IRC-Galleria

Oon miettiny tänään sitä mahtavaa oikeutta, mikä on Jumalan lapsella. Meillä on oikeus turvata Taivaalliseen isäämme. Se on jokaisen uskovan etuoikeus. Me saamme huutaa häntä avuksemme isänämme, koska hänen poikansa veri, Jeesuksen pyhä veri on nyt Jumalan ja ihmisen välissä. Ihmisellä on pääsy Jumalan armoistuimen eteen ja taivaassa rukousten maljat täyttyvät pyhien rukouksista ja huokauksista. Jos muut ihmiset vieroksuvat ja paheksuvat sitä, kun Jumalan omat turvaavat Jumalaan, niin sen he tekevät koska eivät tunne Jumalan Sanaa eivätkä rakkautta, eivätkä he tiedä mitä tekevät. Ihmiset vainosivat profeettoja, ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja maailma huutaa pahuuttansa edelleen. Mutta sinä Jumalan oma Jeesuksen verellä pesty ja minä myös. Paetkaamme ja karttakaamme kaikenlaista pahaa ja valhetta ja eripuraisuutta, koska meillä on ylhäällä isä joka näkee kaiken. Amen!!!

Minun päivä mennyt ihan levätessä .Sitten käväsin kaupassa hakee hiukan jääkaappiin pientä purtavaa ...Ilma ulkon OLI IHAN LÄMMIN...Näin minun nuoruuden ystävän pikku veljen ja käveltiin samaa matkaa... Tulimme kotiin ja syötiin ilta pala ja nyt tytär laottaa Dianan nukkumaan ...Hiujan nukkumaan meno pitkitty mutta uni varmasti tulee pikku neidille nopeaan..Toivon saan huomenna asiat toimimaan lääkerin kanssa minun vikoihin ja sairauksiin..Pyydän että ottavat minusta verikokeet hervannassa..En jaksaisi nyt ihna heti juosta kaupungilla..Palataan asiaan taas huomenna oikein ihanaa yötä kaikille täällä oleville...

Heikosti nukuttu yö.Yö nukuttu heikon puoleisesti ,Mutta onneksi huomenna aika lääkerille olen niin onnellinen kun saan kertoa vaivoistani omalle lääkerille saa nähdä mikä on hänen sanominen ....No mutta katsellaan ja ihmetellään.Mitä tämä lääkeri mahtaa sanoa..Se jää huomiselle päivälle hiukan enen kahta aika on sinne..Nyt alan katsoa telkkaria ja sitten .Hiukan jotain otan suuhuni ruokaa..Näollä mennään eteenpäin..Oikein ihanaa alkanutta viikkoa sinulle kuka lukee näitä...

Muva päivä ilta mun poika tuli kun oltiin syöty tyttären ja Dianan kanssa ilta pala.Tytär ja Dina meni omaan huoneeseen .Minä menin sänyyn. Vanhin poika Daniel tuli katsoo yhden elokuvan .Tosi mukavaa oli kun oli täällä...Nyt olen omissa oloissa pesin sitä enen Dianan pepun ja äitinsä vaihtoi vaipan .Jäivät makkariinsa olemaan.Minä omaani ja menen pesee ,,meikit pois ja peiton alle ...Odotan innolla pääsyä lääkeriin ...Saan hoidettua vikani kuntoon....No mutta jatketaan taas aamusta ,,,Kauniita unia Jumalan siunaamaa yötä ja enkeleitä uniisi....

Tämä päivä mennyt ihan rattoisasti.Aamusta samaan malliin kuin jokainen aamu meillä täällä.Minä ollut aivan vain makkarissa .Levon kannalta .Hiukan aikani kuluksi meikkasin ja otin jokusen uuden valokuvan...Onneksi tiistaina pääsen lääkeriin ...Toivotavasti saan selvyyttä minun sairauksiin..Apua mitä haen sielätä...Valtakunnassa kaikki hyvin .Kohta hiukan syön kanaa ja kermaperunoita nakkeja oma tekosia karjalanpiirakoita ...Otan aivan rauhassa tämän päivän naiuttien rauhasta...Elämä hymyilee kun ei ajattele synkkiä asioita mielessään mutta me ihmiset olemme aika surkeita aina menee huonosti mukamas...Meidän pitäisi olla onnellisia siintä että meillä on koti joka paiväinen ruoka mitä syödä ja olemme hengissä...Mutta meidän ihmisien luonne on se mikä on ...Palataan myöhemmin asiaan :)

