IRC-Galleria

Antakaa anteeksi ystävät hyvät.
Antakaa anteeksi haavat syvät, joita mä virheilläni tein.

Elämä on paskaa lukee päiväkirjas taas vaa
Julia on yksin ja haluu ylös maasta lentoon
Eikä pää maas elämäänsä haaskaa
Aamul kouluu ja takas himaa
Näin kylmää oloo ei tarjoo pakastinkaa
Kuka rakastikaa isoo valast tai sikaa
Tai pientä murhapolttajaa kuka rakastais juliaa
Kuka huomais Julian huulilla
Ja ratsastais syvän suon yli muulillaan
Nostais tuskast ja pudottais puuvillaan
Ei kai kukaa Julian tuurilla

mua rupes taas itkettää iha vitusti.

Sekos ADHD-instituutin aivosähköposti,
kun Pekka Erik Auvinen kakskakkosensa osti.
Hura-huh-hah-hei!
Holmlundi haulikoille,
lahtas Kauhajoen Matti toistakymmentä.

Kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan,
julkisivuduunarit ne Tallinnasta tuodaan.
Hura-huh-hah-hei!
Mistä halvimmalla saadaan,
sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-La.

kuka haluu laittaa mulle napakorun ? tai siis, aattelin et jos laittais vaik tälläi



tosin mul on yks jo ylhäällll : ))

Oon menettäny uskon elämään ja rakkauteen
sitä oikeeta ei löydy, ei tuu valoo harmauteen
oon miettiny kuolemaa
nyt tosi paljon
kävelee ulkona yksinään mun elämän varjo
mut luonteeseen ei sovi yksinäisyys
mä en oo hyvä ihminen
oon tehny liikaa väärää
enkä enää tiedä elämäni määränpäätä
Tuntuu et kun menee ees jotenki hyvin
ni ihan varmasti osaan onneni tyrii
nyt tulis se oikee, ottas mua kädestä
sen jälkeen mulla ei ois hätää mistää, jea
et tarvi mua, ymmärrä
jatkakaa kaikki elämää onnellisesti
mun elämäni taisi olla kestävyyden testi
et kauanko jaksan ottaa paskaa niskaa
17 vuotta ei huono tulos ollenkaan
oisin vaan halunnu sen tytön
miks kusin? haluun ruveta huutamaan
on niin ärsyttävää aina pilata kaikki

kukaan ei kuuntele vaik olis sanottavaa
ja siks tuun yksin kotiin sanottamaan

osaanko kertoo miten on paha olla,
osaanko kertoo et fiilis täysin nolla
ja tyttöön ikin aina rakastan lissää
mut aina tärkeet sanat jää mun sissää
hirveen vaikee mihinkää vastata
oon ku hiiri loukus eli täysin ahdasta
en kykene en todellakaan pysty
puhuumaan asioista niin avaan mun rystyn,
ja ku sanat ei riitä niin kirjotan ne
ja ainut avun tarve on räppäämine.
koittakaa ymmärtää ei tää oo helppoo
sanat on kurkus mut en voi niitä kertoo

Te parhaat ystävät tiedätte ettei mun lapsuus oo ollu helpoin mahdollinen
mut nyt kuitenkin oon onnellinen
Ja sehän on kaikist tärkeintä et en pelkää
Menneisyydelle enää kääntää mä selkää
Nyt jo parikymment mittaris täs lasissa
Ja vaikken mä viel eläkkää siel isos lasipalatsissa
Ni pystyn nauttii iloist, siinä missä muutki
Eikä ole enää syytä mun, muuttua muuksi