IRC-Galleria

Lumi tuli ja se on puhdasta. Ainakin täällä kotona, missä voi tuoksutella äitin tekemän pannarin tuoksua ja olla suojassa pahalta, jonka kohtasin viime v-loppuna todellisena. Voiko elämä aina mennä näin? Pitkään on onnellinen ja iloinen ja sit yhtäkkiä kaikki vaan taas hajoaa käsiin? Miksi pitää tuntea niin syvää myötätuntoa ihmisiä kohtaan? Miksi syyttää itseään pahasta vaikkei siinä tavallaan ole ollut välikätenä?

P.S. Alkaa ikinä lähtekö Nyffen kaa jatkoille. Ainakaan hotelliin. Ainakaan vähän kännissä. Ainakaan espoolaisen jalkapallojuokkueen kanssa. Mitä vaan voi sattua. Voitte vaikka vahingossa ottaa omien ihanien snoopy-alkkareidenne tilalle jonkun rumat, ruskeat pokserit.

Tää on hullu maailma. Hyvässä ja huonossa ja kumpikin puoli näkyy koko ajan selvästi vaikka kuinka yrittäisi piiloutua.

Miks oli niin kivaa eilen teatteris? Miks oli eilen mahtia puntil? Miks bb:n perttu on niin hirvee ettei voi ku nauraa? Miks Laura on niin ihana kaveri? Miks nukuin niin hyvin? Miks oli aamul hyvää mysliä ja jugurttii? Miks on niin kivaa lusmuta koulus ko pitäis jotai palikka-tehtäviä tehdä? Miks tänää on perjantai? Miks Nyffe tulee tänään tänne? Miks on vaan niin HELVETIN HYVÄ PÄIVÄ?


P.S. Mä päätin tänää et pääsen sinne amk:hon ja jos en pääse ni mä vaan meen sinne ja vaik sidon itteni johku penkkiin kii ni katotaa sitte kuka mut sieltä kantaa ulos. Mä haluun muita ku palikka-tehtäviä. Nii. Oon viisas. Joo. Olen. Ai sä et muka usko?