IRC-Galleria

Olen huono.
Minulla on paha olla.


Anteeksi,
voisitteko lopettaa minulla leikkimisen?
Minullakin on tunteet.


"Rakastin sinua, toivon että muistat sen kuinka rakastin
vaan kaikkea muuta vihasin niin tunsin vaikka hymyilin
kun uudet aamut toivat uudet pettymykset tullessaan/
vaan sinuun pettynyt en yhtä kertaakaan
anna ajan mennä ehkä saavut luokseni
mutta älä kiirehdi minun vuokseni

Pidä hyvää huolta minusta
Minä tahdon ettei koskaan erota
Katso kuinka sydän avoinna
minä tarvitsen sua, rakasta

Jos rakastat mua silloin
kun eniten mä sitä tarvitsen
oot mulle oikea ihminen
ja jos rakastat mua silloin
kun vähiten mä sitä ansaitsen
oot mulle oikea ihminen"

Saat minut itkemään kun puhumme.
Saat minut nauramaan jutuillesi, saat minut iloiseksi.

Kaipaan sinua tosissani.
Sinä et minua niin kuin haluisin.

Antaa olla.

Ja ne yhdet nimeltämainitsemattomat dissaa mua.
Tiedän, ei ne koskaan ole välittäneet paskaakaan.

Dissatkaa vain.
Sinäkin Heli.
Niin haluat oikeasti.

Miten kestät tälläistä teiniä?

Ei se Turun kuvauskeikka sitten onnistu.
Lähden kouluun ahdisumaan katseille.
Tosin olen niin väsynyt että en ehkä huomaa katseita.
On niin surullinen olo.
Ei ahdistava, vain surullinen.
Mutta ilman kyyneleitä.


"Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka
Laulaa kolikoita hattuun
Laulaa kuninkaista, sotilaista, liisoista ja ihmemaista
Ja siitä kuinka sattuu

Ja sen kodissa jossakin ne soittivat jo poliisin
Ja se yksi paskiainen katuu mutta anteeksi ei saa

Hei tie vie mut kaupunkeihin, kyliin, bensanhajuun, valoviidakkoon
Vie toiveista pois, sylistä syliin, kunnes en enää tiedä missä oon
Ja millä sotket päätä
Mä oon paperisen ohut ja mun sydän syväjäätä kasvattaa
Hei tie vie mut reunalle ja yli, kauas täältä sinne missä oon "

"Miten voikaan kaikenlaiseen roskaan elämä kuulua
tarvitsen vierelleni nyt jos koskaan enemmän sinua
kuin ketään muuta"

Miten kaunis oletkaan, kalleimpani,
miten kaunis on katseesi!
Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi,
hunnun verhoamat.
Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma,
joka karkaa alas rinteitä.

Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha,
suloinen on sinun suusi.
Sinun rintasi on ovat kuin pauranvasat,
kuin gasellin kaksoset,
jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.

Kun tuulenhenki illalla viriää,
ja varjot pitenevät,
minä nousen luoksesi.
Miten minun kävinkään?
Tunteeni saivat minussa vallan.


Omenapuun alla minä herätin rakkautesi,
siellä, missä sinä sait alkusi.

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön tuonela,
se on kuin liekki.

Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisen pilkan.

Huomenna alkaisi viimeinen viikko koulua, tai alkaakin.
Minlla olisi ihan lupa olla poissa,
mutta ennemmin kouluun kun äidin vahtivan ja kyselevä ilmeen alla.
Tänää pitäisi lukea englantia,
kuten eilen,
mutta enä lukenut, puhuin Lauran kanssa 46minuuttia ja risat puhelimessa <3
Ja illan ja yön datasin koneella.

Voisin harkita elämän hankkimista.
Sitähän minulle ehdotttiin jo aikoja sitten.
Mutta ei,
en ole ottanut neuvosta vaaria saati mummoa.

