IRC-Galleria

aika kuluu siivilläTiistai 06.10.2009 23:27

aika on kulunut jotenkin todella nopeasti, en millään pysy perässä.

Alkoi opiskelut ja syksy ja sen mukana jonkinlainen syysmasennuskin..
Tuntuu vain että kaikki virta olisi yhtäkkiä hävinnyt ja akut ei täyty vaikka miten niitä latailisi. Hmm..

Pipsa vain kasvaa ja kasvaa ja on se aikuistunutkin vaikka kakara vielä onkin. Lahkeessa roikkuminen on vähentynyt huomattavasti, jäänyt melkein kokonaan pois, joskus leikin tiimellyksessä sattuu muutaman kerran nappasemaan hihasta tai lahkeesta mutta päästää irti sanoessani "ei".

Yks mikä huolestuttaa ja kaipaa pikaista korjaamista on luiden ja ruuan puolustaminen. Murisee ja näykkii jos on ottamassa niitä neidiltä pois.. Nyt vaan yritetään siedättää neitiä ottamalla ne pois ja antamalla takaisin, toivottavasti onnistuu..
Ja kyllä syksy on ihanaa aikaa kun lehdet lentelevät, ainakin Neidin mielestä. Silloin ei hän näje eikä kuule yhtään mitään kun lehti liikahtaa vaan perään olis päästävä ja auton alle olis jo juossut monesti ellen olisi niin valppaana.

Ulkona, varsinkin pimeän aikaan, pipsa on vähän arka ja vahtii kaikkia/kaikkea jotka sattuu liikahtamaan. Ja isot ja vähän pienemmätkin erittäin vilkkaat ja energiset karvatassut ovat aluksi ehkä kaikkein pelottavimpia ikinä ja niille pitää vinkua ja näytellä hampaita ja kiljua ennen kuin ovat edes koskeneet Neitiin, varmuuden vuoksi. On se hupaisaa seurata tämän touhuja tuolla koirapuistossa. Mutta ajan kanssa on jo haastamassa leikkiin näitä..

Neiti tottelee hyvin remmissä, mutta myös vapaana. Ollaan tehty pitkiä metsälenkkejä Mustavuoren metsiköissä ja siellä riehuu ja juoksee minkä kerkiää mutta näköpiiristä ei mihinkään häviä.. katselee vähän väliä, että onhan se mamma messissä..

Tuo elukka on minulle kyllä niin tärkeä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.