IRC-Galleria

Mun kämppä haisee raudalle.
Tulin aiemmin töistä kotiin, ja Tempo olikin järjestänyt kivan yllärin. Se oli taas onnistunut jotenkin keplottelemaan itsensä koiraportin väärälle puolelle, ja oli rikkonut jalkansa johonkin vielä hämärän peitossa olevaan esineeseen. Verta oli joka paikassa, kun raukka oli armaan hädissään tepastellut ympäriinsä. Sohvalla se jäljistä päätellen on makoillut aika kauankin ja roikottanut rikkinäistä tassuaan laidan yli, koska sohvan vieressä on pieni verilammikko.
Ei muuta kuin koira ammeeseen ja vahinkojen tarkistus. Vasemman tassun kannuskynnen takana on sellainen kiva repeämä, joka ei onneksi enää vuoda, mutta kipeän näköinen se on. Piti loppujen lopuksi pestä koko koira, kun se oli onnistunut tahrimaan itsensäkin vereen.
Oli kyllä jotenkin odotettavissa jonkinlainen itsensä telominen, kun tuo koira on niin kohelo. Onneksi ei tällä kertaa käynyt pahemmin, ja toivottavasti ei mitään pahempaa vielä satu. Mitähän tuolle portille tekisi, kun se ei enää tunnu tuota pidättelevän.

Jaujaujaujaujaujaujau!
Ehkä maailman paras ilta ikinä. Hymyilyttää ja kädet tärisee jajaja vaikka mitä. Nyt rupeaa muutkin sen huomaamaan, mutta väliäkös tuolla.
Ei vituta edes se, että työt alkais tuossa neljän tunnin päästä, enkä ole vielä edes käynyt nukkumaan. :S

O-ou. Olipas kivaa. Ja ihan yllättäen. Sais olla useamminkin. Niin ja oon jo nyt kotona (!), mikä johtuu isolta osin huomisesta Ale Pupi -vuorosta (!!) ja vielä isommalta osin sen parhaan seuran kotiinlähdöstä. Nyt jos vielä yrittäisi saada untakin.

Voi huh. Ei pitäisi ikinäkuunapäivänä valittaa, että elämä on tylsää, koska sitten ihan varmasti Herra Murphy laittaa lusikan soppaan ja antaa vuosien edestä actionia yhdelle päivälle. Ei enää tällaisia päiviä, kiitos. Meinasi jo ihan aikuisten oikeasti pelottaa, mutta onneksi sitten lopulta sain ehkä parhaimman mahdollisen vakuuden siitä, ettei tarvitse tässä kaupungissa enää ikinä pelätä yhtään mitään. Nyt minut on hyväksytty ja tiedän, että olen turvassa. Nyt tässä maailmassa on kolme ihmistä, joihin luotan kuin kallioon, niin kornilta kuin se kuulostaakin. Arvostan, todella. Olkoon muut mitä tahansa mieltä tästä porukasta ja minun osallisuudestani siihen. Arvostelijat ja epäilijät pitäköön mielipiteensä ominaan, meikäläistä ei kiinnosta vittuakaan. Läheisteni puolesta oon aina huligaani.

Ei vittu. Eilisten keskustelujen ja tämänpäiväisen tekstiviestien selailujen perusteella tuli Ikävä. Ei tässä näin pitänyt käydä.
Voisko tän elämän aloittaa uudelleen?

Olipas aika erikoinen ilta. Mutta tulipahan ehkä vähän paikkailtua välejä Sen Jonkun kanssa. Hauskaa kyllä oli loppujen lopuksi. Näin kauan kesti, että pystyin juttelemaan mennä. Eikä edes tehnyt pahaa. Hyvä minä.

Niin ja Pojat oli taas ihania, mutta ne nyt on aina. Tykkään! <3

Tiedän tasan tarkkaan, että ei pitäis tuntea nyt näin. Mutta kun en sille mitään mahda ja tuntuu pitkästä aikaa mukavalle.
Perkele.

Vittu, mikä fiilis. Ei järkee. Helmee!

Pitkästä aikaa nauroin ääneen nettijutuille. Nämä seuraavat ketjut Karmeista Treffeistä aiheuttivat monenmonta spontaania nauruntyrskähdystä:

http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/253982.html
http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/254214.html

Ei hittolainen, kyllä kannatti lähteä sittenkin töiden jälkeen kerhoilemaan. Oli piiiiitkästä aikaa ihan helvetin hauskaa. Edes Se Joku ei saanut iltaa pilalle, vaan pidettiin poikien kanssa hauskaa oikein urakalla, tappiin asti. Nyt hiki ja väsy ja ah.
Rakastan Mun Poikia niiiiiin paljon. <3