IRC-Galleria

Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie,joka vie elämään,ja vain harvat löytävät sen.




ajattele kaksimielisesti

tuo on totta.en oo epänormaali,mul on vaa asenneongelma.en kyl tiiä miks mut..ööh..antaa olla.ei kukaa ymmärtäis kuiteka :D

elikkäs.pääsen punkaharjuu opiskelemaa.hyväksymiskirje tuleepi maanantaina :) en ookkaa enää nii lähel ku enne.. :) empä osaa ny sanoo enempää.moiks

21.8.2007 Punkaharjun erityisoppilaitokseen opiskelemaan

älä hyppää,nyt on vasta aamu.jos hyppäät,mä tuun mukaan.oot todella tärkee mulle,enkä kai pystyis ajattelemaan mitään jos tietäisin et oisitkin kuollut.ota mua kädestä kii,kato silmiin,suutele viimeisen kerran.ja yhtäkkiä mä avaan mun silmäni ja huomaan istuvani tuolillani kuunnellen surullista biisiä.ja jossain lähellä kuuluu kaunis ja ihana ääni joka kertoo,että sua ei enää oo tääl maan päällä.ja taas suljen silmäni ja itken.taas kerran yksi mulle rakas ihminen katosi mun elämästä.mulla oli niin paljon asioita kysyttävänä sulta.nyt ei oo enää mitään.olo on jostain syystä rauhallinen ja tyyni.tuntuu et joku ois tiputtanu yhtäkkiä mun sydämmen lattialle ja särkyny miljooniin palasiin.ja mä haluisin vain nukkua pois,tulla sun luo ja kertoa kaikki.kaikki se mitä sä et tiedä.jotta sä ymmärtäisit miltä tuntuu.painautua sua vasten ja itkeä.olla siinä sun lähellä ja tuntea edes pieni hetki jolloin mä saan olla sun kanssa.ja mä joudun lähtemään,vaikken haluisi ollenkaan.ja mä huomaan seisovani pienellä aukealla katsomassa tummansinistä taivasta jolla välkkyy kirkkaat,kauniit tähdet.ja sä oot niistä kirkkain.elämäni rakkain tähti.se ainut henkilö johon ihastuin ja jonka olisin halunnut.mutta jonain päivänä me tavataan taas.ja silloin mä toivon että saisin olla sun...

I'm just a dreamer..<3

miks et tuu ja kosketa?mikset kato silmiin ja hymyile? mua pelottaa olla yksin,oon heikko ja voimaton.et tajua miten paljon mä kärsin näiden demoneiden takia.ja mä jään taas yksin kylmään,pimeään,tuuliseen yöhön vuodattaen kyyneleitä vuoksesi.sä olit aivan toisesta päästä muita,ainakin luulin niin,mutta loppujen lopuksi sun sydän olikin vain jääkylmää kiveä.sait murskattua mun tunteet,sait mut kaatumaan taas,sait mun sydämmen vuotamaan verta,sait mut rakastumaan.mua pelottaa kertoa sulle mitä tunnen,sillä pelkään että tuun torjutuksi,kun katso mua et.sä et tunne mitään,oon sulle vain ilmaa,oon kuin kuihtunut ruusu sun puutarhassa.mä seison kauempana susta,seistään sateessa,näätkö nää kyyneleet mun silmissä vai ootko niin sokea?näätkö mun rikkinäisen sydämmen,vai etkö tahdo katsoa?se tuuli kylmä puhaltaa,kuivattaa mun kyyneliä.seisotaan siinä,yhdessä.ja sä tiedät miksi tää ei ole mahdollista.meidät erottaa tappava kirous.

Mä rakastin sua,ja säkin
kai
mua.Tuntui ettei mikään
mee
pieleen,mut pian
huomasin;olin joutunut
liemeen.Murskasit sydämeni
tuhanteen palaan,kuitenkin
toivoin et pian sua mä
halaan.Mä yksin kuitenkin
jäin,ja sut toisen kanssa
jo
pian mä näin.Monta päivää
oli oloni kurja,tunteet
sekavat kuin vuoristorata
hurja.Saat aina mut
heikkenemään,kun katson
sua
ja rupeet
hymyilemään.Sydämeni
kuitenkin aina rakastaa
sua,vaikka sun sydän ei
rakastaiskaan koskaan
mua.Ja
toivon vielä kerran
sen,tuntevani suudelman
ensirakkauden.


<3

kävelin pitkin katuja,istuin hiekkarannalla.siellä muutaman pojan näin,mut tiesin,ei ne kattois tännepäin.oli olo yksinäinen,kun pareja siellä kattelin.tuntu oudolta olla yksin,ja usein mietinkin,mitä jos ois mahdollisuus saada joku.sitten nauroin mielessäin,totta se ei olla vois,kaikki ne unelmat haihtuu pois,kumpa mullakin joku ois ja tietäs mitä tarvitsen,tuntee lämmön ja rakkauden.yksin sateessa seison ja nään,miten muut menee onnellisina ohitseni.kadun kaikke mitä mä tein,liian myöhästä sanoa näin jälkeenpäin..

"olen pieni tyttö särkynein siivin.sydän tuhantena palana,yritän koota sitä.kyyneleet täyttävät sydämmeni kun yritän lentää.siipeni eivat kanna.kasvoni ovat naarmuilla ja likaiset.käsivarteni mustelmilla ja viillellyt.jalat likaiset ja mustelmista täynnä.niihin särkee.käsiä polttelee.siipeni pettävät aina kun yritänkin nousta ilmaan.seison kallion reunalla,ja hyppään.yritän aukaista siipeni,yritän saada ne kannattelemaan minua.mutta ei.juuri kun olen iskeytymässä kivikkoon,sinä lennät ja otat minut syliisi.sinä viet minut turvaan ja hoidat minua rakkaudellasi.pian siipeni ovat taas ehjät,jalkani ja käteni parantuneet ja kasvotkin hehkuvat onnesta.rakkautesi saa minut hehkumaan näin.en koskaan voinut uskoa että joku noin upea ja taivaallisen ihana ihminen rakastaisin minua noin kovin kuin sinä.yhdessä lennämme auringonlaskuun onnellisina ja rakastuneina."