IRC-Galleria

joudun huomenna lähteen himokselle.. vaikka ei siä oo ees lunta
meillä on siä keikka..
tiktak ja kotiteollisuus on meidän lämppäreinä.
kohtalokasta ja komeeta.

kaiken maailman lapuissa, laskuissa ja kuiteissa oli noita mun ihania runnelmia.
kirjotin ne nyt tänne niin säilyvät sitten paremmin..
vaikka suurin osa oli kyllä hirveetä paskaa..

kuolleiden silmät kiiluvat tähtinä taivaalla,
tanssin yksin alastomana yössä,
vain silmät katsovat,
ehkä ne pitävät ruumiistani..



M

se polttaa,
se jäädyttää,
ja saa minut unohtamaan,
se turruttaa,
se huumaa,
ja saa minut luopumaan,
muttei koskaan katumaan,
eikä siksi koskaan lopettamaan,
katkenneita korsia kulkemaan,
yksin unholaan,
tahtomattani tapoin sen,
nyt itken yksin kiroillen,
räkä roikkuu poskella,
taivas on pilalla,
en kulje enää katkenneita korsia,
kaikki ne on lahonnut,
ja saatana luokseen kutsunut..



M

juon myrkkyä jota minulle hymysuin juotat,
haukon happea tyrmässä johon olet minut sulkenut,
aina kun tunne armollisen lopun tulevan,
annat lääkettä,
ja tunnen monen vuoden kidutuksen jatkuvan,



jos pääsen joskus vapaaksi,
tapan sut,
jos joskus saan voimia,
tapan sut,
unelmani on..
tappaa sut.



vaikka joutuisin odottamaan seuraavaan helvettiin,
takaan että kostan,
en koskaan unohda,
en koskaan anna anteeksi,
ehkä ensi kerralla minä olen se VAHVA,
ehkä ensi kerralla sinuun sattuu,
ja minä tyydytän itseäni sinun kivussa..



M

käsi joka tuuditti sinut uneen,
suojasi pimeältä, pelolta, maailmalta,
hakkaa sinua nyt,
on lukinnut sinut pimeään,
pitää sinua vankinaan,
ei päästä koskaan sinua maailmaan,
ulos yksin kulkemaan,
löytämään itsenäisyyttä,
olemaan edes ihminen.



karkaat ulos maailmaan,
kylmään, kolkkoon, kamalaa,
pelkäät kaikkea kaunista,
normaalia ja arkista,
et pysty kauneutta tajuamaan,
vaan haluat takaisin vankilaan,
sinne sinut suljetaan,
ensin kuitenkin hakataan,
käsi sinut unohtaa,
mädännyt lattiaan ja joudut manalaan.



M

ne sakarat jotka tähdestäsi on vielä jäljellä,
haluan katkaista,
se hohto joka erottaa sinut pimeästä,
tahdon sen sammuvan.



M

koitan poskesi pehmeyttä,
lyömällä täysillä nyrkillä,
haluan sinut hakata,
piestä, tiputtaa, nolata,
syljet veret naamaani,
taisin hetken jopa sääliä,
nyt hengityksesi loppuvan,
veresi seinät maalavan.



M

kun ympyrä sulkeutuu,
ja on pakko jatkaa eteenpäin,
kun katkerat krokotiilinkyyneleet on vuodatettu loppuun,
usko ja toivo uudesta auringon noususta,
turhaa..
katkeruus palaa aina,
sairaan kaunista on hukuttautua siihen kyynel lammikkoon,
ennemmin kuin yrittää vaan aina uudestaan..




M

tapasin taas kadulla harmaan ihmisen,
ei mitään omaa,
kaikki lainattu pyhistä kirjoista,
turvan hakemista jostain näkymättömästä ja kaukaisesta,
päämäärättömänä kulkea lammas lauman mukana,
ja määkiä samaa virttä,
pyysin häntä olemaan rohkea,
kulkemaan yksin pimeässä laaksossa,
uskomaan ja rakastamaan välillä itseään,
koska pimeästä on vaan joskus selvittävä yksinkin.
ja jos paratiisia ei ole,
eikä ole yhtään leikkinyt yksin pimeässä,
kaikki on ollut turhaa..




M