IRC-Galleria

Menen nukkumaan, kylmään sänkyyn ja nukahdan melkein heti.
Avaan silmäni automaattisesti kello neljä.
Olen yhä unessa, tajuan sen. Olen "herännyt" unen ja hereillä olon välille.
Sänky tärisee, ainakin luulen sen tärisevän. Tärinä voimistuu ja säleverhot
maalaavat kattoon raitoja. Raidat alkavat sulautua mustaan.
Makuuhuoneen katossa on harmaa massa, joka velloo.
Minua pelottaa.
Avaan suuni kirkuakseni, mutta suustani ei kuulu mitään.
Räpyttelen silmiäni, kyyneleitä putoilee poskilleni. En kykene liikkumaan.
Alan liikutella huuliani mantran omaisesti, huulilleni muodostan sanaa "äiti, äiti.."
Jatkan itkemistä, kun harmaa massa velloo sängyn yläpuolelle ja sänky tärisee yhä.
Massasta ilmestyy valkoinen käsi.. jossa on metalliset kynnet.
Yritän taas huutaa, puistaa päätäni, herätä.
Metalliset kynnet viiltävät minua päästä varpaisiin, pureutuen lihaan.
Tiedän näkeväni unta, TIEDÄN.
Mutta tunnen kivun. Helvetillisen, kamalan kivun.
Vingun ääneti ja kyyneleitä virtaa poskilleni.
Hengitän raskaasti ja vaikeasti, nopeasti.
Tärisen.
Niiskaisen, suljen silmäni ja nukahdan uudelleen.