IRC-Galleria

Tämmöinen haaste siis.. Angelus, Meltti, Jhvisto, Tuhkis84, Kyou, Huppuluuranko, Miffy, AntiJahve ja TurhaPoika.

Kirjoita nimesi niin että jokaiselle riville tulee yksi kirjain eli siis allekkain. Haasta saman verran ihmisiä kuin nimessäsi on kirjaimia. Jokainen haastettu valitsee yhden kirjaimen ja kirjoittaa kirjaimelle kolme sinua kuvaavaa adjektiivia. (Esim. R=rohkea, reipas, rauhallinen.) Jokainen siis valitsee vain yhden kirjaimen ja viimeinen haastettu joutuu ottamaan viimeisen jäljelle jääneen kirjaimen. Haastettu myös laittaa tämän omaan päiväkirjaansa ja saa tietää mitä hänestä ollaan mieltä ;)

K
A
R
O
L
I
I
N
A

Siinähän tuo on.. joo. Anteeksi jo laajaa haastorinkiä, nimeni on pitkä kuin ketun häntä.

Ai samperi, täällä on taas aivan liian kylmä. :(
Onkohan se fyysistä vai henkistä?
Tein juuri keittoa ja nyhjötän tässä nahkatuolissa mutisten omiani.
Onpas taas yksinäinen olo.

Mä olen pikkuhiljaa ruvennut ymmärtämään pari juttua elämässäni.
Ei mulle tarkoitettu elämää. Mut tarkoitettiin vaeltamaan pitkässä
nahkatakissa päässäni stetson ja taskussani mattoveitsi,
selvittäen muiden raukkaparkojen elämää ja ongelmia.
Siinä mä olen hyvä. Mulle ei haluttu antaa elämää elettäväksi,
olin joku vahinko taivaan suunnitelmassa, ja ne päätti lahjoittaa
mun sieluni helvetin aikakirjoihin.
Mun oli kai tarkoitus olla äiti, sellainen äitihahmo, joka vaeltaa
lapsiensa elämissä taka-alalla ja saapuu kun kutsutaan.
Antaa turpaan pahuudelle ja poistuu varjoihin kun lapsi voi taas hymyillä.
Enää mä en voi korjata ketään. Olla kenenkään tukena fyysisesti.
Tarttisin ite sitä tukea ja apua, että joku tulisi minun ja pahuuden eteen
varjoista, tarttuisi siihen ja ajaisi sen pois.
Miksi ihmiset ovat niin kiittämättömiä?

Antakaa teippiä.
Sydämeni ratisee.
Sattuu. Ikävä.

Olipa tänään taas päivä.
Pitkän häsläyksen ja möhläysten jälkeen ravasin naama punaisena kaupunkiin Mikan kanssa hoitamaan asioita sinne sun tonne. Tuhkimokin oli messissä, käytiin yhdessä muunmuassa pankissa ja Toivolla. Eipä ollut Tuija Toivolla, konferenssissa. Niin paljon kun neiti on toitottanut että pitäisi käydä näyttämässä Mikaa aika-ajoin.. :D Tottakai tuppaan sinne aina kun ei olla paikalla. Mika söi tänään kokonaisen munkin ihan itse. ^_^ Mutta kyllä oli jätkänpätkä sokerissa.
Puhelinkin teki kaupungilla lakon. Koska opin, että akkukin pitäisi joskus ladata.. -_-
Huoh.


Giving the sun fall upon my life
Is there any things I can do the differend way..
Is there a one lucky star, who wants to make my life better?
Yes, there is one lucky star, who is so small than he cannot fill my cup alone.
Am I just asking too mutch to have a beatyful things in my life,
is there anyone who understands me?
Oh mother, come and get me home, Im so tired to covering up my mistakes.
Oh mother, send me just peace in my heart.
Oh.. mother.. come back! ;_;
Im so tired.. I miss you so mutch..

Is there any change to keep my sand moving in my timemaker?
Just one hug from the right lap.. Just one kiss from the right lips..
But.. they all are gone.
Im a stick in my love-ones ass.
Im a needle, who is make bloody scars.
My sky is covered by blood. And Im afraid.

