IRC-Galleria

Reiska
Jokainen jyväskylässä asunut muistaa Reiskan tai tietää ainakin jonkun jutun Reiskasta.
Reiska oli entinen nyrkkeilijä, ilman kypärää pelatut matsit olivat tehneet sedästä vähän ns.persoonallisen hahmon. Reiskalla oli jatkuvasti joku tempaus meneillään ja äkeän kuoren alta löytyi herkkä ihminen joka antoi vähästä omastaan kaiken muille. Reiskalle erityisen tärkeää oli ihmisten ilahduttaminen sekä naisten ja lasten turvallisuuden takaaminen. Röyhkeät nuoret saivat kuulla kunniansa ja vanhuksia hän auttoi tien yli minkä kerkesi. Aina ei Reiska tavoitteissaan muistanut ihan kaikkia lakipykäliä, mutta tarkoitus oli hyvä tekipä hän mitä tahansa. Innokkaana urheilijana, hän juoksi monet voitokkaat maratonit ja hiihti Reiska energialla ympäri kaupunkia. Lenkkipolulle hän sitten kuolla kupsahtikin, olisiko ollut jotain yhdeksäkyt luvun puolta väliä.

Tennisvahti
Lapsuuteni ensimmäinen kohtaamani vammainen, asui kotini lähellä olevassa palvelutalossa. Häntä kutsuttiin tennisvahdiksi, koska hänen pää heilui puolelta toiselle koko ajan. Myös entinen nyrkkeilijä. Nykyään ei enää havaintoa.

Karjahteleva Salkkumies...
...kera sateenvarjonsa. Hänen hassunkurista kulkuaan sain myöskin seurata monet vuodet kotikulmillani Jyväskylässä. Hän kulki pitkin katuja pukeutuneena pitkään poplariin ja saaden ihan hervottomia hyppelykohtauksia joiden aikana karjahteli kuin äkäinen eläin. Ihan pienenä pelkäsin tätä ihmistä, mutta myöhemmin kun uskalluin katsomaan häntä silmiin näin todella älykkään ja ystävällisen ihmisen. Nykyään ei hänestäkään enää havaintoa.

Kumihousu
Palvelutalon asukki Jyväskylässä. Harrasti kadulla taahaamista keltaisiin kurahousuihin pukeutuneena ja välillä kertoillen, että hänelle on hoitajat pukeneet vaipat joihin on hyvä piereskellä. Joskus hän vimmastui jostain ihan näkymättömästä ja lähti ajamaan ihmisiä takaa, yleensä lapsia. Ei myöskään enää havaintoa kymmeneen vuoteen. Luultavasti hänkin on lähtenyt toiseen ns.energia tilaan vaipat paukkuen ajamaan lapsia takaa.

Rise, Onni, Karhu, Vellu, Neon pipot, Mirkku yms.
Taloyhtiömme päihteiden käyttäjät. Heille lienee suurin kiitos siitä, että olen pysynyt hyvinkin absoluuttisesti erossa päihteistä. Kaupungin vuokra-asunnossa ensimmaiset 20-vuotta asuneena olen nähnyt hyvin läheltä jos jonnimoista elämää ja tavalla tai toisella elänyt mukana monenlaisissa tilanteissa. Jos kaiken tämän kokemani ja näkemäni jälkeen olisi halunnut käyttää runsaasti päihteitä, voisi minut luokitella debiiliksi. Sanotaan usein, että päihteiden käyttäjät ovat niitä pohjimmiltaan herkimpiä ja kaikista sydämmellisimpiä aitoja ihmisiä, voi todistaa ainakin nämä minun tuntemani tyypit ovat sitä todella olleet. Sellaisille ihmisille tämä maailma on vaan, ehkä liian kova ja julma kestää ihan kylmiltään.

Itsensä paljastelijat
En tiedä mikä itsensäpaljastelu villitys Jyväskyläläisiä ravisteli tuossa n.vuosina 1988-1992. Minne tahansa menitkin niin aina jostain joku hyppäs etteen takki auki tai viuhahti puskan siimeksestä pipuaan vatkaamaan. Lapsena sen koki tietenkin pelottavana ja ahdistavana, mutta näin jälkeen päin ajateltuna se tuntuu oikeastaan ihan koomiselta. Kaikkea ne ihmiset sit saakin päähänsä harrastella:-D

Taloyhtiönpuheenjohtaja
Henkilö joka kulkee aina silloin ovemme ohi, kun kannamme kajuuttaan jotain omituiselta vaikuttavaa tai muuten vain suurta ja painavaa. Hän on nähnyt, kun meille tuli kaksi parisänkyä, yli 2m korkean cd hyllyn (huom:oma pituus liki puolet siitä), 150x200 vanerilevy (chinchillan esteeksi), tikapuut, 8x säkkilinen mörttiröpöä rappukäytävän tukkeena ja eteisen täytteenä yms.pientä mukavaa. Lisäksi meillä on ollut samanaikaisesti hoidossa viisi koiraa, fretti, kani ja kilpikonna, heidänkin näyttävän saapumisen hän on todistanut aivan omin silmuin. Ja toki hän on nähnyt, kun lähdemme lomalle kuukaudeksi Jyväskylään. Minulla reppu, vetolaukku, kannettava, Chinchillahäkki, Hamsteri ja toisessa kädessä Chinchillat...niin ja mä kävelin asemalle:-D

Vaari ja Nancy-koira
Aina nähtyäni heidät liikutun. Yleensä Vaari tervehtii ja pysähdyn rapsuttamaan 17-vuotiasta sekarotuista Nancya. Vaari kertoo kuulumisia, mutta vastailen lyhyesti sillä on jo täysin kuuro. Kohtaaminen kestää yleensä korkeintaan minuutin jonka jälkeen he tepsuttelevat, Vaari kumarassa ja Nancy tasa-arvoisesti rinnalla lonkat vanhuuttaan tutisten. He ovat selvästikkin tehneet jo pitkän onnellisen matkan yhdessä:-)

Setä jonka housut roikkuu...AINA!
Haksun vakkari pultsari, jolla on aina liian isot housut.

Tissutteleva yläkerran vanhus
Olemme asuneet tässä asunnossa nyt viisi vuotta ja tämä yksinäinen sympaattinen vanhus matkustaa usein illalla kanssamme samassa hississä. Hän käy joka ilta samaan aikaan hakemassa Alepasta olutta. Ensimmäiset kolme vuotta hän oli hiljaa, mutta nyt hänellä on jo muutama repliikki mitä hän uskaltautuu sanomaan. Kuten esim.: "asuttekos tässä talossa", "minne kerrokseen olette menossa", "kiitos", "Iltaa" ... Yleensä käytämme portaita, mutta jos vanhus sattuu samaan aikaan käytävään, menemme hissillä. Se voi olla hänen ainut päivän juttu hetkensä ja mielellään me sen hänelle suomme.