Itselläni mennyt päivä ihan aika rauhallisesti.Aamulla laitoin vaatteet kaappiin kun pesin eilen....Syötin Dianan ja söin itsekkin enen aamulääkkeiden myötä jotain pientä purtavaa .Tein ruokaa uuniin kypsyy ...Tytär vei DIANAN omaa huoneeseen leikkiin .Itse menin makkariin sänkyyni katsomaan sarjaa ..Ollut rauhallista loppu ilta .Entinen naapuri tulee joku päivän katsomaan miten saan rempattua muutamia juttuja tyttäreni huoneesta...No mutta mä alan tässä katsomaan sarjaa palataan asiaan taas huomenna ....Kauniita unia oman kukullan kuvia...

Huomenta päivää kaikille täällä!Heräsin aikasin tänään .Hetken olin hereillä ja jatkoin unia .Heräsin viistoista vailla 8 ja otin aamu lääkkeet ja olin sängyssä vain hetken .Sitten vaatteet laitoin kaappiin ...Mitkä pesin eilen .Kyllä tässä aina tekemistä riittää ,kun vaan jakasaa siivoilla ja tehdä koti hommia...No mutta ajattelin vaan laiskotella ...olen niin väsynyt Niin kuin olen täällä siintä sanonut ....Elämä jatkuu näin sen täytyykin mennä....Ei kukaan ihminen ole kesto ihminen .Jokainen meistä huilii kun ,väsymys tulee...Näillä mennään täällä Tampereella on 4 astetta pakkasta ja sataa hiukan lunta.Sais tulla jo pian kesä et saisin liikkua ja saada itseeni kuntoon...No pian onneksi kuitenkin kevät on suomessakin...En vaan usko samoihin keleihin kuin enen vanhaan...Oiekin ,mukavaa päivää kaikille täällä oleville...Palaillaan taas kun on asiaa julkaistavaksi...

Evankeliumi (Joh. 7:14–18):

Juhlan jo ehdittyä puoliväliin Jeesus meni ylös temppeliin ja alkoi opettaa. Juutalaiset olivat ihmeissään ja sanoivat: ”Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?” Jeesus sanoi heille: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä.”
Turvapaikka

Oletko huomannut, että kirkkomme sakariston itäseinässä on pieni ikkuna, muodoltaan hyvin samanlainen kuin joita on Turun linnassa? Hannu Laaksonen kertoo kirjassa Raision kirkko – minun kirkkoni, että ikkunan ”Ampuma-aukon muoto sisäänpäin laajenevine pielineen ja porrastettuine pohjineen on tyypillinen linna-arkkitehtuurille (ja tässä tapauksessa gotlantilaiselle tyylille).” Minulle tuo pieni ikkuna on jo pitkään kertonut kirkosta turvapaikkana. Ampuma-aukkoikkuna on kohti itää ja joen suuntaan – sieltäkö vaara aikoinaan on uhannut?

Kirkko turvapaikkana on vanha ajatus ja käytäntö. Aikoinaan tämä oli suurin ja vahvaseinäisin rakennus. Ajateltiin myös, että kirkossa, Jumalan temppelissä, siunaus olisi eniten läsnä ja suoja varmin. Kirkko oli linna ja turvapaikka. Tänä päivänä – vaikka kirkon seinät vankat ovatkin – ei kirkko enää ole rakennuksena suurin enkä tiedä onko fyysisesti turvallisinkaan. Silti, aina tänne tullessa hiljainen rauha täyttää mielen. Täällä mielen, sielun on hyvä olla, turvallista olla. Ehkä jotain seurakunnan vuosisataisesta rukouksesta ja Jumalan vastauksista on tarttunut tänne seiniin, ikään kuin leijumaan ilmassa. Moni kirkollinen tilaisuus alkaa sillä, että pappi toteaa meidän tulleen Jumalan kasvojen eteen. Edelleen kirkosta kai ajattelemme: täällä Jumala on lähinnä, elämmepä iloa tai surua.

