IRC-Galleria

Kuka unelmamme anasti ja teki niistä pilaa?
Kuka kaltaisekseen loi ja kylvi täyteen vihaa?
Veriurat...
Miksi sormet helposti nyrkkiin puristuu?
Miksi käärmeiden kielellä puhuu meidän suut?
Kauneus on katoavaista, rumuus kiven kaltaista
Se ken kerskuu onnellansa täytyy raipoin rangaista
Kadotuksen lapset veisaa virttä kauniin synkeää
Aurat vihan eespäin syöksyy ja veriurat jälkeen jää

Kuka antoi oikeuden maan raiskata?
Kuka käski heikoimmat tuhoon tuomita?

Veriurat jää meistä jälkeen...

Maa makaa martona kohmeessa
Jäätynyt sammal narskuu jaloissa
Tammi pudottanut lehdet juurilleen
Ei vahvinkaan voi mitään tavoilleen
Joka henkäys kylmää ilmaa muistuttaa
Lienee syytä polvet koukistaa

kertosäe:
Anna anteeksi kaikki mitä sanoin mitä tein
Olen ollut heikko ja itsepäinen
Anna anteeksi, huomiolla hulluksi sinut tein
Olen ollut niin vajavainen

Kaikki mitä sanoin,
Kaikki mitä tein,
Kaikki mitä sanoin

Korvenherra etsii piiloaan
Paikkaa jossa voisi vilun unohtaa
Luomakunta ottaa hetken kerrallaan
Ja nyt on lupa sillä tovi uinahtaa
On turha minun rintaa rummuttaa
Mennyt vuosi laittaa kielen laulamaan

kertosäe

En toivo mitään suurempaa tahdon saada sinut minuun luottamaan
Jälleen minuun luottamaan
Et voi noin vain unohtaa
Pyydän silti, että hetki kerrallaan voimme uutta rakentaa

kertosäe

Kaikki mitä sanoin,
Kaikki mitä tein,
Kaikki mitä sanoin

Onka tämä painajainen vai aito kätkytkuolema
Kylmänhikinen vartaloni on kuin norsun nuolema
Pimeyden morsian turmion kätilö on säilönyt purkkeihin lapsia
Hän on kalju astuu siilien päälle ja muistuttaa uusnatsia


Syksyllä pimeys henkiin herää mörököllit kärpässieniä kerää
Ne istuttaa niitä pensaisiin ja puihin sieltä ne joutuvat lasten suhin
Routa lapset kalikoiksi jäätää, mörököllit lapsia ympäri kääntää
Koska enkeli taivaan lausui näin miksi natiaiset ovat väärin päin


Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu se oikea yö
Ilkeys nurkassa varttuu ja lapsiansa syö
Kuolemanpelko herää, ne joukkoja ikkunas alle kerää
Kätesi ristiin laita ettei perkele niskojasi taita

Kuu kulkee yksin yössä minä yksin heräsin
tyhjää alta lakanoiden syliin keräsin
en sua löydä niistä oot jo haihtunut
ikävään pop-iskelmään sä olet vaihtunut
6.30 oot viikon ollu pois
on täällä tyhjää niin kuin muakaan ei ois
jotenkin tää juttu nyt vain kääntyy väärinpäin
eihän meille pitänyt koskaan käydä näin, näin yksin jäin

Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen

Aika kerää sirpaleet on kyyneleet limaa
palat liittää yhteen ehjäksi ei kuitenkan
jos aikaa riittää se saattaa parantaa
vaan kuluu liian hitaasti se joka odottaa, saa odottaa

Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin
tajuan sen viimeinkin
sä et tule takaisin
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen

Tiedän miltä tuntuu elämä kun opettaa
se heittää kuraa pulpettiin ja hyvää tarkoittaa
on sydämensä kanssa turhaa olla miestä
on vaikee suuntaa kääntää jos on jalat irti tiestä

Kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen

Huuto:
Ilmavaara 100 koiraa verenhimoa kunniaa

Säe:1
Koiran vaisto, polkua pitkin johtaa alas koira lauman
Tyyni sää, kukaan ei jää ilman toista ei ketään
koirat laulaa kuoleman laulun ulvoo kuuta ja saatanaa
Ilmavaara 100 koiraa verenhimo silmissä loistaa

Säe:2
taistelu alkaa veri lentää varjo tummuu kuolo koittaa
Hampaat viiltää, veri lentää vastustaja pelkää
Ote vahva saatanasta joukko syntyi kuolemasta
Kuolema johtaa laumaa tämä joukko kaunan kantaa

Huuto:
Ilmavaara 100 koiraa verenhimoa kunniaa
Ilmavaara 1000 koiraa verenhimoa kunniaa
Ilmavaara miljoona koiraa veren maku suussa painaa

Säe:3
Raato makaa veressä, saatanan kädet sen perseessä
Annoit meille voimaa taas koirat huutaa
elämä on vasta alussa saatana voimat lopussa
Koirat syö nyt saatanasta puolet omasta jumalasta

Tuulesta kuuluu, ei ole kaikki kohdallaan
yksi uupuu, eikä oikein jaksa toinenkaan
Kuuta vasten voi nähdä suden ulvovan
vaan ei aamukasteen nousevan lehtiin pihlajan

