IRC-Galleria

En ole koskaan päästänyt itseäni tntemaan tuskaa.
Olin tukahdattunut sen.
Nyt tunsin sen.
Liian paljon tuskaan.

Minun elämälläni ei ole tarkoitusta.
Minulla ei ole halua mihinkään, ei rakkauteen mitä minulta vaaditaan.
En halua tehdä mitään, en tavata tuttuja, en hymyillä.
Se sattuu.

Eikä minulla ole halua elää.


Jo monta monenmoista viikkoa olen ajatellut asiaa jokaikinen päivä.
En oikeastaan ajattele muuta kuin sitä.
Mutta siirrän sitä päivästä toiseen.
Joka päivä vakuuttelen itselleni odottavani seuraavaan, parempaan päivään.
Ehkä seuraavana päivänä kipu hellittäisi.
Ehkä seuraavana päivänä haluaisin taas elää ja minulla olisi jokin syy elää.

Nyt en enää kestä tätä tuskaa.
Se on sietämätöntä, eikä sille tunnu olevan loppua.
Tämä on ainut tie pois tuskasta.

Ei ole muuta pakotietä.