IRC-Galleria

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( 1 ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Olit sitten kuka tahansa, laita kommenttia, jos eksyt päiväkirjaani lukemaan.

Luulin aina että taivas on valkoinen ja täynnä pieniä höttiiäisiä joilla on siivet. Erehdyin pahasti! Minua viisaammat valaisivat ajatuksiani ja kertoivat, että kesäloma on ihmisen oma taivas. Onnen autuus jonne maailman murheet ei yletä.

Taivaani on hikinen, köyhä ja odottava.

Taivaassa on hyvä olla, joten vain oma outouteni estää minua nauttimasta 30 asteen helteestä täysin rinnoin. Paikallaan makaaminen hiki valuen ei ole ollut oma käsitykseni onnellisesta vapaa-ajasta, mutta vähämpä minä tiedän.

Kaikki ne paikat jonne haluaisin mennä, vaativat valuuttaa. Minulla ei sitä ole, joten olen kai onnekas. Muuten voisin joutua pois omasta paratiisistani. Ja tavata ihmisiä. Nyt kun joudun odottamaan, että kaikki oleelliset pääsevät töistä.


Olen minä nirso.

Olipas taas. Faija kävi porukoineen ja vedin kiltisti koko "isin kiltti tyttö" shown.

Luulisi että tähän ikään mennessä osais jo olla oma itsensä.

Vielä viikkoo duunia ja hymyä ja sitten saa heittää naamarit nurkkaan ja lomailla =)

Enää pieni ikuisuus

Arki pysäyttää ajan. En uppoa, en nouse. Arjen turhantärkeät tehtävät laittavat minua liikkeelle ja estävät ajattelemasta mitään oleellista. Sulkevat aivoni ja hukuttavat tuskan huudot syvälle sisäänsä.

Kellun paikallaan ja toivon että tämä kupla kestää. Tiedän ettei niin käy, mutta en jaksa välittää. Liikaa tehtävää ja liikaa hoidettavaa. Jos pysähdyn edes hetkeksi, voi illuusioni särkyä ja kipu tulee taas. Kipua en halua, en kestäisi sitä. Taas. Pienillä askareilla kauaksi ajatuksista.

Ihmiset ympärilläni huomaavat muutoksen. Suurin osa ihastelee kuplan pintaa, eivätkä näe sen sisälle. Niitä kuplani kestää hyvin. Kuplaani uhkaa kaikista rakkaimmat minulle. He eivät edes kunnolla näe kuplaa ja uhkaavat sen heikkoja seiniä. En saa heitä uskomaan kuplaan, mutta voisivatko he antaa sen hetken vielä olla. Täällä voin hengittää ilman tuskaa. En ikuisesti, mutta saisinko pitää tämän loman?

Aamulla ylös vasta kun on aivan pakko. Unet eivät auta, mutta niitä on helpompi olla noteeraamatta. Äkkiä vauhti päälle ja toivotaan, että ajatukset eivät ehdi mukaan. Jos kaikki menee hyvin, päivä on mennyt ennen kuin huomaankaan. Kuplassa voin jopa nauraa. Yöllä katson tuttua naamaa ruudun takaa ja nauran vedet silmissä. Suljen television ja pian mietin tunsinko jotain. Ei ajatuksia! Äkkiä tutut iltarutiinit ylle ja rukoilemaan unentuloa. Kaikki tutussa järjestyksessä, niin ei tarvitse ajatella. Kupla kestää vielä.