IRC-Galleria

Näin viime yönä unta, että isäni ja siskoni tupakoivat sisällä vanhassa huoneessani, vaikka kumpikaan ei polta oikeasti (isä lopetti kaksi ja puoli vuotta sitten). Kysyin, tietääkö äiti. Isä sanoi ettei, ja uhkasi puhkaista immenkalvoni palavalla tupakalla jos kertoisin. Heräsin ja makasin jonkin aikaa valveilla, mutta en kovin kauaa. Pystyn nykyään nukahtamaan aika hyvin painajaisten jälkeen, harvoin sytytän edes valoa.

Huomenna menen tätini hautajaisiin. En oikein tiedä, surenko häntä tarpeeksi. Suren aina kuin lapsi tai eläin, rajusti mutta lyhyen aikaa, ja sitten se on ohi. Loppu jää mielen pohjukoille jauhamaan siinä suuressa myllyssä, jossa jauhautuu kaikki muukin, ja toisinaan sieltä tulee ulos jotain jonka voi laittaa kohtalaisen sievään pakettiin ja toivoa joskus jopa myyvänsäkin.

Ensi viikolla Rhiannonin lapset II. Mikään ei ole parempaa kuin larppaaminen, paitsi larppaaminen ja Mä Liisa oon.

Haluan takaisin Cinderhilliin. Haluan maailmaan vailla kelloja, haluan olla Jaran joka ei tiennyt maailmasta mitään ja osasi tuskin lukea. Haluan sinisen taivaan ja metsän ja keltaiseksi maalatut pitkätalot ja kylän, joka oli niin täynnä rakkautta. Haluan istua katolla auringon paahteessa ja juoda lämmennyttä vettä, kiipeillä nauloja taskussa ja vasara vyöllä, tuntea miten kolmituumainen uppoaa puuhun ja päivän päätteeksi nähdä, että siinä missä oli aamulla vain ilmaa ja tukipuita on nyt valmis katto. Haluan rukoilla temppelissä, kiusoitella Feijiä hänestä ja pojasta, joka on Mundaniassa David, haluan harjoitella sauvan käyttöä Damin opetuksessa ja leikkiä Latjukin ja Hislakin ja muiden kanssa. Haluan takaisin Cinderhilliin, jota ei enää ole.