IRC-Galleria

Siivosin tänään huoneeni, pitkästä aikaan.
Siihen oli mahtava syy.

Ahdistus ja suru.


Huomasin että minua vituttaa tekstiviesti riidat,
ja vaikka haluisin itkeä,
silti hymyilen ja nauran muiden mukana.

Ero, mutta ehkä uusi yritys?
En tiedä.

Olen antanut tähän suhteeseen niin paljon.
Ja nyt,
en enään tiedä.

Parasta päivässä oli ratsastuskamojen osto <3

Muuta hyvää ei ollutkaan.

Parhaaseen yhteisöön liityin <3
No joo, huomenna i see Jonna ja meet ratsastushousut <3



"Tänään on päivä jolloin mieleni on mutaa
Amputoidut jalkani eivät käskystä futaa
Onni löytyy divarista taivaalta satelliitista
Nälkä kasvaa suuremmaksi kantajaansa

Laimenna mut haalista mut poista kokonaan
Ei saa jättää yhtään todistajaa

Todellisuus nousee vielä kerran viemäreistä
Vuorovesi kääntyy peittää alleen toisen meistä

Laimenna mut haalista mut poista kokonaan
Ei saa jättää yhtään todistajaa
Tehdään tästä voiton päivä jäljet peitetään
Ja huomenna on toisenlainen sää"

Äiti käski ostamaan ison kasan vaatteita.
Hienoja on ja odotan innolla että ne tulee,
ihan netistä jopa tilattu!

Ja asiaan estekisat, viikko jäljellä!
Ja äiti on valmis ostamaan niihin ratsastushousut ja kaikkea muuta ylimääräistä.
Sano että ne on aina niin laitettu, että pitäähän munkin.

Laskettiin että jos 300euroon saan ratsastus kamat hankittu aon hyvä.
Ja uudet koulukirjat maksaa 100euroa.

Äitini on sekaisin,
mutta rakastan vaatteita, kenkiä ja laukkuja <3
Kaikkea mikä maksaa ;)

Viikko ja yksi päivä.
Viikko ja yksi päivä!

En kestä, pelottaa.

Minä ja Ronja kisoissa?
Tuskint ule emitään.

Lennän alas ja murran oikean käteni.

En edes omista kisa vaatteita?!

lainatka ajoku minulle ratsastushousut sunnuntaiksi 1.10?
Palautan ne pestyinä ja siisteinä.

Rakastan uutta lemmikkiäni <3
Miso rakas <3

Se kaunis kirjava yksilö ilmestyi tänänä elämääni.
Nella taas rakastui Misoon ja viettää aikaa sen kanssa <3


"katsoin kauan kauniisiin kasvoihin
liian kauan katsoin sinuun ja
tunteen tuskaisen tartutin katseisiin
kumpa olisit tarttunut minuun
Katsoin kauan kauniisiin kasvoihin
liian kauan katsoin sinuun ja
tunteen tuskaisen tartutin katseisiin
kumpa olisit tarttunut minuun"

Eilen oli viikon ensimmäinen päivä ja tunnen oloni loppuun kulutetuksi.
Olen kuin purkka tuossa meidän asfaltti tiellä.
Kulunut melkein pois,
littanaksi tallottu.

Miten jaksan käydä vielä kolme vuotta koulua,
kun joka vuosi paineet kovenevat?
En jaksa.

Ei ole tilaa hengittää.
Ilma karkaa keuhkoista,
eikä mitään tule tilalle.
Maailmani tukahdutetaan hetki hetkeltä liian suunnitellun elämän takia.

Olen vanki.


Kaikesta mieluiten muuttaisin pois maasta.
Ei tarvitsisi joka päivä nähdä tuttuja paikkoja,
joissa on liikaa muistoja joita ei kestä.

Miksi näytän kaikki ihanat paikat ihmisille,
jotka jälkeen päin pyritään unohtamaan?

Miksi menin kulkemana niin tiivisti katuja tyttöjen kanssa,
joiden kansa enää vain vihasta kasattu suhde?

Ja kun innostuin, jatketaan kertomista.

Haluisin lopettaa sen.
Jotkut saattavat oksentaa sen kaiken pois.
Minä pidän sisälläni.
Tietäisipä äiti minne rahani katoavat (mahaani),
niin hän voisi auttaa.
Tosin aina keksisin keinon.


Tunnen kuinka se kaikki jumittuu vatsan seudulle,
ei ole kannattavaa oksentaa.
Se ei hyödytä.

Tänään olen ihan liikaa saanut itkeä.


"Sä olet yöperhonen, sua päivisin mä löydä en,
Et aurinkoa halaa, koska siipes saattaa palaa,
Ootat kuuta taivaalle, ja alat elää taas,

Yöperhonen maailmaasi, tulla tahtoisin,
kanssas lentoon yön taivalle lähtisin,
jos vain tahdot niin,"

Viime yönä se tapahtui.
Niin ei ole ollut viiteen vuoteen.
Muistissani katkos.

Olin ottanut jalasta siteen pois ja käärinyt sen nätisti tyynyn alle.
Hienosti kerälle, sitä ei tehdä unisena.
Olin ollut täysin hereillä, en vain muista mitään.
Aamulla etsin jalkaani sidettä kissojen ja koirien kanssa.
Pedatessa löytyi.

Katkokset alkoi kuunnellessani Maanantai kappaletta.
Se kappale ja siitä muistot,
en ole vieläkään toipunut.


Kosinta tapahtui tänään <3
Se oli positiivisin asia tässä päivässä.
Sekä ulinani enkun tunnilla :)

-vaarallista, siinä on nyrjähtänyt nilkka todisteena

-lyhyt, aika kuluu aivan liian nopeasti tehdäkseen kaikkea

-tylsä, päivät toistavat toisiaan

Ja silti elämä on täynnä kauniita hetkiä jotka juurtuvat muistoihin kiinni,
sekä niitä kipeitä hetkiä, jotka tuntuvat sydän juurissa saakka.


Menen läksyjen kimppuun, sekä lepuuttamaan jalkaani.

Sain nelosen englannin epäsäännöllisten verbien kokeesta :)