IRC-Galleria

Njyyrikki

Njyyrikki

Kutsun tätä elämäksi, vaikka ole en, täydellistä suoritusta tehnyt minäkään.

Meet Mordeci FrolloKeskiviikko 29.12.2010 03:54



...the Redemptionist who really, really, REALLY hates heretics. And to a slightly lesser extent, mutants and psykers.


Uskonnollisen fanaatikon pelaaminen on hauskaa. Varsinkin kun on inkvisitiolla duunissa. Live the dream, dispose of heretics. Ensimmäinen pelikerta oli great success. Porukkamme lähetettiin feodaalimaailmaan ottamaan selvää huhuista harhaoppisista. No, erään palvontaseremonian aikana sitten paljastui, ettei tällä oli ymmärretty koko Jumalkeisari-juttu vähän väärin. Sisään soluttautunut ystävämme ei selvinnyt ulos ilman isoa läjää insanity- ja corruption pointteja. Sääli asukkaiden kannalta, mutta moista toimintaa ei Imperiumissa suvaita.

So they were all killed.

Ikäväkseni en päässyt vielä liekinheitintäni kokeilemaan, mutta ehkä ensi kerralla. Burn the heretics!

[Ei aihetta]Maanantai 27.12.2010 15:46

Perkele, miksi nenäverenvuoto alkaa aina silloin kun on jo valmiiksi myöhässä?

Most irritating.

[Ei aihetta]Perjantai 24.12.2010 23:46



Niin on sitten tämän vuoden joulu pikkuhiljaa takanapäin. Nyt voi sitten loppuyön pelailla Assassins Creed: Brotherhoodia ja syödä, syödä, syödä. Hautausmaallakin päästiin käymään, vaikka etukäteen uumoiltiin mahdotonta ryysistä ja lumikaaosta. Sääli että isoisän 'naapureille' ei saatu mitään laitettua. Vieressä ovat parikymppinen poika ja hänen isänsä, jotka molemmat kuolivat sodassa. On hieman surullista kun on pitkä rivi lyhtyjä ja seppeleitä, ja sitten välissä on yksi täysin pimeänä. No, ensi kerralla kun käydään niin on pari kynttilää lissää.

Toinen surullinen asia on mummi. Dementia iskee, eikä sille oikein pysty mitään tekemään. Hölmö kun ei suostu lääkäriin. Alkaa pikkuhiljaa olla siinä kunnossa ettei kykene kotona asumaan. Well, such is life.

Noh, nyt sitten muutama päivä häsellystä ja 1.1. lähtö Amerikkaan. :) Siellä voi sitten täyttää joulun materiaaliset tarpeet.

Niinpä niin, kokonaisuudessaan ihan hyvä joulu, vaikka kipeänä tulikin se vietettyä (vinqvonqparq). Hyvä fiilis kuitenkin. :)

Hyvää joulua!Perjantai 24.12.2010 02:00

...kaikille. :3

SotaTorstai 23.12.2010 06:34


Sen siitä saa kun alkaa katsella The Pacificia väsyneenä ja sairaana. Käy sentimentaaliseksi. Sarjahan nimensä mukaisesti kertoo Amerikkalaisista merijalkaväen sotilaista ja sodasta Japania vastaan.
Se sai jotenkin miettimään koko tätä touhua.

Mikä siinä oikein viehättää? Sotaelokuvia, -pelejä ja -kirjallisuutta löytyy massoittain. Ihmiskunta on sotinut koko olemassaolonsa ajan. Samalla kuitenkin muistutetaan siitä, miten kauhistuttava asia se on. No, onhan se romantisoitu asia. Isänmaansa ja perheensä puolesta kuoleminen on tietenkin jaloa kun mikä, mutta sodan viihteellistäminen (Looking at you, America) on jo hieman kyseenalaista. Varmaa on ainakin se, että se on tehokkaampaa kuin sotapropaganda. Lopputulos näkyykin ihastuttavan selkeänä jenkkilässä. Nuoret miehet joiden elämä on umpikujassa lähtevät hakemaan seikkailua, rahaa sekä lupaa ampua niitä "huonompia ihmisiä" vapauden puolustamisen varjolla. Kun kansakunta joutuu sitten tosissaan taistelemaan olemassaolonsa puolesta, hymy hyytyy. Sotiminen ei olekaan enää silkkaa seikkailua, kun panokset kasvavat. Palkkasoturina on helppo olla, olethan todennäköisesti paremmin varustettu ja koulutettu kuin vastustajasi. Siinä vaiheessa kun olet pelkkä nimi paperissa ja elämästäsi määrätään jossain satojen kilometrien päässä ilman, että kykenet siihen itse mitenkään vaikuttamaan, alkaa homma olla jo epämiellyttävää. Todennäköisesti olet alivarustettu, aliravittu, tolkuttoman väsynyt, eikä hengelläsi ole juurikaan arvoa.

