IRC-Galleria

NUO MAINIOT MIEHET TIUKOISSA PIPOISSAAN!

Vihaan sählynpelaajia.
Sählynpelaajat harrastavat lajia, joka on kehitetty pullanmussuttajille. He ovat liian nössöjä pelatakseen jotain oikeaa joukkuepeliä, esimerkiksi jääkiekkoa. Tai sitten he eivät ole pärjänneet siinä. He eivät ole todellisia urheilijoita. He eivät nauti kivusta ja hiestä. He nauttivat toistensa seurasta. He jaksavat harrastaa lajia pari viikkoa. Sitten on aika siirtyä jonkun toisen trendilajin pariin.

Sählynpelaajien pukukopissa ei tuoksu hiki, vaan äidiltä jouluhjaksi saatu kallis deodorantti.
Sählynpelaajilla on hassut, vaaleaksi blondatut hyppyritukat.
Sählynpelaajilla on liian tiukat pipot. Pipoa pidetään kesät talvet ja siinä lukee jotain älykästä tyyliinä Isäntä. Näille vitun Tinttitukille pipo tuntuu olevan lausunto. Sillä kun minä olin pieni, pipoa pidettiin siksi että isä käski ja pakotti. "Pidät pipoa tai saat selkääsi." Säännöt olivat hyvin selkeät.

Pipolla nämä pellet viestittävät kuuluvansa samaan heimoon, sählynpelaajien ja varakkaat vanhemmat omaavien klaaniin, jossa aamupuuro on tuntematon käsite ja makaroonikin on pastaa. Ja milloin viimeksi aterialla on syöty perunaa? Eihän nämä raukat edes muista mitä peruna on, sitä on viimeksi syöty Bona-purkista soseena.

Sählynpelaaja itse ei käytä harrastuksestaan termiä sähly, vaikka sitä se saatanan sekoilu juuri on. Hän puhuu reikäpallosta tai salibandystä.
Sählynpelaaja raahaa mailaansa pitkin kaupunkia ylihintaisessa kotelossa. Minkä vitun takia sellainen muovilätyskä pitää suojata pehmustetulla laukulla? Tunkisivat mailansa perseeseensä.

Sählynpeljaajat käyvät sählytreenien jälkeen jossain treenibaarissa siiderillä. Se nautitaan runsaiden jäidenkera, sillä urheilusuoritus on ollut rankka ja nyt janottaa. Villeimmät nauttivat siidereitä kaksikin. Sitten alkaa kikattelu.

Sählynpelaajilla on monta numeroa liian isot housut. Ja vyötärön alta näkyvät bokserit.
Junteimmat sählynpelaajista pukeutuvat Suomi-leijonapaitoihin, vaikka puhuvat kieltä, jonka vain etäisesti tunnistaa suomeksi.

Armeijaan ei tietenkään mennä, sillä siellä ei pääse hengailemaan netissä silloin kun haluaa. Eikä pelaamaan pleikkarilla. Sählyä siellä sentään saa pelata, mutta sitäkään ei pääse tarpeeksi usein. Ne rohkeimmat, jotka ovat intin käyneet tai joilla se on työn alla, puhuvat siitä jatkuvasti. "Kyllä oli niin helvetin raskas täyspakkausmarssi, ainakin puolet jätti kesken. Mutta minä se vaan porskutin perkele, kannoin yksinäni koko ryhmän kamppeet ja viellä ryhmänjohtajankin, kun muut pojat olivat niin poikki. Sain seitseman kuntsaria ja korpraalin paperit on kuulemma jo vetämässä."

Sählynpelaajien tyttöystävät opiskelevat lähihoitajiksi tai fysioterapeuteiksi. He kantavat kurssinsa paitaa ylpeinä lenkkeilessään raikkaassa syysilmassa. He kuuntelevat "miestensä" inttijuttuja haltioituneina tunnin tai kaksi. Sitten he kyllästyvät ja alkavat puhua keskenään kampaajista ja uusista kosmetiikkatuotteista. He nauttivat siideriä kuten miehensäkin. Jos he ovat vierailulla toisen sählynpelaajan kotona, he ihastelevat kodin emännälle suureen ääneen huoneiston persoonallista sisustusta ja ihanaa tunnelmaa. Tosin niinhän naiset tekevät aina.
Sählynpelaaja kuuntelee musiikkia kuuntelematta sitä. On aivan sama mikä levy soittimessa pyörii kunhan se ei ole jotain suomalaista junttimusaa tyyliin Kolmas Nainen tai Eppu Normaali.
Ollessaan hauska sählynpelaaja toteaa: "Näin se homma etenee!"