Viime vuoden aikana oli useampia kuukausia, jolloin kirkkoonkaan kokoontuminen ei ollut mahdollista. Se on tuntunut vaikealta. Ajattelen, että jokaisen, joka kaipaa kirkkoon, pitää tänne saada myös tulla. Nyt kuitenkin elämme tällaista aikaa: on turvallisempaa olla mukana jumalanpalveluksessa kotoa käsin kuin fyysisesti kokoontua paikan päälle.

Tänäänkään emme siis kutsuneet teitä sisälle rakennukseen, vaan olemme koolla virtuaalisesti. Samalla tuntuu silti tärkeältä, että jumalanpalvelus tapahtuu juuri kirkossa. Kotikirkko on monelle raisiolaiselle rakas. Se on seissyt omalla paikallaan vuosisatojen ajan ja edelleen vakuuttaa meille, että elämän muutosten keskellä on myös jotain pysyvää.

***

Päivän evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus meni temppeliin, siis me voinemme sanoa ”kirkkoon”. Meille siinä ei ole mitään merkillistä, että ”Jeesus meni ylös temppeliin ja alkoi opettaa.” Niinhän me koemme tapahtuvan vähintäänkin joka sunnuntai viettäessämme jumalanpalvelusta, kuluneen joulujuhlakauden aikana useamminkin. Jeesus on kirkossa ja opettaa. Aikalaisilleen tapahtuma oli hämmästyttävä. Ensinnäkin toisin kuin nykyään, lukutaito oli vain harvojen ja valittujen herkkua. Tänä päivänä kaikista maailman aikuisista 90 % osaa lukea. Silloin oli toisin: lapset, pojatkin, tarvittiin työhön, jokapäiväisen ruuan hankintaan. Ei tavallisilla ihmisillä ollut aikaa eikä mahdollisuuksiakaan oppia tai kouluttaa lapsensa lukemaan. Lukutaito kuului yhteiskunnan parempiosaisille, ei timpurin pojalle.

Toiseksi, toisin kuin meidän yhteiskunnassamme, jossa papiksi voi yliopistossa opiskella kuka tahansa, Jeesuksen kansan keskuudessa uskontotuuksien opiskeleminen ja opettaminen kuuluivat temppelipapistolle ja uskonnollisille asiantuntijoille. Koulutus tapahtui suppeassa piirissä, joko temppelissä tai yksittäisten opettajien ympärilleen kokoamissa piireissä, ”uskontokouluissa”. Koulutukseen päästäkseen tarvittiin suhteita ja varallisuutta. Jeesus, saati hänen perheensä, eivät kuuluneet merkittäviin kirkon miehiin tai piireihin.

Silti Jeesus osasi lukea ja opettaa niin kuin se, jolla on siihen taito ja kyky, toimien temppelissä kuin kotonaan. Hän oli uhka oppineiden yhteiskunnalliselle asemalle. Hän oli uhka heidän nauttimalleen arvostukselle eikä ihme. Tämän oppimattoman kansanihmisen opetuksesta sanottiin: ”Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.” Ja ne, jotka kerran lähetettiin vangitsemaan häntä mutta tulivatkin takaisin tyhjin käsin, sanoivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Jeesuksen sanoissa oli voimaa, joka nosti ihmisen uuteen toivoon, iloon ja elämään. Tuon saman voiman voimme löytää hänen opetuksestaan edelleen.

***

Jeesus ei kehuskellut yliopisto-opinnoillaan saati sisäpiirin suhteillaan tai hienolla sukupuullaan. Jeesus opetti sitä, mitä Pyhä Kaikkivaltias hänen käski opettaa. Ja me kastetut, kristityt, seurakunnan jäsenet olemme hänen opetuslapsiaan. Tämä on tärkeää tiedostaa ja muistaa: emme ole kenenkään ihmisen opetuslapsia. Olemme Jeesukseen Kristukseen kastettuja ja meidän kuuluu seurata vain häntä. Älä usko, jos joku väittää hänellä tai hänen pienellä piirillään olevan avaimet oikeaan opetuslapseuteen tai Raamatun tulkintaan. Katso tarkkaan, ketä erityisesti arvostat ja kuuntelet. Älä sido itseäsi tai uskoasi yhteenkään ihmiseen tai uskon opettajaan. Meillä on vain yksi Opettaja, yksi Mestari, yksi Vapahtaja, yksi Kristus.

