksaa enää ajatella. Sitten Pikku Pupu nosti katseensa pensaiden yli. Öinen taivas oli suuri ja tumma. Mikään ei voinut olla kauempana kuin taivas.
"Minä rakastan sinua niin paljon kuin täältä on matkaa KUUHUN", hän sanoi ja sulki silmänsä.

"No, se on kyllä paljon", sanoi Iso Pupu. "Todella paljon."

Iso Pupu laski Pikku Pupun hellästi lehtivuoteelle. Hän kumartui ja antoi Pikku Pupulle hyvänyönsuukon. Sitten Iso Pupu asettui Pikku Pupun viereen ja kuiskasi hymyillen:
"Minä rakastan sinua niin paljon kuin täältä on matkaa kuuhun - JA TAKAISIN."

Oot mun ajatuksissa, mun sydämessä,
oot mun matkassa meen mä minne vaan.

Niin pieni, tai ehkä vielä näkymätön.
Osa mua, osa tulevaa,
osa tätä isoa maailmaa.

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen Jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan.