IRC-Galleria

KAULA POIKKI.

Kuikka-Koposella oli asiaa suutariin. Liekö ollut kyseessä kenkien vienti korjattavaksi vai niiden nouto, ei ollut tiedossa, mutta joka tapauksessa hän tuli mestarin pakinoille ja saatuaan kehoituksen istahti tämän "verstaslavitsan" toiselle puolen.
Jututtiin tietenkin yhtä ja toista ja luultavasti pääasiassa sitä toista, sillä suutarithan ovat yleensä suulaita miehiä tai ainakin entiseen aikaan olivat.

Kesken kaiken alkaa Kuikka katsoa ihmetellen suutarin nahanliotus soikkoa kysyen:
- Mitäs teillä tuossa vesiastiassa on?
Suutari vilkaisee myöskin vesiastiaansa sanoen hämmästyneenä:
- Mistä ihmeestä siihen kuikkia on tullut?
Minäpä panen niiltä kaulat poikki.
Samassa suutari sieppaa terävän nahkapuukkonsa ja sivaltaa linnuilta kaulat poikki. Silloin hänen silmänsä kuitenkin aukenevat ja hän huomaa leikanneensa likoamassa olleista hyvistä lapikkaista varret poikki.

...

ROTTAPAISUMUS.

Savonlinnaan odotettiin saapuvaksi kenraalikuvernööriä.
Tapaus oli siksi harvinainen, että kansa oli ottanut vapaapäivän ja pukeutuneena parhaimpiinsa kokoontuen sankoin joukoin laivarantaa, jossa korkea-arvoisen vieraan piti astua kaupungin kamaralle.
Mukana oli ukkoa ja akkaa, naista ja miestä aina imeväisestä tutiseviin harmaahapsiin saakka, joiden joukossa utelias jännitys kohosi sitä korkeammalle mitä lähemmäksi vieraan saapumishetki tuli.

Tällöin sattui Kuikka-Koponenkin pistäytymään kaupunkiin, ja kun hän huomasi sen asukkaista melkein tyhjäksi, lähti hänkin satamaan. Liekö harmistuneena siitä, ettei kaupunkilaisten juhlakohun takia saanut asioitaan toimitetuksi vaiko vain ilman aikojaan omaksi huvikseen hänelle pisti päähän tehdä savonlinnalaisille pieni koirankuje.

Niinpä syntyi väkijoukossa yhtäkkiä hälinää, ja naiset alkoivat kirkua ja juosta kaikille suunnille.
Tipahtipa joku hätääntyneimmistä järveenkin. Yleisön joukkoon ilmaantui nimittäin valtava määrä rottia, jotka juosta vilistivät ihmisten jalkojen välistä ja yli, yrittäen suorastaan käydä päällekkin. Sanomattakin arvaa millainen vilske siinä kävi, eikä kestänyt kauaakaan, kun satama oli tyhjä, sillä miesten täytyi lähteä säikähtäneiden vaimokkeiden perässä huolehtimaan heistä ja pelästyneistä lapsistaan.

Katseltuaan tarpeeksi näytelmää, läksi Kuikkakin asioilleen ja rotat hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat ilmaantuneetkin.

...

PUUTARHURINA.

Kiertomatkallaan sattui Kuikka poikkeamaan erääseen vauraaseen maalaistaloon, jossa emäntä parhaillaan tuskaili, ettei ole saatavissa ammattitaitoista puutarhuria kunnostamaan ja uudelleenjärjestämään talon suurehkoa puutarhaa, joka oli päässyt rappeutumaan.

Kuikan mielestä emäntä pani asialle hiukan liian suuren merkityksen ja hän päätti tehdä tälle pienen kepposen. Niinpä Kuikka ilmoitti olevansa puutarhuri tarjoutuen palvelukseen pelkällä ruokapalkalla, johon emäntä ilomielin suostui ryhtyen kestitsemään vierasta parhaalla, mitä talossa löytyi.

Syötyään ja juotuaan lähti Kuikka katsomaan puutarhaa, jonne koko vapaana oleva talon väki hätä seurasi, toiset uteliaisuudesta, toiset auttamaan. Kuikka selitti kuitenkin selviävänsä puuhasta käden käänteessä yksinäänkin, kunhan hän vain saa kuulla isäntäväen toivomukset uudistuksiin nähden.

Päästyään selville uudistamissuunnitelmista alkoi Kuikka hääriä kävellen ristiin, rastiin taloa ympäröivällä puutarha-alueella ja ripotellen sinne tänne siemeniä, joita hänellä näyttä olevan ehtymättömästi repussaan. Katselijoiden ihmeeksi alkoi niistä heti nousta kukkia ja hienoja koristepuita ja pian oli talon ympärillä kuin Eedenin yrttitarha.

Talon väki oli enemmän kuin tyytyväistä, ja hyvillä mielin lähti Kuikka jatkamaan matkaansa.
Pitkiksi venyivät kuitenkin talonväen naamat, kun he puutarhurin poistuttua aikoivat lähteä ihailemaan tämän aikaansaannoksia, joista ei näkynyt enää jälkeäkään, vaan kaikki oli entisessä kunnossa.