IRC-Galleria

Joskus näin säännöllisen ajoittain mietin, mihin tämä maailma on menossa. Mihin ihminen, valtio ja kansa on valmis menemään saavuttaakseen unelmansa. Unelmamme, lisää RAHAA, VALTAA ja MATERIAA kuljettavat meitä tiukassa hihnassa kohti tuntematonta. Miksi emme voi antaa lastemme periä maata sellaisena kuin vanhempamme ovat sen meille ojentaneet? Riistämme puut juuriltaan, myrkytämme maan ja saastutamme ilman ahneilla ajatuksilla, kieroilla teoilla ja
loukkaavilla puheilla. En ole yhtään sen parempi kuin muutkaan. Ratsastamme aseilla sodan alttarilla kohti auringonlaskua, muttemme parempaa huomista. Tekisi mieli painaa päänsä alas, kaivautua ihmisen kestävään pommisuojaan ja odottaa kädet ristissä aamun sarastusta, joka ei koskaan valkene. Piiloutuminen ei ole kuitenkaan ratkaisu. Nouskaamme barrikaadeille, "LESS POSE, MORE NOISE!"

Huomenna aloitan maalaamaan. levitetään verta kankaalle ohops! Pensseleitä, maaleja, ja alastomia rankoja. Kill me please.