IRC-Galleria

OLEN UNOHTANUT MITÄ EILEN TAPAHTUI
NÄINKÖ VANHETAAN MENNYT KATOAA
LAPSUUS JA NUORUUS HAIHTUI
VAIN JÄLKIÄ NIISTÄ KANNETAAN

ME EHKÄ TOIVOIMME MUUTA
MUTTA SE EI OLLUT ENEMMÄN
EHKÄ TOIVOIMME TAIVAALTA KUUTA
SE SINNE KUULUU JA SINNE JÄÄ

KUINKA ITSEÄNI LOHDUTAN
JOS TURHUUTTA MAAILMAN TUULIA VAIN TAVOITAN
KUINKA ITSEÄNI LOHDUTAN
JOS UNOHDAN OHI KULJEN SEN OIKEAN

ME EHKÄ TOIVOIMME MUUTA
MUTTA SE EI OLLUT ENEMMÄN
EHKÄ TOIVOIMME TAIVAALTA KUUTA
SE SINNE KUULUU JA SINNE JÄÄ

JA MINÄ RAKASTAN SINUA NYT
SE ON ENEMMÄN KUIN TOIVOA OSASIN
MINÄ RAKASTAN SINUA NYT
JA TAHDON TEHDÄ SEN HUOMENNAKIN

ME EHKÄ TOIVOIMME MUUTA
MUTTA SE EI OLLUT ENEMMÄN
EHKÄ TOIVOIMME TAIVAALTA KUUTA
SE SINNE KUULUU JA SINNE JÄÄ

RAKKAUTTA OPPIMAAN

ME EHKÄ TOIVOIMME MUUTA
MUTTA SE EI OLLUT ENEMMÄN
EHKÄ TOIVOIMME TAIVAALTA KUUTA
SE SINNE KUULUU JA SINNE JÄÄ

ME EHKÄ TOIVOIMME MUUTA
MUTTA SE ON KAIKKI ROSKAA
SEN RINNALLA MITÄ SUN KANSSASI TÄNÄÄN JAAN

RAKKAUTTA OPPIMAAN

toivon viime sekuntien haihtuvan pois
joksikin muuksi historiaksi
vaihtuvan voimatta jälkeä minuun jättää
nuo minuutit

turhaan elinkautisvanki häkkiään maalaa
se on samaa rautaa yltä päältä
väriään vaihtaa vaan ei taivu kalterit
ne pidättää

ja mikään ei palaa ennalleen
mikään koskaan palaa ei ennalleen

joku lukitsi itsensä sisään
joku lukittiin
moni haastoi kohtalon
jopa luuli voittaneensa kunnes saavuttiin
viimein hoviin

ei aikaa taaksepäin
voi kukaan kääntää
on lainaa kaikki ja korkoineen se peritään
putoa lanttiakaan käsiin omiin
ei kuluneisiin

ja mikään ei palaa ennalleen
mikään koskaan palaa ei ennalleen

lahjaa on elämä lahjaa sen kulta
miksi lähteä varkaisiin
lahjaa sen kadut lahjaa sen laulut ja
avaimet sen tiedät vaikka tahtoisitkin
takaisin

ja mikään ei palaa ennalleen
mikään koskaan palaa ei ennalleen

liian kauan poissa luotasi taas
liian kauan ilman suudelmaa
eihän sota ei rauha meitä saa erottaa
joka sekunti tuoksusi sun muistan
joka minuutti sanasi talletan
joka tunti kilometrejä
renkaat jauhaa
en saa mielenrauhaa kun taas

alla lokakuisen tähtivyön
koneet kulkee läpi yön
uniini sun kuvasi heijastuu
sinua kaipaan
tuhat mailia sinne ja takaisin
silloin kasvosi jälleen näkisin
koneet kulkee läpi yön
sinua kaipaan

kuu täysi taivaan valtaa taas
tie miehestä ottaa mittaa vaan
yö jälkeen yön se haastaa kulkemaan
kun toiset maailmaa parantaa
kun toiset juopuu lankeaa
mä kuljen kunnes kierros
sulkeutuu
ja jälleen viereesi sun tuun taas

alla lokakuisen tähtivyön
koneet kulkee läpi yön
uniini sun kuvasi heijastuu
sinua kaipaan
tuhat mailia sinne ja takaisin
silloin kasvosi jälleen näkisin
koneet kulkee läpi yön
sinua kaipaan

