Minä muistan kun olit vielä hevosenpään mittanen -jos sitäkään.
Lättäsin keltasen lätsän päähäsi ja katsoit ylöspäin, silmäsi sirkistyivät täydellisiksi kuunsirpeiksi samalla, kun naamasi vetäytyi aurinkoiseen nauruntirskahukseen ihan joka piirrettä myötin.
Sekunnin minä näin auringon -sitä keltasta lätsää myötin.
Hakenut olen, mutta en ole löytänyt. Aurinkoa ihmisen kasvoilla. Se hetki oli uniikki, niin uniikki kuin vain voi olla tuo aurinko, joka paistaa vielä viattoman ja maailman pahuudesta tietämättömän kasvoilta. Puhdas ilo.
Ja se sekunti on lämmittävä sielusani aina hautaan saakka.
kröhöm..... kersantti rotta lopettaa vetistelyn! Pirä hyvä huoli itestäs mies mihinä sitte meekki!
Uusimmat blogimerkinnät
- Täti kuoleman aamu. 16.04.
- Pikkuveljelle. 08.01.
- Ajankohtainen asia AINA!!!!! 21.11.
- Eläköön vitun elämä!! Sairaan elämä... 27.10.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (6)
- ▶ joulukuu 2009 (2)
- ▶ kesäkuu 2009 (1)
- ▶ huhtikuu 2009 (2)
- ▶ tammikuu 2009 (1)
- ▶ 2008 (2)