Lienee selvää, että useimmat valitsisivat mielummin seikkailun. Näin ei kuitenkaan tehdä. Vaikka sotilaita olisikin riittävästi, vaikka olisi saanut vapautuksen, (useimpien) miesten on yksinkertaisesti pakko päästä rintamalle. Vaikka sitten väkisin. Kaikki hyvin tietävät, ettei sota ole mikään kaunis asia. Se rikkoo perheen ja ihmisen. Sekä fyysisesti (http://www.youtube.com/watch?v=YdUEBzeA_qs&feature=related omalla vastuulla) että henkisesti.


Silti sinne lähdetään. Ylpeys ja velvollisuudentunto. Kaikki haluavat tehdä osansa. Veteraania on vaikea katsoa silmiin jos itse jäi kotiin. Vaikka vanhemmat kuinka poikaa anelisivat, on hänenkin mentävä ilmoittautumaan. Kukaan ei sitä vaadi, mutta veljetkin menivät. Ja ystävät. Elävän elämän esimerkki on oma isoisoisäni. Häntä ei päästetty rintamalle, sillä hän oli erään isomman kihon autokuski, jonka mielestä hänestä oli enemmän hyötyä kotirintamalla kuskina. Hän kuoli sodan jälkeen häkämyrkytykseen pomonsa autotallissa häärätessään. Virallisestihan kyseessä oli onnettomuus. Mutta kuinka koko ikänsä autojen kanssa työskennellyt mies yhtäkkiä heittäytyisi varomattomaksi ja unohtaisi tuulettaa? Häpeä kävi liian suureksi.


Jokainen haluaa toisaalta olla myös sankari.
Tuntuu varmasti hienolta (ja vähintäänkin asiaankuuluvalta) saada uhrauksistaan tunnustus. Ihailevia katseita ja kauniita naisia. Ja kuka tietää, kenties johonkin niistä sankaripoikia juhlivista naisista rakastuukin. Kunnes loma loppuu ja joutuu taas taistelemaan hengestään.



Sota tekee ihmisistä kuitenkin eläimiä. Joskus unohtuu, että vihollinenkin on vain ihminen, eikä haluaisi olla siellä missä on yhtään sen enempää kuin sinäkään. Sodankäynti on huomattavasti vähemmän jaloa kuin haluaisi ajatella. Voi riippua puhtaasti päivästä pieksetkö haavoittuneen vihollisen kuoliaaksi lapiolla, vai sidotko hänen haavansa. Koko tunneskaalan voi käydä hetkissä läpi. Sota tekee hassuja juttuja psyykelle.



Ja nyt iskee väsymys ja ihmetys siitä, miksi minä, inttiäkään käymätön pentu, höpötän sodasta. Mitä minä siitä tiedän. Kuvittelen näköjään ymmärtäväni sitä hyvinkin. Tiedä siitä sitten, ainakin olen koukussa. Kaikkine kauheuksineenkin se on vain jotenkin äärimmäisen kiehtovaa. Kokemus, jonka - pakko myöntää - haluaisin kokea. Ehkä lähden joskus rauhanturvaajaksi, tai värväydyn EU-valmiusjoukkoihin (ihan kuin niitä koskaan tarvittaisiin). Toisaalta eksyminen olisi ikävää. Olen huomannut kyllästyväni turhan helposti. Asioihin, ihmisiin, miten vain. Yksi piirre itsessäni josta en pidä. Ja niin, voi olla, että kun kerran pääsisi seikkailemaan, olisi sen lopettaminen mahdotonta. Enkä ole varma haluanko sitä.


Toisaalta ensin voisi käydä sen intin. Käy muuten aivan naurettavaksi tämä. Mutta ensin nukkumaan. Kannattaisi varmaan pikkuhiljaa parantua, olen vielä enemmän töttöröö kun arvasinkaan (kuten sepustuksesta huomaa). Derp.

Myöhästynyt adventtimerkintäTiistai 14.12.2010 19:11

Christmas in the Trenches - John McCutcheon
Puolisentoista viikkoa jouluun. Omituista. Jotenkin ei ole sitä joulufiilistä tänäkään onnistunut saamaan. Jotenkin tuntuu koko ajan olevan jotain ajateltavaa. Ikävää, kun ei haluaisi jouluna huolehtia. Siihen kun on kuitenkin koko loppuvuosi aikaa.
Ehkä torstaina helpottaa kun saa sen ensimmäisen stressinaiheuttajan alta pois. Kaksi keikkaa pitäisi koulun pikkujouluissa vetää. Eipä se toinen niinkään hermostuta, soittaminen nyt on tuttua touhua. Kauhua herättää vaan se, että toisen bändin kanssa pitäisi laulaa. Kyllähän sitä jotain perus kitararenkutuksia laulaisi milloin vain, mutta Speed of Soundin ja Take Me Outin (yllättävän hankala, perkele!) raiskaaminen vähän nihkeilyttää. Ei minun taidoillani tai treenimäärällä (kerran singstarissa vedetty ennen kuin päätettiin että soitetaan ololol). No, ehkä nelituntisissa paniikkitreeneissä keikkapäivänä saadaan ihmeitä aikaan. :D No, pääsenpähän pimputtamaan pianoa.


