Labroissa ei onneks ollu mitään suurta ihmeellistä. CRP hieman koholla : 14, (normi alle 10) mut muuten kaikki suht ok. Mutta tiiviisti pitää lääkärin kanssa olla yhteydessä sekä sitten ootella kutsua sinne neurolle.
Hieman pelottaa/jänskättää...mut ainahan mä oon sellanen ihminen ollut et oon pelännyt pahinta jotta oon sitten osannut varautua pahoihinkin juttuihin... toivotaan nyt vaan et tää kaikki on stressiä jota mun elämästä tällä hetkellä löytyy niin paljon, että jos joku vaan haluaa niin voin puolet tai vaikka 1/3osaa lahjottaa pois.
Kämppää etsiskelen ja mietiskelen että mihkä sitä oikein muuttais ja koska. No kaipa sekin ajallaan selviää.
Kaveri/ystävyyssuhteet hakoteillä, koska kieriny vaan kaiken tän oman pahan olon keskellä. No onneks mulle on jotain kivaakin tapahtunut. Muutamia viikkoja sitten näin sellasen vanhan tutun jonka kanssa meillä oli ihan kivaa muutaman viikon verran. Tämän henkilön kautta taas näin pitkästä aikaa myös toisenkin vanhan koulukaverin.Kiva oli vanhoja tuttuja nähdä.Pahoillani olen siitä jos erästä loukkasin.Se ei todellakaan ollut tarkoitus!
NIIN Ja nyt sitten vietän aikaani erään tärkeän ihmisen parissa myös:)
Nyt oon muutenkin huomannut miten pieni maailma on.Aina on joku joka tuntee jonkun,joka taas tuntee jonkun ja se taas jonkun ja sit kaikki tuntee sen yhden jonkun.
Viikonlopuna lähettiin extempore paraisille(oon asunu siellä josku 10v.sitten reilu vuoden verran). Mentiin sinne johki pikkukuppilaan, niin enkös mä heti nähny siellä vanhoja tuttuja. Ja joidenkin kanssa oli viel sellanen olo et ois just eilen nähny sen, vaikka aikaa oli kulunut reippaasti ainakin 10 vuotta kun livenä ollaan nähty. Ja sitten taas seuraavana pvänä turussa mulle esitellään tyyppi, joka on ollut mun kanssa samalla luokalla...HUHHUH...Muuta oikeesti siistiä nähdä vahnoja luokka/koulu kavereita:) . Ja toivottavasti nähdään vaikka useemminkin kuin 10:nen vuoden välein:) . On kiva huomata miten ihmiset ovat kasvaneet ja muuttuneet, mut silti niissä on kuitenkin vielä jotakin sitä samaa kuin lapsuudessa/nuoruudessa.
AINIIN.....yks noppa peli on koukuttanut mut täysin...niin photo play-pelinä, että normi versiona. NIMITTÄIN YATZY :). sitä tuli joskus kakarana mutsin kanssa heiteltyä aika lailla.
Nyt ollaan kavereiden kanssa heiteltyä noppaa ihan innoissamme.
Oon myös nyt viimeaikoina saanut oikeuden tutustua uusiin ihmisiin, ja saanut huomata miten ennakkoluuloinen ja yleistävä ihminen onkaan. Mulla on käsitykset joissain asioissa muuttunut aivan täysin.Ja oon jopa iloinen että olen saanut kunnian tutustua näihin hienoihin persooniin.
Mitäs vielä. Joulu stressaa ja ahdistaa, mut ei maha mitään...se tulee joka tapauksessa. Arton kanssa kylläkin suuniteltiin et jos karattais ibizalle silloin...mut ei ihan taida onnistua<virne>.
NIPUSTA: Kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Neuvolassa olivat ihmetelleet miten poika voi osata kaikki automerkit oikein. JA ILMAN APUA...EI SE NYT NIITÄ MALLEJA OSAA MUT SIIS EROTTAA VOLVOT,JEEPIT,OOPPELIT,RENUUT YMSYMSYMS....
Se on kyllä sellanen auto hullu pieni suuri mies. Rakastan sitä koko sydämestäni. HÄN ei oo hetkeäkään mun mielestä poissa, vaikka ei ois lähelläkään.HÄN on aina mun mukana sydämessäni vaikka olisikin josain muualla kuin lähelläni.
Loppuvuosi ahdistaa ja raastaa... sikskään en myöskään en paljoa tänne ole kirjoitellut koska on ollut melko rankka aikakausi tosta kesän loppupuolelta asti. Mut kaipa se tästä. Nyky-yhteiskunnassa avun saanti ei vaan ole aina ole niin helppoa kuin väitetään. Väsynyttä,sairasta ihmistä juoksutetaan paikasta toiseen, käsketään soittaa paikasta toiseen ja kukaan ei tiedä missään mistään mitään!Helppoa!!!
Onneks mulla on ollut ihmisiä jotka ovat koittaneet jaksaa mua ja tukeneet mua hyvinä ja huonoina hetkinä. Kiitos TEILLE KAIKILLE ihanille ihmisille, nimiä sen enempää mainitsematta.
NIIN JOO...UNOHDIN KERTOA...oon ottanut 3 tatuointia. yhden peukun ja etusormen väliosaan(vasempaan käteen), sitten yhden liskon vasempaan jalkaan(vielä pitäis ottaa 2 siihen ylä- ja ala puolelle) sekä sitten mulle on aloitettu tekemään selkään sellaista isoa perhosta, jota näillä näkymin vielä tänään jatketaan. Eräs ihana ihminen on tehnyt ja tekee ne mulle<3
Mutta nyt keskityn taas johoinkin muuhun, mutta tässä tän hetkiset kuulumiset. Se vielä piti kertoa et kouluun toivon pääseväni tammikuussa:)
Ei muuta kuin iloista ja toivottavasti sopivan lämpöistä talven odotusta kaikille, niin tutuille kuin tuntemattomillekkin. Anteeksi niille, joiden mieltä olen pahoittanut: ANTEEKSI! Aina en tietenkään voi vedota siihen että itelläkin on ollut tässä rankkaa, mutta niin nyt vaan on ollut.
Niin ja te kaks joihin näköjään törmäilen viikon sisällä toistamsieen..... seuraavaks taas dailyyn häppäreille...eiks yeah? Kiva nähdä että tekin ootte muuttuneet.Ainakin ulkoisesti eduksenne. Mut niinhän se menee et kaikki me tavalla tai toisella muututaan:)
NY SE O MORO
ps:jone,linda ja diego: KIVA OLI NÄHDÄ PITKÄSTÄ AIKAA<sydän> ootte tärkeitä