IRC-Galleria

Voi voi,
eilen oli teatteria 19.00-21.45.
Ei siis yhtään pitkä päivä.

Antsu onneksi haki minut pois sieltä ahdistavasta väkijoukosta.

Olihan se kiva näytelmä juu,
alun perhe riita ahdisti kauheasti.
Lapsi itki "sängyssään"(oikeasti kylpyammeessa) ja itki,
vanhemmat huutavat.
Melkein itkin, melkein.
En onneksi.



Ja nämä uneni.
Näin Nellan kuolevan,
heräsin kauhusta.
Hyppäsin isolla hevosella, yhtäkkiä allani oli pieni poni ja jalkani leikattiin siten pois.
Viime yönä taas,
näin unta että ajoin autolla loputtoman matkan.
Aamuisin herännyt outo tunne mahassa,
kuin ne kaikki olisi totta.
En haluaisi,
mutta siltä tuntuu.


Ja pelottaa