---

alla lokakuisen tähtivyön
koneet kulkee läpi yön
uniini sun kuvasi heijastuu
sinua kaipaan

kuu täysi taivaan valtaa taas
tie miehestä ottaa mittaa vaan
yö jälkeen yön se haastaa kulkemaan
vaan jälleen viereesi sun saan taas

alla ikuisen tähtivyön
koneet kulkee läpi yön
tuhat kertaa luoksesi tuun
sinua kaipaan
kauas taivaanrantaan ja takaisin
sinun tähtesi kyllä sen jaksaisin
koneet kulkee läpi yön
sinua kaipaan

tämä kaupunki oli tyly
jo silloin kun olin pieni
viilsi haavoja mieleen
hiekkaa silmiin, soraa kieleen

sinä olet kohtaloni
sinä olet rakkaani
kuinka ilman sinua edes
kuvittelisin kulkevani
aamunnousun ystävällisyys
on sinun hymysi
päivänlasku tähtitaivas
olet sinä, mysteeri

sinä olet kohtaloni
sinä olet rakkaani
sinä olet omani
olet ainoani

Eilinen on jäänyt taaksemme eilinen
sanat muistoiksi peittyneet eiliseen, menneeseen
tiesin sen, etten saada voi takaisin
aikaa jota mä kaipasin takaisin

huominen eessä päin ja mä tunnen sen
miten elämää pelkään ja vapisen
tiennyt en, mitä elämä tuo, mihin vie

Tuulensuojaa kaipaan maassa joka huutaa:
”ajan lapset juoskaa vaan näin ilo irti ottakaa!”

aika tää, meidät helposti eksyttää
kun meno maailman viehättää etsijää
kun syyllinen ei voi peitellä syntejään
ei eteenpäin jaksa yksinään yrittää
enempää yksikään

tiedätkö ystäväni ehkä kaikki meni niinkuin pitikin
ja nyt suotta murehdit sä enää.
tiedätkö ystäväni kaikki voisi olla ylösalaisin
annetaan siis menneiden jo olla

Tänään tahdon viimeinkin tunnustaa
miksi pakenen, aina uudelleen
Tänään tahdon viimeinkin tunnustaa
olen syyllinen, mä oon syyllinen...

Tyttö katsoi peilistä tänään itseään -
yksinään ja vertaili mielessään
kansikuviin jotka silmää mielyttää,
viehättää - ja tyttö häpesi itseään.

Ja se poika kulki aina matkansa yksinään -
ystäviään ei päässyt näkemään.
Punastellen maahan tuijotti mietteissään -
aina hän, ei kukaan puhunut sille mitään.

Kenen viereen jää, yksinäinen ilman ystävää -
paikan mistä löytää saa,
yksin kun jää taas.


Tyttö joka pelkäsi äsken itseään,
ymmärtää tänään vähän enemmän
Arvokkain kun usein meistä piiloon jää,
ulkokuoren tään alle kun se kätketään.

Poika joutui arkana yksin kulkemaan
ja painamaan kysymykset sisimpään.
Kuka kulkee vierellä pienen matkan tään –
jos ei Hän, joka matkan määrää.


Kenen viereen jää, yksinäinen ilman ystävää -
paikan mistä löytää saa,
yksin kun jää taas.

tyttö nostaa pystyyn
peukalon
määränpäänään tuntematon
sydän kun tahtoo unohtaa
on pakko päästä kulkemaan

avaa siipesi ja lennä anna
menneiden jo mennä
Tänä yönä maailma on sun
vain taivas rajanasi unelmat
sun oppaanasi
sulje silmäsi anna tuulten
viedä

”maantie on mun kotini
mitä pidempi sen parempi”
tyttö nostaa pystyy
kauluksen
syystuuli viiltää sydämeen

avaa siipesi ja lennä anna
menneiden jo mennä
Tänä yönä maailma on sun
vain taivas rajanasi unelmat
sun oppaanasi
sulje silmäsi anna tuulten
viedä