***

Kirkko on paljon muutakin kuin vain tämä rakennus. Kirkko on se yhteys, jota Raision seurakunnassa, Suomen luterilaisessa kirkossa, maailman kristittyjen kesken koemme. Tuon kirkon kirjo on moninainen. Kaikkivaltias puhuu meille Kristuksessa, jokaiselle sen johdatuksen ja lohdutuksen, jonka tarvitsemme.

Kun kuulut kirkkoon, tulet kirkkoon, paikan päälle tai virtuaalisesti, kun luet tai kuulet evankeliumia, kun elät yhteisessä rukouksessa seurakunnan kanssa – silloin olet Jeesuksen jalkojen juuressa, turvapaikassa, linnassa, jonka muurit eivät petä.

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 15

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”

Viime aikoina olen laskelmoinut paljon. Olen hyödyntänyt matematiikkaa, yhteen- vähennys- ja kertolaskuja, varmaan viimeksi lukiossa tehnyt laskentaa yhtä paljon. Syynä tähän ovat kohonneet hinnat, ruoka ja polttoaine. Älkää käsittäkö väärin, että valittaisin, eivät tässä sudet nurkissa ulvo. Mutta varmasti moni suomalainen on joutunut viime kuukausina laskemaan tulot ja menot tarkemmin kuin aikaisemmin. Monet ovat oikeasti tiukoilla ja varmasti joutuvat asettamaan elämisen perustarpeita puntariin, tinkimään tärkeistäkin asioista ja pohtimaan, mikä on välttämätöntä ja mistä voi luopua.

Me ihmiset kykenemme suunnittelemaan toimintaamme vallisevien olosuhteiden ja tulevaisuuden näkymien pohjalla. Luonnostamme pyrimme toimimaan niin, että meidän ja meille tärkeiden ihmisten on hyvä olla. Harva tietoisesti valitsee vaivaa ja vaikeuksia. Yleensä haluamme päästä helpolla. Joskus voimme ehkä tinkiä mukavuuksistamme lyhyellä tähtäimellä ja uurastaa ankarastikin, jos edessä kangastelee suurempi palkkio ja tyydytys. Esimerkiksi kilpaurheilija treenaa vuoden ympäri hammastakin purren tavoitellessaan kisamenestystä. Sellaisia me ihmiset olemme. Toivomme elämältä hyviä asioita ja teemme sellaista, mikä tuottaa meille mielihyvää. Toki välillä autamme toisiamme, varsinkin pyydettäessä, mutta varmasti auttamisessakin haluamme vetää rajat. Voisi sanoa, että ihmisten välisissä suhteissa on aina osansa ihmisten matematiikkaa, johon kuuluvat ainesosina mm. kohtuus ja vastavuoroisuus.

Tämän päivän evankeliumissa saamme Jeesuksen vertauksien kautta tuntuman Jumalan matematiikkaan. Ensimmäinen esimerkki tuosta matematiikasta on vertaus paimenesta, joka jättää 99 lammasta löytääkseen yhden erämaahan kadonneen ja kantaa sen iloissaan harteillaan kotiin. Tämä nyt ehkä vielä on tolkun ihmisten mielessä kohtuuden rajoissa. Kyse on paimenesta, jolle lauman jokainen jäsen on tärkeä. Varsinkin kun voimme olettaa, että nuo 99 jäivät sillä välin turvaan aitaukseen. Seuraava vertaus menee pidemmälle. Naisella on 10 hopearahaa, joista hän kadottaa yhden kotonaan. Tuohon aikaan neljän seinän sisällä oli pimeää, ja sytytetty öljylamppu valaisee vain murto-osan nykypäivän hehkulamppuihin verrattuna. Öljylampun ja harjan avulla kolikko lopulta löytyy, ja mitäpä nainen tuolloin tekee. Hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ilojuhlaan elottoman metallipalan löytymisen johdosta. Ei tarvitse olla tuon ajan vaihtokursseihin perehtynyt arvioidakseen, että juhlat todennäköisesti tulivat naiselle paljon kalliimmaksi kuin kadonnut kolikko. Mitä järkeä, Jeesuksen kuulijakunta saattoi ajatella. Missä harkinta, missä kohtuus?

