IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

[Ei aihetta]Perjantai 18.01.2008 14:23

Sade minut haalistaa
Kuluttaa kokonaan
Tietenkään en sitä huomannutkaan

Särkynyt olen vaan
Pinta naarmuilla
Tietenkään en sitä huomannutkaan

Eilinen tuli uudestaan
Hiljaa hiipi selkäsi taa
Kierrän ympyrää umpikujassa
Ei siltaa luotu kestämään
Jalkojen alta pettää
Ei ketään kiinni pitämään

Taas huone hiljenee
Seinät kaatuu päälle
Joskus on vain liikaa aikaa

Yksinäistä lohduttaa
Kunpa en astuisi harhaan
Joskus on vain liikaa aikaa

[Ei aihetta]Perjantai 18.01.2008 13:40

Tunteet vaihtuvat 0-100 sekunissa ja äkkipysähdykseen.
Minä teen hidasta ja tuskallista kuolemaa.

[Ei aihetta]Keskiviikko 16.01.2008 15:54

Inka voitit liput 8 päivää ensi-iltaan.
21.1 klo 21 bio rexissä Helsingissä.
Aika mukavaa

KaroKeskiviikko 16.01.2008 15:51

11.01.1996-09.03.2004



Sun aikas oli lähtee,
ottaa siivet selkään ja lentää.
Taivas sua kutsuu nyt,
ehkä sun on parempi siellä,
mut ikävä ei katoa
Oot aina sydämessä
Kiitos sun ajasta,
vaikka omas jäi näin lyhyeen.
Arvostan kaikkea mitä teit mun puolesta,
mut nyt täytyy antaa sun mennä.
En enää oo varma mitä tänään tääl teen !
Olit tuki ja turva,
pidäthän musta vieläkin huolta
Joka ilta nyt ku katson taivaalle
muistan sua
ja ku meen levolle
rukoilen sun puolesta
Lupasin sulle et elän ihmisiks
sen teen sun ilokses
Pala susta on aina mulla mukana,
etkä tuu olemaan mulle kuka tahansa
Sua ei korvaa kukaan,
mitä elämä sit tuokaan.
Vaikken sua tänne enää saa,
osa mua sua aina rakastaa
</3

Itkemiseen ei tarvitse elokuvaaTiistai 15.01.2008 17:15

junan raiteet x 2
sillan kaide x 1


Ja kaikki se tänään.
Kiitos paniikkihäiriö pahimmasta päästä.
Isoin kiitos sivullisille. Kiitos.
Oletteko sattuneet huomaamaan käytöksessäni jotain erilaista verrattuna viime vuoteen?
Huomaatteko, en jaksa enää hymyillä, en jaksa hymyillä Teille silloin kun kaadatte paskaa niskaa ja vittuilette. Sanotte mitä en ole tehnyt vaikka olenkin, kävelette sanojeni yli, tallotte ne kasaan ja heitätte roskiin. Kiitos.
On todella mukavaa kokea sellaista kun on sairas.
Omat vanhemmatkin tekevät niin.
Minullla on f32.2 eli vakava masennus, se on edelleen ei katoa mihinkään,
vaikka olin syyskuun psykiatrisella osastolla.
Olen voimaton, olen avian lopussa. Haluaisin takaisin osastolle, vain sen takia, että pääsisin eroon teistä joistakin. Ja etten tapa itseäni, sillä se vaara on edelleen. Mutta sitten jäisi ratsastatus, sillä viihdyn siellä hevosen selässä,
mutta muualla harvoin.
Terapeuttini lääkärin kanssa totesi syksyllä myös alkavan syömishäiriön jota tarkkaillaan. Minulla on ollut bulimia. Siitä selvisin lähinnä sen takia että ravintoterapeutti pelästytti minut. Sama on nyt uusimassa. En osaa suhtautua kehooni, näen itseni rumana ja lihavana, tunnen sen myös. Terveellisellä tavalla ajateltuna, tiedän että on ylipainoa ja se olisi hyvä saada pois, mutta minä-kuvani on silti suuresti vääristynyt.
Ja miksikö? Koska Te teitte sen minulle.
Haukuitte ja ette koskaan sanoneet mitään hyvää. ja nyt ne jotka ihmisistä on vielä yhteydessä minuun (voi laskea kahdella kädellä, ellei yhdellä) sanoo jotain hyvää ulkonäöstäni, se kuulostaa vittuilulta.
Otan kaiken vittuiluna, koska en kykene muuhun.
Ajatukseni ovat solmussa, kaikki tunteet on.
Yksin ollessa itken, muiden seurassa hymyilen vaikka tekisi mieli huutaa.
Olo on agressiivinen.

Ja miksi tälläinen vuodatus?
Koska haluan teidän ymmärtävän.
Haluan, että voisitte ajatella minua toipuvana ihmisenä,
jopa silloin kun kulissini on pystyssä ja hymyilen.
Koska se sattuu. Haluaisin olla se joka olen, mutta silloin saan teiltä paskaa niskaan.
Olen koittanut ottaa itseäni niskasta kiinni, se on onnistunutkin, mutta vain hetkeksi.
Ei tästä parane vain päättämällä että "noniin, nyt olen terve" vaan se vie aikaa.
Eikä sekään auta, että kaikki vain kaikkoaa luoltani. Mikä minussa pelottaa? Kukana ei ota enää yhteyttä minuun, minä heihin.
Vuosia tulee olemaan psyykelääkitys, ja se on hyvä, se auttaa vähän, mutta silti minullakin on tunteet.
Pyydän teiltä ymmärrystä ja apua.
Tämä on viimeinen avunpyyntöni.
Kiltit. Auttakaa.


Teidän, Jenni

Kauanko rakkaus kestää?Keskiviikko 09.01.2008 18:06

Rakkaus kestää niin kauan, ennen kuin tyttö saa selville, että pojalla
on toinen.
- Simon 7 v.


Rakkaus kestää suunnilleen nelikymppiseksi, sitten löytyy takuulla
toinen.
- Kim8 v.

[Ei aihetta]Keskiviikko 09.01.2008 18:06

Pitää miettiä tarkkaan ennen kun menee kihloihin.
Jos ei saa sormusta irti sormesta, ei voi enää erota toista kertaa.
- Bettina 7 v.

Naiset uskollisia?Keskiviikko 09.01.2008 18:05

Tietenkin voi seurustella monen kanssa yhtä aikaa.
Äitikin seurustelee.
- Jon 7 v.

Miehet uskollisia?Keskiviikko 09.01.2008 18:02

Ihmiset lähtevät ulos ja löytävät poika- tai tyttökaverin.
Kun he ovat olleet pari vuotta yhdessä ja saaneet lapsia, äiti menee
töihin ja isä kaupungille etsimään vielä yhden tyttökaverin.
- Robin 8 v.