IRC-Galleria

Kaikkia tähän en valitettavasti löytänyt.
Vuosilta 2003 ja 2004 ja tietenkin 2001 ja aikaisemmat vuodet ovat pimennossa.
Vuodelta 2006 ei löytynyt kuin yksi päivä, vaikka on muutama muukin.

24.04.2002
22.08.2002
09.09.2002
29.09.2002
10.10.2002
03.05.2005
09.05.2005
10.05.2005
11.05.2005
17.05.2005
27.05.2005
04.06.2005
21.06.2005
15.08.2005
30.06.2006
08.04.2007
25.06.2007
27.08.2007
01.09.2007
09.09.2007
13.09.2007
23.09.2007
03.10.2007
09.01.2008
15.01.2008

Aika karua elämää eikö?

Niin paljon tyhjää tässä
Paljon tyhjää tässä elämässä
Jonka elänyt oon jo monta kertaa

Niin paljon haavoja tässä
Paljon haavoja tässä sydämessä
Arpia jotka ei parane milloinkaan

Niin paljon tyhjää tässä
Paljon tyhjää tässä elämässä
Jonka elänyt oon jo monta kertaa

Niin monta kertaa tässä
Seissyt oon tässä risteyksessä
ja aina lähtenyt suuntaan väärään

Sade minut haalistaa
Kuluttaa kokonaan
Tietenkään en sitä huomannutkaan

Särkynyt olen vaan
Pinta naarmuilla
Tietenkään en sitä huomannutkaan

Eilinen tuli uudestaan
Hiljaa hiipi selkäsi taa
Kierrän ympyrää umpikujassa
Ei siltaa luotu kestämään
Jalkojen alta pettää
Ei ketään kiinni pitämään

Taas huone hiljenee
Seinät kaatuu päälle
Joskus on vain liikaa aikaa

Yksinäistä lohduttaa
Kunpa en astuisi harhaan
Joskus on vain liikaa aikaa

Tunteet vaihtuvat 0-100 sekunissa ja äkkipysähdykseen.
Minä teen hidasta ja tuskallista kuolemaa.

Inka voitit liput 8 päivää ensi-iltaan.
21.1 klo 21 bio rexissä Helsingissä.
Aika mukavaa

11.01.1996-09.03.2004



Sun aikas oli lähtee,
ottaa siivet selkään ja lentää.
Taivas sua kutsuu nyt,
ehkä sun on parempi siellä,
mut ikävä ei katoa
Oot aina sydämessä
Kiitos sun ajasta,
vaikka omas jäi näin lyhyeen.
Arvostan kaikkea mitä teit mun puolesta,
mut nyt täytyy antaa sun mennä.
En enää oo varma mitä tänään tääl teen !
Olit tuki ja turva,
pidäthän musta vieläkin huolta
Joka ilta nyt ku katson taivaalle
muistan sua
ja ku meen levolle
rukoilen sun puolesta
Lupasin sulle et elän ihmisiks
sen teen sun ilokses
Pala susta on aina mulla mukana,
etkä tuu olemaan mulle kuka tahansa
Sua ei korvaa kukaan,
mitä elämä sit tuokaan.
Vaikken sua tänne enää saa,
osa mua sua aina rakastaa
</3

junan raiteet x 2
sillan kaide x 1


Ja kaikki se tänään.
Kiitos paniikkihäiriö pahimmasta päästä.
Isoin kiitos sivullisille. Kiitos.

Oletteko sattuneet huomaamaan käytöksessäni jotain erilaista verrattuna viime vuoteen?
Huomaatteko, en jaksa enää hymyillä, en jaksa hymyillä Teille silloin kun kaadatte paskaa niskaa ja vittuilette. Sanotte mitä en ole tehnyt vaikka olenkin, kävelette sanojeni yli, tallotte ne kasaan ja heitätte roskiin. Kiitos.
On todella mukavaa kokea sellaista kun on sairas.
Omat vanhemmatkin tekevät niin.
Minullla on f32.2 eli vakava masennus, se on edelleen ei katoa mihinkään,
vaikka olin syyskuun psykiatrisella osastolla.
Olen voimaton, olen avian lopussa. Haluaisin takaisin osastolle, vain sen takia, että pääsisin eroon teistä joistakin. Ja etten tapa itseäni, sillä se vaara on edelleen. Mutta sitten jäisi ratsastatus, sillä viihdyn siellä hevosen selässä,
mutta muualla harvoin.
Terapeuttini lääkärin kanssa totesi syksyllä myös alkavan syömishäiriön jota tarkkaillaan. Minulla on ollut bulimia. Siitä selvisin lähinnä sen takia että ravintoterapeutti pelästytti minut. Sama on nyt uusimassa. En osaa suhtautua kehooni, näen itseni rumana ja lihavana, tunnen sen myös. Terveellisellä tavalla ajateltuna, tiedän että on ylipainoa ja se olisi hyvä saada pois, mutta minä-kuvani on silti suuresti vääristynyt.
Ja miksikö? Koska Te teitte sen minulle.
Haukuitte ja ette koskaan sanoneet mitään hyvää. ja nyt ne jotka ihmisistä on vielä yhteydessä minuun (voi laskea kahdella kädellä, ellei yhdellä) sanoo jotain hyvää ulkonäöstäni, se kuulostaa vittuilulta.
Otan kaiken vittuiluna, koska en kykene muuhun.
Ajatukseni ovat solmussa, kaikki tunteet on.
Yksin ollessa itken, muiden seurassa hymyilen vaikka tekisi mieli huutaa.
Olo on agressiivinen.

Ja miksi tälläinen vuodatus?
Koska haluan teidän ymmärtävän.
Haluan, että voisitte ajatella minua toipuvana ihmisenä,
jopa silloin kun kulissini on pystyssä ja hymyilen.
Koska se sattuu. Haluaisin olla se joka olen, mutta silloin saan teiltä paskaa niskaan.
Olen koittanut ottaa itseäni niskasta kiinni, se on onnistunutkin, mutta vain hetkeksi.
Ei tästä parane vain päättämällä että "noniin, nyt olen terve" vaan se vie aikaa.
Eikä sekään auta, että kaikki vain kaikkoaa luoltani. Mikä minussa pelottaa? Kukana ei ota enää yhteyttä minuun, minä heihin.
Vuosia tulee olemaan psyykelääkitys, ja se on hyvä, se auttaa vähän, mutta silti minullakin on tunteet.
Pyydän teiltä ymmärrystä ja apua.
Tämä on viimeinen avunpyyntöni.
Kiltit. Auttakaa.


Teidän, Jenni

Rakkaus kestää niin kauan, ennen kuin tyttö saa selville, että pojalla
on toinen.
- Simon 7 v.


Rakkaus kestää suunnilleen nelikymppiseksi, sitten löytyy takuulla
toinen.
- Kim8 v.

Pitää miettiä tarkkaan ennen kun menee kihloihin.
Jos ei saa sormusta irti sormesta, ei voi enää erota toista kertaa.
- Bettina 7 v.