Tänä aamuna heräsin järkyttävään poskijomotukseen ja soitin hammaspäivystykseen.
Kamalalla kiireellä sitten Maantienkadulle ja todettiin että viisuri oli alkanut mätiä.
Mätäpaise puhkaistiin ja todettiin että viisuri on poistettava heti. Huusin kuin hyeena hammaslääkärituolissa, kun viisurini poistettiin taltalla. Nyt on sitten jo toinen paperitollo poskessa ja vasen puoli silmästä kurkunpäähän on täysin tunnoton, ei kunnolla edes pysty puhumaan. Poskessa on edelleen avohaava ja verta tulee kuin härän kurkusta. ;_; Yää!
Tattuu!

Onneksi Tuulakin käväisi meillä tuomassa onnea elämääni.
Kiva tuntea, että on tärkeä jollekin ja on joku, joka ei milloinkaan eikä missään vaiheessa hylkäisi, ei minkään asian vuoksi.

Elämäni on tottavieköön liian kiireistä tätä nykyä.
Tuli heitettyä Mikan kanssa kunnon pyrähdys ulkona, aurinkokin paistoi kuumasti vaikka viime päivinä on ollut kylmä. Haukottelen minkä kerkiän ja olo on todella omituinen, kuin olisi kuume nousemassa. En tiedä, harmittaa kovasti tämä täysin pöljä olo. Välillä on kurkussa oksennuksen maku ja sitten taas kaikki on okei. Plääp.
Jotkut ihmiset ympärilläni huolestuttavat minua jutuillaan. Miksi ihmisen on niin vaikea olla onnellinen ja tyytyväinen, vaikka elämässä päällisin puolin on kaikki hyvin? Olen ollut koko päivän poissaoleva ja ajatuksineni kaukana muualla missä minun olisi pitänyt olla.
Välillä sydäntäni silitetään silkkihansikkaiden kanssa ja välillä tökätään orapihlajan piikki lihakseen. Ja taas toisinpäin. Suuri pyörremyrsky jossakin usvan takana..
ääööää. Vastaus on sammakko!

....
...
..
;_; Älkää kuunnelko.

You cant beat me, you cant hurt me, you cant toutch me!
Meikätyttö kuuntelee taas heviä. Masentavaa musiikkia kertakaikkiaan.

Tekisi mieleni
- Revetä
- Katketa
- Itkeä
- Turvautua
- Halata
- Juosta järveen
- Heittää kaikki muut järveen
- Kirjoittaa
- Nukkua
- Vittuilla jollekulle

Lopputulos seuraava:

- Menen vihdoin sinne nukkumaan.

Oi mami, miksen saa?
:(

Olisin halunnut vain tarkkuuskiväärin ja ihmisten metsästysluvan.
Ajatelkaa nyt, tapaukset kettuluolakossa ja pönötyskekkereillä
haluavat vähentää petoeläimiä koska ne ovat ihmisille vaarallisia.
Siis ihan esimerkiksi: Kumpi on tappanut enemmän ihmisiä,
Karhu, joka puolustaa pentujaan vai ihminen?

Älytöntä.

Olipa taas surkea sepustus näkyvissä koko päivän. ;_;
Oh hoh hoijakkaa, sitä se aiheuttaa kun
Mika vaatii huomiota kesken keskittymisen..
Mistähän johtuisi taas tämäkin olotila, on ollut koko päivän
kauhean puhelias olo. Joissakin tapauksissa olisi pitänyt pitää
taas mölyt mahassaan.

Saasta, mitä ihmeen kaunaa tuo varjojenkirjan väki minua kohtaan
oikein tuntee? Aivan helvetin ihmeellistä touhua. Juontaa varmaan
juurensa siitä trachemyn tiedonjanosta, kun haki herra päälikön
valokuvan jostakin netistä esille. Ja mitä pahaa minä taas tein?
a) otin vastaan trachemyltä valokuvan.
b) ilmoitin herra päällikölle mitä trachemy oli löytänyt.
c) sain ikuisen idiootin leiman koska luotin siihen porukkaan
niin paljon että meikälikka järjesti niille miitin, jota ne eivät
koskaan edes pitäneet.
d) meinasin joutua maksamaan koko pieleen menneen miitin.