Näitä minä mietin, mietin kun katson etelään
ei ydintalvet siellä kalistele peitsiään
Eikä päivä paista, paista itseään häveten
voi matalista vesistä päästä kävellen, kävellen
- vaan mepä täällä käydään tuulta kylväen

Pohjoista viljaa täällä taitetaan

Kirkuvat linnut, kiertävät Kaata jäätyvää
kevään silmut, ne meillä silmuiksi myös jää
Huutamalla voi saada kiven itkemään
vaan ei puhumalla toista anteeksi pyytämään, pyytämään
- ja niinpä meillä tuulta kylvetään

Pohjoista viljaa täällä taitetaan
Pohjoista viljaa aina vaan

vaan saavat vielä uuden pohjoisen ikuisuuden haaskalinnut saalistaa

Pohjoista viljaa täällä taitetaan
Pohjoista viljaa aina vaan

Ei ristinsieluja saa yksin eksymään,
ohjaa ei opas heitä kohti etelää
Paha vaanii, vaan ei vie

Suruvaippa poikki lentää korven kivisen,
vastarintaan kera sinivuokkojen
Paha vaanii, vaan ei vie

Vieri ei viattomat yli jyrkänteen,
vierivät reunalle, edemmäs eivät mee

Meillä silta huojuu ilman vartijaa lailla iättömän uskon
Ei sitä käydä ilman että pelottaa, ei käydä jälkeen iltaruskon
Sinä kuljet miten katsot, katsot kuinka kuljen;
kuljet pois kun täällä ei tarjota kuin
muistoja, seppeleitä, vaan eipä enkeleitä
käy kanssamme kulkemaan huojuvaa siltaa

Askelmia uupuu, kaiteet loppuu kavaluuteen
Hetken laulu antaa etumatkan ikuisuuteen

Alhaalla odottaa vain loimi syvän veen,
valmiina peittelemään kylkeen syvänteen, laupeuteen laineillansa

Meillä silta huojuu ilman vartijaa lailla iättömän uskon
Ei sitä käydä ilman että pelottaa, ei käydä jälkeen iltaruskon
Sinä kuljet miten katsot, katsot kuinka kuljen;
kuljet pois kun täällä ei tarjota kuin
muistoja, seppeleitä, vaan eipä enkeleitä
käy kanssamme kulkemaan huojuvaa siltaa

Hienoissa puvuissaan
penskat työmiesten
istuvat ravintoloissa
suutaan piesten

ja kauan ennen kuin päättyy ilta
illallinen löytyy rinnuksilta

Tätä elämää
sitä on niin helppo kantaa
vaatia siltä vain
enemmän mitä se antaa

rikkaana elää ja rikkaampana
kuolla pois, tai jumalana

Ja nähdä ihmistä yksinäistä
silmänkantamattomiin
olla ihminen yksi näistä
ja vajota tavoittamattomiin
kun meistä jokainen elää yksin
omissa koloissaan
kuolee omissa oloissaan täällä
kultalusikka kielen päällä

Sataa
keltaista lunta
vanhainkodeissa nukutaan
ja nähdään haaveunta

ajoista jolloin ei ollut täällä
kultalusikkaa jokaisen kielen päällä

Katsoo peiliin
eikä silloinkaan
mies kohtaa itseään
ei kai milloinkaan

mieti alla minkä tähden
syntyä sai ja minkä tähden

olen sairas,niin kipeä
sairas päästä jalkoihin
päästäkää minut tästä
tai viekää edes veitset pois
olen katsonut sinua silmiiin
ja sinä saatana valehtelet


en ole tottunut uskomaan
vaikken pelkään kuolemaa
väkivalta meidät kastaa
eikä auta kostokaan


olen sairas,niin kipeä
sairas päästä jalkoihin
päästäkää minut tästä
tai viekää edes äänet pois
olen katsonut sinua silmiin
ja sinä perkele valehtelet


olen väsynyt viiltämään
vaikken pelkään kuolemaa
väkivalta meidät kastaa
toisiamme ruoskitaan


olen väsynyt antamaan
olen väsynyt kuolemaan
olen väsynyt
olen väsynyt antamaan
olen väsynyt kuolemaan
olen väsynyt
raavi nahkani alta
älä tapa,älä jätä henkiin
olen väsynyt kiiltämään
olen väsynyt tuntemaan
en jaksa nyt
älä tapa,älä jätä henkiin
raatele, nahkani alta


väkivalta meidät kastaa
väkivalta meidät kastaa
päästäkää minut tästä
väkivalta meidät kastaa
väkivalta meidät kastaa
päästäkää minut tästä


onko jotain, mitä et voi ohittaa
et voi menettää, et saa menettää
solmut hakeutuvat umpisolmuun
kädet kietoutuvat (kietoutuvat)


Pirun nyrkki!
väkivalta meidät kastaa
Pirun nyrkki!
väkivalta meidät kastaa
päästäkää minut tästä


olen väsynyt antamaan
olen väsynyt kuolemaan
olen väsynyt
olen väsynyt antamaan
olen väsynyt kuolemaan
olen väsynyt
raavi nahkani alta
älä tapa,älä jätä henkiin
olen väsynyt kiiltämään
olen väsynyt tuntemaan
en jaksa nyt
älä tapa,älä jätä henkiin
raatele, nahkani alta