Jeesuksen vertaukset tulevat ymmärrettävämmiksi, kun huomaamme sen olevan osa vertaussikermää, joka huipentuu tunnettuun tuhlaajapoikakertomukseen. Siinähän poika loukkaa isäänsä ja hylkää tämän ja häpäisee itsensä ja sukunsa tuhlaamalla rahansa suoraan sanottuna sikailemalla. Ja mitä isä tekee nähdessään poikansa palaavan? Piittaamatta itsensä nolaamisesta vanha mies säntää poikaansa vastaan, halaa tätä ja antaa kaiken anteeksi, järjestääpä vielä kalliit tervetulojuhlat. Nämä kaikki kolme Jeesuksen kertomaa vertausta kuvaavat meille Jumalan matematiikkaa. Siinä ei meidän ihmisten käsitystä kohtuudesta, ei laskelmointia, saatikka ihmisjärkeä tunneta. Vertauksissa ihmiset tunsivat suurta iloa ja rakkautta. Mutta ihmisen tuntemina nuokin ovat vain heijastusta siitä ilosta ja rakkaudesta mitä Jumala ja koko taivaan väki tuntee meitä ihmisiä kohtaan. Jumalan rakkaus on sitä, että hän haluaa meidän ihmisten löytävän hänet ja samalla hän kutsuu ihmistä luokseen monin tavoin, kasteesta alkaen. Jos me ajaudumme kauas hänen luotaan, hän ei ainoastaan kutsu ja etsi meitä, vaan hän tulee meitä vastaan.

Tuntuu että meidän ihmisten keskuudessa ovat muotia sellaiset ilmaisut kuin pistää itsensä täysillä likoon tai antaa itsestään 110 prosenttia. Nämä esimerkiksi työelämässä kuultavat ja minusta vähän vastenmieliset ilmaisut heijastavat käsitystä, että me ihmiset kykenemme ja joskus myös pitää antaa kaikkemme itsestämme. Totuus on kuitenkin, että Jumalaan verrattuna me emme kykene eikä meidän edes tarvitse. Ainoastaan Jumala kykenee 110 prosentin suoritukseen, tai oikeastaan niin suuriin asioihin ettei meidän ihmisten mittayksiköt ja matematiikka sitä edes tavoita. Me ihmiset emme voi koskaan täysin ymmärtää Jumalaa. Siksi meidän on turha Jumalan puolesta päättää, miten hänen olisi järkevää tai kohtuullista toimia. Niin kuin profeetta Jesaja kirjoittaa: Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella

ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Meidän on hyvä muistaa, että Jumala on kaiken luoja ja kaikkivaltias. Jos arvostelemme häntä, unohdamme että kaikki elämän hyvät asiat ovat pohjimmiltaan lahjaa häneltä. Samoin meidän on muistettava, että Jumala on yksin pyhä, me taas olemme synnin alaisia. Kukaan meistä ei voi Jumalan edessä ylpeillä. Synti ajaa meitä eroon Jumalasta ja on yksin hänen armoaan, että me saamme syntimme anteeksi. Siteeraan taas Jesajaa kuulemastamme lukukappaleesta. Jumala sanoo meille: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä,
mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä.

