IRC-Galleria

kiitos minna kun kestit mua

ps. viimeinen salama :'DDD

Vielä joudun kaikesta maksamaan
tuhannet kyyneleet ei korvaa tekoja kuitenkaan
Tähtien joukossa hymyilee yksi eksynyt sielu
sen kauneus ei unohdu minusta koskaan

Sen pienen enkelin sylissä olen vahvempi
kuin muut
Ei viiltoakaan, niin ettei se minua pudota
en tahdo rikkoa sitä mikä kerran ehjäksi
saatiin olet vain yksi hauras unelma

Niin nopea en sua kiinni saa
uskallatko huomiseen palatakaan
Palasia en kokoon yksin voi laittaa
niille tarvitaan toinen sydän suojelemaan


Sen pienen enkelin sylissä olen vahvempi
kuin muut
Ei viiltoakaan, niin ettei se minua pudota
en tahdo rikkoa sitä mikä kerran ehjäksi
saatiin olet vain yksi hauras unelma

Meidän yhteiset hetket jättää
mut muistojen päiväkirjaan
On vain avain jolla en voi lukkoja
enää aukaista
Jää sisälläni sulaa kyyneliksi
olen tässä ja nyt, mutta sinua ei näy

tiedät, miten vaikeaa mulla on ollut.
tiedät, että tahtoisin luovuttaa.
tiedän, että välität, etkä tahdo päästää irti.
minä olen kohdannut uuden enkelin, sinut.
Ystävät ovat enkeleitä, aina lähellä, vaikkei heitä näe.
sinä olet ollut enkeli minulle.
ilman sinua olisin jo aivan pohjassa.
aina kun kohtaamme, ojennat kätesi, jotta voin olla turvassa ja onnellinen edes hetken.
en unohda ikinä sanoja,
joita olet minulle sanonut, sillä olet tarkoittanut niitä.
tiedän, että et ikinä unohda minua.
en minäkään sinua. en päästä irti. kiitos.


kirjoitin martsulle joulukortin v. 2006

huaaah, tätäkö on kesä.

kaikki kaverit on jossai hevon perseessä.

jos mulla semmosii enää edes on.

mun suursiivous on hieman kesken, mutta kun netti alkaa toimia,
ei mua tästä kauheen helposti pois saa.

ulkona on ollut (huom imperfekti) kovin lämmintä ja minä olen maannut
sängyssä tuijottamassa kattoa. mielenkiintoista.

mmhmmm, miten mut saa piristymään.
en tiedä.

vnus tulee juuri nyt voicelta.
jes.

noni ja mun iPodi hajos kun potkasin sen vahingos maahan.

hmmm tjaajaa,
voisin mennä siivoo.
tai sit en.
en tiiä.

moikka, nähäänkö joskus ?

Voidaanko tehdä enää kauniimpaa
vai annetaanko ajan virran kulejttaa
Saadaanko sulkea toisemme suudelmin
avata usein halauksin
Hän on se joka minua kuntelee
katsoa saan ylöspäin
Uskallanko uskoa huomiseen
sen määränpaikkana on taivas

'Onks joku siel yrjöllä?'
'No eiku me ollaan Timolla.'
'Oisitsie ollu tulos Jormalle?'

:'DD

Ne kolme sanaa oli vain
valhetta, arvetta et mua voi jättää
Miksi piti kokeilla siipiä
kun ne ovat täynnä arpia
Ei voi haavaa enää parantaa
sanat uppoaa uudestaan
Sisään sen yksinäisen joka
etsii kaltaistaan uudelleen

heräsin tänäaamun siihen kun Joona tuli kylään,
juos mun huoneeseen ja huus
'Tätiii, tätiii !'
sitten se halasi mua <3

tolla pikkumiehellä on sydän paikallaan,
son niin ihana <3
vaikka kaikki muut miehet hylkäis mut niin
Joona on AINA mun oma pikku mieheni <3

Niin pienestä alkoi meidän ystävyys, niin suureksi se kumminkin kasvoi.
Meillä oli yksi yhteinen ystävä, monta yhteistä unelmaa.
Autoit mua vaikeina hetkinä, annoin sulle kaiken, kaiken tuen ja lämmön.
Sun suloinen hymys kertoi mulle paljon,
itkeneet silmät pelosta ja ahdistuksesta, ikävästä.

Niin monta kertaa sä olet halunnut luovuttaa, niin monta kertaa olen yrittänyt sua pinnalle nostaa.
Päivä kerrallaan olet nostanut katsettasi ylemmäs tulevaisuuteen.
Niin monta kertaa joku on rikkonut sun siipes uudestaan ja on ollut vaikeeta jatkaa.

Muistan kun tapasin sut ensimmäistä kertaa. Silloin en vielä tiennyt kuinka tärkeä tulet olemaan.
Muistatko kun nousit junasta ja astuit Tampereen juna-asemalle.
Sua jännitti himputisti, niin sä mulle myöhemmin kerroit.
Astuttiin yhdessä Jyväskylän junaan. Puhuttiin paljon.
Näin sun ahdistuksen aiheuttamat jäljet. Mun sydämeen sattui.
Sä tarvitsit apua, mutta et teinnyt miten sitä saa. Illalla kun sä suljit silmät ja vaivuit uneen, tajusin että mä välitän susta ihan kamalasti. Mä tiesin että sä välität musta. Et halunnut satuttaa mua.

Muistatko sen ensimmäisen riidan. Sen, jonka pelkäsin hajoittavan meidät. Mutta se ei hajoittanut. Me oltiin vahvoja, liian tärkeitä toisillemme.
Me ei oltais kestetty yksinäisyyttä.

Ostin sulle tähden. Se tähti on sun kaulassa edelleen .
Se kertoo, että mä välitän.

Ne illat, jotka itkettiin, että ollaan kaukana toisistamme.
Ne illat vahvisti, vaikka se silloin sattui.

Kesällä tulin ensimmäistä kertaa teille. Paljon naurua mahtui siihen nelipäiväiseen
tapaamiseen. Viimeisenä iltana me maattiin sun sängyssä ja puhalleltiin saippuakuplia.
Molemmilla oli lasikyyneleitä silmissä, pidettiin kädestä kiinni.

Kun sä äsken saatoit mut junaan kotimatkalle, mulla oli turvallinen olo.
Juna saapui ja me halattiin lujasti. 'Nähdään pian' sä sanoit ja mä nousin kyynelien
sumentamin silmin junaan. Me tavataan pian, lupaan sen, kuiskasin.

Vimmeiltaiset saippuakuplat nousivat ilmaan ja poksahtivat meidän kasvoille,
me voidaan nousta ilmaan mutta meidän ystävyys ei säry koskaan.

'Meidän historiaan kuuluu kyyneleet tosiaan
en silti voisi kuvitellakaan sinusta luopumaan'


<3: Memory