Ns. totuus murtaa mun kallon kuoren
Ja keihäs rintaa vierellä valvoo
Sisään tuikkaa, jos väärää palvoo
Mun sielun valo ja sen puhdistus
Halusit olla mun parannus
Purit kaulaan, jäit odottamaan
Osaat rakastaa vain sun omaa kuvaa
Piiritetyt lattialla
Suut pestään saippualla
Ne ei nouse, ne ei huuda
Ne ei saanut siihen lupaa
Mä oon lapsi, jonka kehto palaa
Mun maailmani vietiin multa salaa
Sun sana kaikuu mun huomisessa
Kunnes syytön murtuu mielivankilassa
Ja sä oot isä, se jota pelkään
Sun imartelu puukottaa mua selkään
Viet multa voimat, alistat ja voitat
Merkitset omaksesi, käytät hyväksesi
Neitsytrivi, asennossa
Ensimmäinen ylpeenä jonossansa
Ei kauaa tuo ilo kestä
Kun rauha karkaa sydämestä