IRC-Galleria

En tiedä mikä siinä on mutta en kestä lämpöä paljoa. Heti kun helteet tulee alkaa mun aurinkokrapulani. Vaikken vietä aikaani suoraan auringossa (kuin harvoin ja pakotettuna silloinkin nahka valeltuna suojakerroin 50 koska olen aika nopeasti hilseilevä rapu). Nyt lämpöä on varjossa +17 ja makaan jo oksennuspisteessä läähättäen. Ulos on silti pian pakko mennä. Muut nauttivat kesästä, ottavat aurinkoa ja palloilevat pihalla. Itse olen kuin klonkku hiipen varjossa oksennuspussi mukana valittaen nahan palamista silmät tomaatin punaisina siitepölyn takia. Yön tullen kaivaudun luolastani kohti järveä toivoen ettei se pahuuden pallo nousisi enään taivaalle.
Sade on kiva juttu. On myös ikävä talvea.

Kävin aamuyöstä uimassa. Oli mahtava fiilis kun taivas muutti lähes tyynen veden lilaksi. Kuin olisi heijastavaan samettiin vajonnut. Tosin sitten aloin haukkoa happea keuhkojen kylmetessä ja juoksin nuotiolle turvaan.