Helvetin epäreilua touhua taas. Elämä on.
Kyllä niille on loitsuni ja jumal- sekä yrttitietoni kelvanneet
vielä tähän päiväänkin asti, kirjoittajan nimi vaan on vedetty
hittoon.. Huomasin muuten tänään katsellessani vähän paikan
uudistusta ja totesin että jo on herralta ja hänen rouvaltaan
tainnut jonkunsortin ruuvi tipahtaa.. kysyvät rekisteröimiskaavakkeessa
nykyään jopa liittyvän henkilön sosiaaliturvatunnuksen. Ei näin, sehän on laitonta.
Pöppelis pöö.

Näytin itselleni ja Jlle tänään että minä olen kovempi luu. ^^
Meikälikka painoi kolmen tunnin unilla tähän pisteeseen asti.
Trööt, mitkä unihumalat. Päässä vähän jo tähänaikaan heijaa,
mutta mitä siitä kun ei vielä menoa haittaa.
Mitähän meikä taas touhuaa, lukeeko näitä muka joku?

Vasemmassa kädessä sivellin mielessäni hiljaa mataa.
Minä asetan tasetille pohjan.
Valkoinen pohja huutaa nimeäni yön hiljaisuudessa.
Suti uppoaa punaiseen akrylliin ja alkaa pyöriä kädessäni.
Se pyörii ympyrää, yhä hurjempaa vauhtia.
Katse vihreissä silmissä tuijottaa minua kuin peto.
Paksut sormet himoitsevat hiljaa hiuksiani.
Otsallani veden helminauha sekoittuu meren suolaan.
Sivellin pyörii ympyrää.
Sanat mielessäni huutavat sinun äänelläsi niitä ikäviä sanoja.
Suti niistää itsensä vedessä.
Sivellin uppoaa siimeksen vihreään.
Nopea käden liike piirtää vihreää viivaa.
Hetken päästä suti taas pyörii kädessäni.
Kätesi ovat ympärilläni ja pidät toista kättäsi käteni päällä.
"Anna minä opetan sinut maalaamaan ruusuja.."
Sivellin pyörii.. pyörii.. kunnes kasvoni ovat hiestä märät ja minun täytyy
istahtaa. Kätesi häviävät ympäriltäni.
Tasetilla lepää taulu, jossa ruusuista toinen on hellästi nupullaan, toinen leveästi avoinna.
Puhdistan siveltimen ja suljen taiteilijan laukkuni.
Juosten tupakalle katselen tähtiä ihan kuin silloin.
Mitä minä pelkään..?
Mitä minä odotan..?

Tuuli kuiskaa hiljaa korvaani viestin.
Hymyilen.
Olet ajatuksissani.

Vittu minä sanon tätä elämätä
on se pohjaltaan niin mätä
loputon kujanjuoksu
ja ihmisten nupeista tuntuva kusen tuoksu
Ihminen on siitä merkillinen otus
että jos kuuluu jostakin karu totuus
sanoin miekoin käydään torjumaan
petoa joka on ruvennut karjumaan.

Skeptisen kyynikon kohteliaisuussanasto miehiä vastaan:

- Näytät jumalaiselta = Näytät muuuten ihan Buddhalta.
- Olet kaunein jonka olen koskaan nähnyt = Minulla on hirveä dementia.
- Et sinä minusta ole lihava = Mutta älä kysy sanan synonyymeistä mitään!
- Pidän pyöreistä naisista = Sulla on ihanan pyöreä pää, mutta missä helvetissä se on kiinni??!
- Rakastan sinua = Ei tässä muitakaan ole lähettyvillä.
- Pidän kavereistasi = Paistettuna, keitetynä tai friteerattuna..
- Huomaa kyllä mistä olet piirteesi perinyt! = Näytät ihan isältäs.
- Mun mielestäni luovuus on tärkeää = Niin osaaksä tehdä ruokaa?
- Mä ostin sulle hienon lahjan = Omin sen heti kun avaat paketin.
- Olet paras nainen jonka olen kokenut = Siis.. paras NAINEN?!
- Se oli ihanaa = No jippii, vihdoinkin..
- Kysy vaikka keneltä! = Kaveripiiriäni on varoitettu sinusta.
- Enhän minä valehtelisi sinulle.. = .. mutta en kerro kaikkea ja se ei ole sama asia.
- En ymmärrä mitä tarkoitat = ..eikä silti kiinnostakkaan.