IRC-Galleria

Mitenköhän pitkälle ihminen voi nukkua?

Oon nukkunut viime aikoina ihan törkeen pitkiä yöunia, jotain kymmenen tuntia - joskus enemmänkin. Unia on niin ihana nähdä. Oikein sitä odottaa että nukahtais ja näkis jotain mielenkiintoista. Viime aikoina oon nähny paljon unia kavereista, mutta jostain syystä en yhtään perheenjäsenistä. Oon joskus yrittäny ennustaakki unista, mutta eihän siitä nyt tullut yhtään mitään. Ihan hönpänpömppää. (<-mikä sana!)

Oli jotain ihme sekaannusta sen tentti-ilmoittautumisen kanssa, mutta nyt pääsen joka tapauksessa sinne. Hitto, olin jo kerenny toivoo ettei mun ilmoittautumista hyväksyttäs niin ei tarttes mennä siihe tenttiin: P3. Opetus ja oppiminen. Just, polttomoottoreistahan minä tahdonkin lukea.

Mikko nukkuu enkä saa sitä ylös sängystä. Onpa tylsää. Väsäsin itelleni jopa ranskanletit päähän vaikka se näin lyhyillä hiuksilla onkin lähes mahotonta. Noup. Eipä ollut. Näkökulmia kehityspsykologiaan tuijottaa mua suurilla fonteillaan pöydällä. Se syyttää etten oo lukenu sitä ku vaa vähän. Hitto, tulispa jo pikkujoulukausi niin sais muuta mietittävää ku noi tentit. Se prosemmakin meni vähän alle tavoitteiden niin ei oo kauheesti motivaatioo pusertaa eteenpäin opinnoissa.

Pitäsköhän sitä varata aika hammaslääkärille. Kai sitä pitäs.

Meen soittaan.

kääk... pitäskö hakee. oonhan ollu toimistosihteerinä ja tunnen alan. pelottaa...mitä jos ne valitsiskin mut. no, opinnot kärsis, mutta saispa siinä ainakin sitten kokemusta työelämästä ja varmaan kesäduuninkin. Tää vois ollakki mun tsäänssi.

Eilen olin mikalla ja katottii supersize me. Ei ollu niin ällö ku muistin, mutta silti herätti tiettyy kylmyyttä ja inhoo mäkkii kohtaan. Tietty tää on vaan mun mielipide enkä todellakaan kehota ketään toimimaan samoin kuin minä. Vaikka oonhan mä käyny mäkissä noin kerran kuussa varmaan viimeiset viisitoista vuotta... :)

Kohta pitäs valmistautuu lähtemään isille paistinpannun kanssa. Se kyllä yllättyy, vaikka korttii ei ookkaan.

meen.

tänään... ilmakin jotenkin ku sumutinpullossa asuis. Tänään onneks saanu aikaiseks luettuu hyvin tenttiin ja illalla aattelin vaa olla hissukseen. Viime aikoina tullu biletettyy vähän liiankin hyvin :) Vaikka eihän siinä mitään, sillä kivaahan se on. ei siitä mihinkään pääse. ehkäpä sittenkin radalle...

..toisaalta huomenna on isänpäivä.

Viime aikoina oon miettinyt kavereita tosi paljon. Onneksi sellaisia on ja varsinkin niitä kaikkein läheisimpiäkin. Kumpa vaan näkis useemmin. Sellanen frendit-järjestely ois ihan paras. Naapureina ei olis niin pitkä matka jos ikävä yllättää. Ja varmaan helpommin tulis mentyy kyläilemäänkin. Kelaa, millasii pippaloitaki vois järjestää jos koko kerrostalossa olis vaan kavereita. uu, vähänkö se olis siistii.

Äsken mietin että vitsi ku toi puhelin sois. Ja samalla se soi. Ihme sattumaa, eikä oo ees eka kerta. Aistiikohan ihminen sen ku puhelu on tulossa. Järki kyllä sanoo että ei. Mutta jos koko päivänä kelaa ehkä yhen kerran että "voi ku joku soittas mulle" ja kymmenen sekunnin päästä puhelin pirahtaa, on siinä kieltämättä jotain eriskummallista. vaikkakin ei se ollut mikää paras mahdollinen puhelu.

29 puolituttua. kymmenet tahmaiset kädet. ohjeita, huutoa, piirtoheitin. sijainen.
Yhdeksästä yhteen uskonnon ja matematiikan kautta atk:hon. no, se meni hyvin.

Kotiin, puhelinsoittoja. Kierros sukulaisia kerran kuukaudessa. Äiti, matinkylän mummi ja kivelän mummi. Onnentoivotuksia puolin ja toisin, kaksikymmentä euroa puhtaana käteen. Tapiolaan ja kotiin. Pitäisi lukea: tentti torstaina. Kolme kirjaa ja yhteensä kuusisataa sivua.

Miksi katson 101 hätkähdyttävintä hetkeä telkkarista? Olisihan minulla parempaakin tekemistä.