IRC-Galleria

Viime yönä ja tänä aamuna satoi Kansasin aroille toistakymmentä senttiä lisää lunta. Nyt on siis jo oikeesti kunnon hanget <3

Meillon koiramäärä lisääntyny neljästä neljäänKYMMENEEN. Noi uudet lymyilee tuolla pöytien ja sänkyjen alla ja on aika hiljasia, muttei valitettavasti kuitenkaan huomaamattomia... Ei kukaan haluisi tulla rankkuriks ja siivota ne pois täältä?

"You sure can't count on anything in life. Life is the most fragile, unstable, unpredictable thing there is."

"I don't know everything. Nobody does. So I make mistakes. And I learn. And the next time I don't make that mistake again. Mistakes are how you learn."

Mooon ihan poikki. Se oli päivä Seinäjoella treeneissä. Tietämätön oppi paljon uutta ja vaikka pallo oli pahasti ohjaajalta hukassa, nin nautti se ajastaan silti. On noi koirat vaan hienoja elukoita <3

(välihehkutus: MEIN NETTI TOIMIIKIN JO TÄNÄÄN!!11! ...mikä ei sinänsä ole välttämättä ollenkaan hyvä asia, koska nyt mun työharjottelupaperit ei täyty ikinä - nähdäänhän se jo viime kevään EDELLEEN palauttamattomista papereista...)

Hessu käski lähettää treeni-terveisiä: " Maapallo pyörii -> Hessukin pyörii! Helpottaa koiraa henkisesti! :) "
Kertokaa joku sille mun puolesta että se ei saa pyöriä. Isot herrat ei tykkää rullaavista koirista.

Lopun iltaa aion vaan maata ja nauttia Greyn seurasta <3


Kiitos hei.

yyyyyh

Viaton ihmisrukka käveli saunalle uupuneena, väsyneenä ja nälkäisenä. Tarkoituksena ruokkia koirat jotta pääsee nukkumaan. Noh, saavuttuaan saunalle hän käveli treenirepulle (ottaakseen sieltä metallikapulan), nappasi repun käteensä, avasi vetoketjut ja mitä tapahtui....

... no hiiri pompsahti kirjaimellisesti syliin.

*pelästys-hätkähdys ja metrin loikka taakse*


Tulos: täytynee siis sittenkin myöntää että tämä norsu pelkää hiiriä.

Taas vierähti pari kuukautta. Huomenna viiminen päivä TOPissa ja perjantaina taas nenät kohti Kansasta.

Huuuuh, ois kauheet poltteet päästä pyöräyttään rakennearviointivertailu working- ja show-kelpiestä. Mutta ei, ei tänä iltana. Nyt tarttis vaan jaksaa askarrella yks karitsabaari ja sit tehä vähän paperihommia. Phuuh, haluisko joku muu mun puolesta? Ku meikällä vaan särkee päätä ja väsyttää :C

Ja huomenna douppaan itseni rauhottavilla... kisajännitys on liian suuri kestettäväks mun hermorakenteella.

...tai vaihtoehtoisesti voin vaikka maksaa jos joku ottaa ne.

Tarjolla kolmen eri rodun edustajaa:

1. Kultainenrusakonnoutaja
- kiltti
- kuolaa
- opetettu kotikoiran peruskoulutus (toimii vaihtelevasti)
- tykkää rusakoista ja metsään häviämisestä - tekee viiden minuutin pistoja

2. Saksanrusakkopaimenkoira
- kiltti
- "vähän" lahopäinen
- sisältää paljon ilmavaivoja
- osaa tottiksen alkeet, opiskelee hakua ja jälkeä
- tykkää rusakoista ja metsään häviämisestä - tekee kymmenen minuutin pistoja

3. Shetlanninrusakkokoira
- kiltti
- hyvä turkiseläimen alku
- TK1, kisattu avoimessa, osaa myös voittajan liikkeet
- tykkää rusakoista ja metsästä häviämisestä. Löytyy parkkipailta randomihmisen jaloista huutaen: "mutsi, mää laitoin sut vaihtoon, tää on paljon kivempi!" ja esittää kuin ei tuntisikaan sinua.


Jos kiinnostuit, ota rohkeasti yhteyttä!

...JJJJJESSS!1!!!! OEY)=6uV¤BV JIIIIIIIIIIIIIIIIHAAAAAAAAAAAAAAAAAA VUHUUUUUUUUUUU JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEES JES JES JES JESSSSSS!!

Ja sit täytyis viä muistaa ettei saa nuolaista ennen ku tipahtaa....

Rauhoitu, rauhoitu, rauhoitu, hengitä. Ajankuluksi voisit vaikka ilmoittaa koirasi muutamiin kevään kisoihin.

Tiedättekö sen tunteen kun ei kuulu mihinkä? Kun ei oo kotia. Tarkotan siis THE kotia.
Oon niin täynnä tätä jatkuvaa reppujen pakkaamista ja purkamista. Mihinkään ei voi asettua, missään ei oo omaa pesäkoloa, johon voisi illan päätteeksi käpertyä. Ei oo ryhmiä, ei oo seuroja, en voi hankkia mitään vakituisia harrastuksia, en kuulu harrastus/sosiaaliseltakaan elämältäni mihinkään. Elämä on vaan jatkuvaa matkustamista. Ja saman tyyppinen ralli jatkuu viä ainakin puoltoista vuotta.
Turku -> Huittinen -> Tampere -> Kannus -> Tampere -> Huittinen -> Turku -> Tampere -> Kannus ...jne. Missään en oo kotona, aina loisin toisten kodeissa. No okei, Kansasissa en oo loisena, siellä oon ehkä eniten "kotona". Muttei sekään oo koti. Vihaan sitä paikkaa.

Ei oo taas helppoo ihmisraunion ahdistunut elämä.

Onneks en oo yksin. Helpottaa henkisesti.

Np. Citizen Cope - Fame
( http://www.youtube.com/watch?v=fdK7FyuIlwA&feature=related )

Tänään iski taas hirvee ahdistus. Ahdistusten pahdistus. Pöh. Kumpa tää elämänvaihe ois jo ohi :D

Ja Haipu "lohduttaa" :
07.01.2009 21:31 <Highty> Angsti-Anaali-Anni, Kannukseen keskittyy Suomen helmeimpiä henkilöitä. Including you <3

Kumpa en keskittyisi sinne. Voitaisko keskitellä jossain muualla? Vaikka täällä Turun kupeessa? Tää on hei oikeesti paljon keskitteisempi paikka. Jooko?