IRC-Galleria

Edelleen vituttaa, nyt vain entistä ankarammin. Tänään taas tuli tunne, että jälleen ollaan epäonnistuttu mulle niin tärkeässä asiassa. Oon jo vuosia haaveillut omasta yrityksestä, joka alkoi jo olla toteuttamista vaille valmis. Mutta sitten kaikki meni taas päin persusta.

Tästä mun yrityksen perustamisesta voi kirjaimellisesti todeta, että perse edellä on menty puuhun.

Jos jotain kiinnostaa ryhtyä sairaankuljetusyrittäjäksi, niin onnea vaan sille. Mulle tuli tänään taas sellanen tunne, että heitän koko idean h*lvettiin -> Jälleen kerran tässä kahden vuoden aikana.

Olen yrittänyt hakea kaveria tähän hommaan (kun ei yksin olisi kauheata halua yrittäjäksi ryhtyä), mutta ei ketään kiinnosta. Kaikki ovat kyllä ilmoittaneet, että voivat tehdä firmassa töitä, mutta ketään ei halua yrittäjäksi. Pelkureita sanon minä. Eihän tässä elämässä voi mitään saavuttaa, ellei ota riskiä?

Jopa SPR:n paikallisosastollekkin olen tätä ideaa kaupannut, mutta ei ollut kiinnostusta. Yrittäjäkaveria olen hakenut nettiäkin myöten, mutta vain yksi vastaus aikanaan saapui (ja senkin jouduin valitettavasti hylkäämään).

Suoraan sanoen tää homma kusee ja pahasti.

Ketuttaa d:p

Jotenkin outo fiilis tänään. Tuntuu siltä, että oon tehny kaikille jotain pahaa. Kun ei kukaan halua edes puhua mun kanssa. Aina vaan ihmiset lupaa soittaa, mut ei ne kuitenkaan soita :(.

Töissä oon taas kolmatta vuorokautta putkeen. Mutta hyvähän se on, että töitä riittää! Uudessa paikassa oon viihtynyt tosi hyvin :)! Ja vanhassakin on vissiin työnantajalle tullut katumus päälle, kun ovat sieltäkin takas töihin kyselleet -> en todellakaan oo sinne menossa.

On jotenkin silti p*ska olo, ollut jo pidempään. Kaikista pahinta on se, että lisää p*skaa tuntuu kaatuvan taas koko ajan lisää niskaan. Vai mitenkäs muuten selittäisitte tän mun loistavan tuurini:
- shettisorimme sairastui keuhkoputkentulehdukseen -> joutui ab-kuurille (piikitettävälle sellaiselle).
- shettisruunani sairastui kaviokuumeeseen, aiheuttajana mitä todennäköisimmin jokin allergia (tällä ponillahan on siis ollut jo vuosikaudet kesäihottuma). Paranemisesta ei ole mitään takuita. Klinikkareissukin saattaa olla edessä.
- eräillä kasvattamillani hamstereilla todettiin vakava, perinnöllinen luustosairaus -> jouduin lopettamaan useita syyrialaisia hamstereita.
- 2 vkh campbell- hamsullani todettiin sokeritauti -> jouduttiin lopettamaan nekin.
- nuori kesyhiiripoikani kuoli eräänä sunnuntaina -> eläinlääkäri arvioi kuolinsyyksi vakavaa tyzzerin syndroomaa -> kaikki meitin jyrsijät on nyt sitten tarkassa seurannassa.
- tappelin sanallisesti (aika pahasti) entisen työnantajani kanssa, joka ei meinannut suostua noudattamaan lakimiehen määräystä.
- jne.
Nämä kaikki siis sattuneet noin 2vkon sisällä... Kiva saada tällaisia "lisukkeita", kun ei muutenkaan elämä ole vielä palannut normaaleihin uomiinsa kaikenmaailman sairasteluiden, yms. jälkeen...

Ja jos joku tulee tähän sanomaan, että "Elämä on", niin mä vedän sitä turpaan... *angry*

Nyt on sitten meitin "retku"-tyttö Jarlein Nicola ilmoitettu mannermaisten kanakoirien päänäyttelyyn Järvenpäähän 10.6.2006... AVO -luokkaan of course. Ei ollakkaan aikoihin käyty näytillä ja nyttenkin lähetään vaan lähinnä kahtomaan muita bretoneita tuonne. Ties jos vaikka löydettäis Nicolalle sulhanen siltä reissulta ;).