Ja hieman sotaisampiin tunnelmiin. Seuraa äärimmäisen mielenkiintoinen sepustus siitä, miten tuhlata aikaa ja pilata yöunensa kavereidensa kanssa. Ja laiminlyödä koulutyönsä.

Vaikkapa sotimalla Medieval: Total War 2:ssa. Tanskan johdattaminen Euroopan herraksi sujuu toistaiseksi hyvin. Imperiumi ulottuu Novgorodista Antwerpiin ja Helsingistä (lolwat) Budapestiin. Sisilialaisten kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Eurooppa jaetaan Tonavaa pitkin. Sen loppuessa sovelletaan. Puola kaatui jo rytisten, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta vetelee jo viimeisiään, ja vain Paavin väliintulo lykkää Unkarin kohtuullisen väistämätöntä tuhoa. Tanska tarvitsee sataman Mustanmeren rannalta~. Sen jälkeen sitten Englanti ja Portugali. Kenties niistä teenlitkijöistä olisi jonkinlaista vastusta (kamoon Unkari, jos pääkaupunkia valtaavista sotilaista kuolee yhteensä seitsemän, niin se on jo vähän heikosti. :D). No, huomenna viikingit pääsevät taas seilaamaan.



Mitähän vielä, koulupäivä oli suhteellisen merkityksetön. Skippasin ruotsintunnin ja jatkoin unia (paha minä >:3). Sit myö saatiin abiverkkarimme. Ensimmäinen hupparini vuosiin. Aika comfy, mutta harmittaa vähän tuo selän kuva. Se on niin laimea (A BIt lost ja pelkistetty kuva tyypistä kartta kädessä. Derp.) Psykantunti meni esseetä kirjoittaessa (oikeastaan yksi tyttö päätti kirjoittaa sen minulle, en yhtään tiedä miksi. Mutta kiitosta vaan. :D) ja kirjastossa istuskellessa. Pitäisi etsiä Psykologian käsikirjaa mutta kun ei löydy niin ei löydy. Sen sijaan lueskelin jotain lapsille suunnattua kivasti ja värikkäästi kuvitettua viikinkikirjaa (how fitting). Mm. seuraavasta oli kaunis panoraama.

"Here the vikings are pillaging an Irish village and a monastery. Knut has found a beautiful silver plate. He will bring it back home to Alfrun. The vikings are setting the houses in which the villagers are hiding on fire. Olof is mortally wounded by an arrow shot by an Irish rider. The villagers are defending the village the best they can. These three villagers have managed to kill a viking raider with their hunting spears."

Oh God this feels goood.Maanantai 13.12.2010 01:33

Kunnon sauna kaverin kanssa rankan (köhköh) talviurheilupäivän päätteeksi.

Jeesus sentään nyt on ihanan rento olo. <3 Hyvä mennä nukkumaan. :)

PerrrkeleSunnuntai 12.12.2010 22:51

Mentiin sitten kaverin kanssa hiihtämään. Itsevarmasti heti sille pisimmälle reitille.
No, heti meni pieleen kolme asiaa - ja vähän ajan kuluttua neljäs.
Ensinnäkin oman kunnon yliarviointi. Jo ensimmäiseen nousuun hyytyminen oli vähän lame. Toiseksi oli voitelu. Joku pikamössö pohjustamattomiin suksiin ei futaa kovin hyvin. Varsinkaan kun ollaan lämpotilarajojen ulkopuolella. Kolmanneksi sitten se pakkanen. Ei tunnu höpöltä vetää kitusiinsa litratolkulla sitä pakkasilmaa ja räpiköidä menemään. Varsinkaan kun kärsii on/off kroonisesta yskästä.

Neljänneksi, kaverin sauva katkesi parin kilometrin kohdalla. Whoopedoo. Siinä sitten (kirjaimellisesti) veren maku suussa painettiin lenkki loppuun. Säälittävät 5.2 kilometriä.

No, olipahan edes jonkinlainen lenkki. Ensi kerralla paremmin ja pidemmälle. Eikä saatanallisessa pakkasessa.

PuolikuollutLauantai 11.12.2010 19:54

Lupauduin heittämään pari kaveri Guessin outlettiin Pitäjänmäelle. Nyt olen ajanut pitkin poikin maita ja mantuja noin viisi tuntia. Ei sinänsä mitenkään hirvittävää, muttakun sää. Ratista ei voi hetkeksikään päästää irti tai ollaan penkassa. Näkyvyys on sankassa pyryssä olematon, eikä kaistojen paikkoja voi kun arvailla. Homma on vielä käytännössä rallia, kun pitoa ei ole, mutta silti pitäisi kääntyillä ja kiihdytellä.

Lopputulos on se, että olen täysin kuitti.
Eivätkä ne ostaneet kuin yhden kaulaliinan.


Sainpahan kumminkin ostettua ne sukset. Pääsee huomenna hiihtämään. :)