Jumala on luoja, pyhä mutta ennen kaikkea rakkaus. Hänen rakkautensa on sitä suurinta rakkautta, joka kestää kaiken ja ei koskaan katoa. Jos ihan rehellisiä olemme, vaikea meidän ihmisten on rakastaa lähimmäisiä täysin pyyteettömästi. Yleensä rakastamme rakastettavia ihmisiä ja heitä, jotka ovat meitä kohtaan kilttejä, jotka vastaavat erilaisiin tarpeisiimme tai joiden kanssa meillä on samanlainen ajatusmaailma, arvot tai kulttuuritausta, joiden kanssa on helppo tulla toimeen. Ja tämä pätee kaikkiin rakkauden muotoihin ja ylipäänsä ihmissuhteisiin. On sanottu, että vanhemman rakkaus sylissä nukkuvaan pieneen lapseensa olisi pyyteettömintä rakkautta, mitä meidän ihmisten parista löytyy. Voi olla, että se pääsee lähimmäksi sitä, mitä on Jumalan rakkaus meitä kohtaan. Evankeliumitekstissä fariseukset ja lainopettajat lajittelivat ihmisiä rakastamisen arvoisiin ja arvottomiin. Heidän kykynsä rakastaa oli rajallinen, niin kuin luonnollisesti myös meidän. He eivät kuitenkaan tiedostaneet tätä vaan ryhtyivät rakentamaan raja-aitoja ihmisten välille. Pahinta oli että he kritisoidessaan Jeesusta käytännössä halusivat kieltää Jumalaa rakastamasta ja armahtamasta kenet haluaa. Jos me haluamme asettaa Jumalan rakkauden lokeroihin, luulemme tietävämme paremmin kuin hän. Unohdamme, kuka on rakastanut ensin, rakkaudesta meidät luonut ja rakkaudesta armahtanut. Kuten Johannes ensimmäisessä kirjeessään kirjoittaa: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.”

Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.

Rakkauden kaksoiskäsky

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”

Can’t buy me love – en voi ostaa rakkautta – lauloivat Beatlesit 60-luvulla melko ärsyttävässä hittikappaleessaan. Sanathan kertovat aika itsestään selvän totuuden. Vaikka ihmisellä olisi rahaa vaikka kuinka, häneltä voi puuttua elämästään rakkaus. Rakkautta ei voi ostaa. Eikä sitä voi myöskään pakottaa. Ketään ihmistä ei voi käskeä rakastamaan, ei toista ihmistä, ei itseään eikä Jumalaa. Silti puhumme rakkauden kaksoiskäskystä. Onko mahdollista rakastaa käskettynä? Ja mitä tarkoitamme rakkaudella? Rakkaudesta puhutaan paljon, mutta sanana se kärsii välillä inflaatiosta. Kuitenkin rakkaus on ihmisenä olemisen keskiössä. Se on samalla kristinuskon keskiössä. Harvasta asiasta Raamattu puhuu niin paljon kuin rakastamisesta.