Täällä sitä istuskellaan uuden työpaikan tietokoneella surffailemassa + katotaan sivusilmällä canal +:ssaa ! Vähän on erilainen meininki täällä, kun entisessä paikassa... Tosin hiljasta on ollu tähän asti (teen 24h vuoroa), mutta nähtävästi vappu vaatii veronsa jossain vaiheessa.

Kalusto parempaa kun entisessä duunissa, mutta välineet on aika samanlaisia. Tosin muutamia lääkkeitä on enemmän. Lisäksi tääl on kahdessa autossa käytössä zollin deffat (m-sarja) ja yhdessä Lifepack 12. Löytyy myös irralliset kapnot ja kannettava c-pap... Milläköhän näit kaikkia osaa käyttää?

Noh, ehkä se siitä...

Tänään pitäs mennä klo 17 himppeen serkun (s-hit -nimimerkki) kaveriksi... Mää keksin sille khyl jotain kieroo tänää ...

Enään 40min töitä tääl Kuhmoisissa! Sitten se on over... Toisaalta ihan hyvä lähteä, mutta haikea on mieli silti.

Nyt soi päässä vain yksi asia:

"Tuosta portista juoksen helvetin lujaa, vaapaana naisena pitkin kujaa! Nyt vipinää tennariin ja Laura lähtee siviiliin..." Vähän siis muunneltu sanoja, but anyway, sama tarkotus melkeinpä.

Mutta muutaman päivän päästä uusi työpaikka ja uudet kujeet... Ja uusi asunto.

Tänään sitten pitäs mennä allekirjottamaan uuteen työpaikkaan työsopimus... Hirvittää ja jänskättää, mutta sehän on ihan normaalia. Kyllä kai se siitä. Illaksi pitäs sitten mennä tekeen terkkariinkin duunia. Töitä piisaa siis.
"Tätä työtä ei voi viedä Kiinaan, mutta kiinalaiset voivat tulla tänne tekemään tätä työtä"

Eilen aloitin pankin orjana olemisen, jotta saisin oman asunnon hankittua. Tuota orjuutta sitten kestääkin se 15-vuotta...

Vihdoin ja viimein sain eilen myös PAD vastauksen siitä minulta poistetusta imusolmukkeesta. Mitään syöpään viittaavaa ei löytynyt *JEIJ*! Mutta diagnoosina on nyt sitten hyperplastinen lymphadenopathia colli... Eli suomeksi kutakuinkin tarkottaa seuraavaa: hyperplastia = suurentunut, lymphadenopathia = imusolmuketauti, colli = "tulehdus"... Mutta toistaiseksi ei ole tiedossa jatkohoitoja, ennen kun toisin ilmoitetaan...

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

TACK MARZU!

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.)
MITEN TAPASIMME? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä?
Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni muistaa sinut

Kiitos marzu tästä :o)!

Ja nyt kaikki vastaileen ;o)

Hengissä ollaan, operaatio meni hyvin. Kivat lääkärit ja hoitajat, tosi tyytyväinen olen saamaani palveluun!

Operaatio onnistui, mutta tuloksia odotellaan jännittyneinä... Mutta ehkä se siitä. Pitäs mennä viel keuhkokuviinkin, kun kirurgi käski. Kaiken varalta. Kun tuli pari yllätystä tossa operaatiossa vastaan.

Pientä haavakipua tuntuu, mutta eiköhän tuo Voltaren Retard 75mg 1x2 auta ees vähäsen. Huamen sais vissiinkin alottaaton Sirdalud 2mg 1x1-3...

Sairaslomalla ollaan...

Olo on sekava, ajatus ei oikein kulje. Koko ajan vaan kelaan mielessäni tätä päivää. Huomista en jaksa ees ajatella.

"Mä elän vieläkin"

:o)

minkä takia kaiken pitää aina mennä vaikeimman kautta? Nyttenkin kaikki on taas niin helevetin hyvin, ettei voi paremmin olla... Mut hei, ELÄMÄ ON!

*ägänen*