Mummoista puheen ollen,
tänään pitäisi Lahteen mennä Sitomummille,
ehkä Saanaakin moikkailee.

Katsoo nyt, katsoo nyt.


"Mulla on valtaa, mä koulutan muita"
Ihanaa <3

Enkelilap sai tänään siivet itselleen.
Ja minä 4päivää sairaslomaa.

"Aikaa tarvitsevat kumpikin
tai tyhjän taulun sitä tarkoitin
en jatkosta voi muuta odottaa
kuin pöydät pullollansa ristiriitaa"


Eikä äiti eilen huolinut minua kotiin kun Emmalta tulin,
vaan menin Alvarin luo yökse.
Singstar Legenda ja Guitar Hero II oli ahkerassa käytössä aamu kuuteen saakka.
Oli ihana mennä kymmeneksi koulutukseen.


"Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa

Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani

Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa"

On niin uhkeat pikkujoulut tiedossa,
jonne laitan uuden, ihanan, 25euron paitani <3
Ostettu Cyber Shopista <3

Tykkäilen siitä <3


Mut juu,
miksi kaikki painostaa lauantaista?
Olen päätökseni tehnyt, vaikka siitä en pidä.
Ei vielä ole aika,
ehkä parin vuoden päästä.

Kiitos.

Eilen huomasin jännittävän asian.
Sänkyni vieressä olevasta seinästä näkee,
että on siinä muutkin nukkunut kuin minä.
Siinä 80cm leveässä sängyssä.
Ainakin viisi muuta jos oikein tulkitsin käden jälkiä.
Kaksi niistä on minä ja Nella,
muut ei asu tässä talossa.
Ja yksi niistä jäljistä kuuluu sille homopojalle <3<3<3

On torstai.
Eilen menin Ronjalla esteitä.
Se pelkäs kulmia, puomeja ja lätäköitä.
ELi hyvä sää ratsastaa illalla pimeällä vetisellä kentällä <3
No juu, hyppäsihän se kaukaa ja korkeelta, mutta ei sentään alas tultu :)


Jalka paskana tosin,
mutta ei väliä.
Tänään lääkäri :/
Valmistelu tuokio lauantaihin.
Olen niin hottero.

Nyt pitää käydä vetää jalkaa kaikkeen mömmöä että ehdin kouluun.


Maha on kipeä,
se tietää mitä lauantaina käy.

Alle viikko aikaa englannin uusinta kokeeseen, enkä sanaakaan lukenut.
Eli en pääse läpi ja ykkösten kanssa samalle kurssille, en pidä.

Olen aika muhkea mies,
kuten eilenkin.

No jaa,
ahdistaa.
Eilen tuli jopa itkettyä koulussa,
mitä en juurikaan harrasta,
mutta onhan sitä pakko.

Voisi harkita keskustelua jonkun kanssa?
Mutta ei, en vain osaa.
Vittu.

Ahdistaa.

Eilinen maanantai oli aika eksoottinen.
Maanantain yön uni pyöri koko päivän mielessä.
Teki mieli puhua siitä.
Teki mieli itkeä ja puhua koko päivä.
Mutta ei.
Hyppelehdin vain pirteänä ja iloisena ympäri koulua.
Juu, sellainen olen.
Helvetin vanhemmat kun kasvatitte minut vetämään roolia.

En jaksa enkä halua.
Jos jään kotiin, se olisi äidin kanssa kaksistaan oloa.
Sitä en kestäisi, sillä jossain vaiheessa itkisin varmasti.

Parempi mennä kouluun,
vaikka se ahdistaa liikaa.

Perjantaita pelkään eniten.

Eilen tuli tieto;
Lauantaina enkelilapsesta tulee enkeli,
ja ensi viikolla lähtee hiukset.



Mitä sinussa on sisällä?
-Enkeli jonka kanssa alle viikko aikaa.
Ja kun ei itse uskalla irrota, ei mielellään soisi toisenkaan lähtevä.