IRC-Galleria

Ei ei saatana. Tiistaikin oli aivan yhtä tyhjänpäiväinen kuin maamantikin... Nyt on joku taas pienen pojan päässä vinossa kun ei maistu edes työt. Perkele.

Nyt Riisiä ja kanaa tauluun, siitä kirja käteen ja nukkumaan. Vituttaa.

Ai niin, olen radiohiljaisuudessa, joten turhaa on soitella, tänään ei vastata.

Sir Elwood- Marssi


SOittolistan ylläri hajotti sitten pään taas lopullisesti.
Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa olla vihaamatta itseään miljoonia vuosia vanhoista virheistä? Miksi se oli niin vaikeaa tunustaa että mun on hyvä tässä? Miksi helevetissä haluaa olla yksin vaikka tätä tunnetta vihaa enemmän kuin ehkä mitään muuta?

Luulisi aikuisen ihmisen jo olevan välittämättä musiikin tuomista olotiloista, mutta kyllä se vaan niin on että sattuu edelleen jokainen moka mitä olen tehnyt.

Nataisin anteeksi itselleni, jos voisin. Loukatut ovat jo varmaan unohtaneet kaikki tapauksessa...

www.säälittävää.fi

Ei ole kamalampi päiviä kuin nämä maanantait, toistaan seuraavat, väsynet aamut. Jeesus että voisi vähempää kiinnostaa, kylmäkin uin ryssän helevetissä. Olisi positiivista löytää jostain jotain kiinnostaavaa, jotan minkä kanssa voisi kasvaa, ei hajota lisää.
Mutta mutta, mitäpä näistä, kohta se taas osaa hymyillä, tänään se ei kyllä kykene.....

Kipeä. Alentavaa olla makaamassa kotona kun voisi olla töissä. Yök.

Taas on aikaa pari kuukautta kulhatanut kun kirjuittelin mutta nyt on aikaa...

Kipeä. Perkele. kuumetta sata. Pakko olla töistä pois. Ei autamikään muu....

on se vaan hienoa saada duuni missä nimike kuulostaa hienolta...
Ja kohtuu liksa.
Eikä tarvitse luopua juuri mistään muusta kuin koko elämästä.
Rakas ystäväni päiväkirja (lue ainoa kontakti joka on lähelläkään ihmistä) kerro tie ulos tästä? joooo....

täällähän minä päiväkirjailen, perskeles... Jippii!!