IRC-Galleria

Ennen kaikki oli toisin. Ei ollut suruja eikä murheita. Ei minkäänlaisia ongelmia. Elämä oli helppoo ja ongelmatonta. Mut sit mä tutustuit suhun. Ensin sä rakastit ja pidit mua hyvänä. Seuraavassa hetkessä mä jo itkin sun perääsi. Mut sä et tullu takaisin mun luo vaan menit suoraan mun parhaan kaverin kainaloon. Nykyään kun mä katson ikkunasta,suoraan sun ikkunaasi. Aina mä kuvittelen näkeväni sun kasvot, mutta en näe. En enää koskaan. Sä muutit. Särjit sydämeni, ainakin sen osan, jonka mä olin antanu sulle. Sä ehkä unohdit mut heti, mutta mä en koskaan sua. Ja aina kun laitan silmäni kiinni, näen kasvosi ja ihanan hymysi,nyt ja vielä pitkään,luulen niin. Sä et anna mun unohtaa meidän hetkiä kun vieläkin teet samoja asioita kuin ennenkin, nyt vaan eri ihmisen kanssa. Mä en enää tiedä,mitä mun pitäisi tehdä. Aina kun näen teidät yhdessä mua alkaa oksettaa. Mä en pysty ees syömään kunnolla enää. Mä en saa untakaan öisin kun alan ajattelemaan teitä yhdessä ja painajaiset heräävät eloon. Vaikka mä kuinka satutan itseäni,mä en tunne kipua.Vaikka mä kuinka yritän syödä pillereitä,mä en kuole.Jotenkin mä aina selviän siitä.Kai tää sit ei oo mun aika vielä...