Päivän evankeliumissa lainopettaja halusi testata Jeesuksen opetuksen yhtenevyyttä Jumalan antaman lain kanssa. Tämä laki oli yhtä kuin Vanhan testamentti, erityisesti Mooseksen kirjat eli Toora. Jeesus perustaakin vastauksensa tiukasti Jumalan sanaan. Ensimmäisessä vastauksessa, ”rakasta Jumalaa” Jeesus viittaa 5. Mooseksen kirjan kuudennessa luvussa esiintyvään uskontunnustukseen ja siitä kumpuavaan käskyyn: ”Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.” Vastauksen jälkimmäinen osa, lähimmäisen rakastaminen, taas pohjautuu 3. Mooseksen kirjan lukuun 19: ”Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Vaikka Jeesuksen vastaus pohjautuu Vanhaan testamenttiin, noiden kahden erillisen raamatunkohdan rinnastaminen oli uutta ja radikaalia. Juutalaisuudessa ymmärrettiin Mooseksen lain kattavan suhteen sekä Jumalaan että lähimmäisiin. Hellenistisjuutalainen filosofi oli jaotellut 10 käskyä niin, että kolme ensimmäistä koskivat ihmisen jumalasuhdetta ja loput seitsemän suhdetta lähimmäisiin – Luther jatkoi tätä jaottelua katekismuksessaan. Kuitenkin ennen Jeesusta Jumalan ihmiselle antamaa lakia ei ollut tiivistetty samalla tavalla kaksoiskäskyksi, jossa kaksi osaa ovat yhtä tärkeitä ja erottamattomia. Lisäksi Jeesus ei tee mitään rajauksia lähimmäisen käsitteeseen, kun Vanhassa testamentissa lähimmäisenrakkauden vaatimus kattoi yleensä vain oman kansan jäsenet. Jeesus myös julkisessa toiminnassaan huomioi muutamissa tapauksessa rakkaudella vierasmaalaiset: apua sairaalle lapselleen anoneen kanaanilaisen naisen, jonka suurta uskoa Jeesus ylisti, sekä samarialaisen naisen Sykarin kaivolla. Lisäksi yhdessä kuuluisimmissa vertauksistaan Jeesus teki laupiaasta samarialaisesta kertomuksensa sankarin. Tämän vuoksi on selvää, että Jeesus oli sanoissa ja teoissa ihmisten välisten raja-aitojen kaataja. Jeesuksesta ei saa siis minkäänlaisen kansallisen, kulttuurisen tai yhteiskunnallisen erottelun kannattajaa. Katso, toinen ihminen, hän sanoo jokaiselle. On kuitenkin todettava, että me kristityt olemme välillä häpeällisen huonoja toteuttamaan tuota Herramme antamaa käskyistä tärkeintä. Jumalan nimeä on käytetty vääryyteen. Kristinuskon nimissä on vainottu valtavirrasta poikkeavia, Jumalan ”tahdolla” on oikeutettu suuria vääryyksiä. Tälläkin hetkellä naapurimaa Venäjällä ovat kirkolliset vaikuttajat toimineet vallanpitäjien käsikassarana ja perustelleet Ukrainan sotaan ns kristillisiin arvoihin vetoamalla, vain yhden esimerkin mainitakseni. Ja tuskinpa meillä kristityillä Suomessakaan on niin paljon aihetta rintaa röyhistellä Herramme selkeän käskyn edessä. Kuitenkin rakkauden kaksoiskäskyssä on suuri viisaus ja tie parempaan koko ihmiskunnalle. Jumalaa ei voi rakastaa lähimmäisen ohi, tai muuten uskosta tulee itseensä käpertynyttä, maailmasta eristäytyvää ja ahdasmielistä tuomitsemista. Ja toisaalta on vaara muodikkaasti unohtaa Jumala, kaiken hyvän lähde, ja tehdä kristinuskosta pelkkää ihmiskeskeistä oppia oikeasta ja väärästä. Kahden rakkauden on oltava tasapainossa. Kaikki Raamatun ajaton oppi oikeasta ja väärästä, hyvästä elämästä, on Jeesus itse tiivistänyt meitä varten. Itse asiassa Johanneksen evankeliumissa Jeesus nosti vielä rimaa seuraajiensa kohdalla korostamalla kristittyjen keskinäisen rakkauden tärkeyttä ja todistusvoimaa: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Tässä meillä on varmasti vielä paljon opittavaa.

Mutta voiko käskystä rakastaa? Kuten tiedämme, rakastaminen on niin välillä niin vaikeaa, silloin kun Jumala tuntuu välillä kovin kaukaiselta ja toiset ihmiset yksinomaan ärsyttäviltä. Jos ihminen ei ole elämässään, varsinkaan kasvuvaiheessaan saanut rakkautta toisilta ihmisiltä, hänen voi olla hyvin vaikea rakastaa tai ottaa rakkautta vastaan. Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa edellyttää ihmisen vakuuttumista rakastavasta Jumalasta, ja on valitettava tosiasia, että monet kristilliset kirkot ja yhteisöt ovat synnyttäneet ihmisissä kuvan etäisestä ja tuomitsevasta hallitsijasta. On unohdettu, että ”pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” Kaksoiskäskyn jälkimmäinen osa ”niin kuin itseäsi” tarvitsee, että ihminen osaa terveellä tavalla arvostaa itseään. Protestanttisessa perinteessä on välillä haitallisesti nähty itsensä rakastaminen lähimmäisen rakastamisen vastakohtana. Modernin psykologian vaikutuksesta on kuitenkin alettu korostaa, että ihmisen täytyy ensin hyväksyä ja suhtautua myötätunnolla itseensä, ennen kuin hän voi rakastaa muita. Rakkautta ei saa itsestä pakerrettua väkisin. Ehkä me tarvitsemme syvempää ymmärrystä siitä, että kristinuskon keskiössä on rakkaus. Ja silloin ei puhuta mistään vaaleanpunaisista rakkaudenhattaroista tai hyvästä olosta. Kristillisen rakkauden ehkä kuuluisin kuvaus löytyy Paavalin 1. Korinttilaiskirjeestä: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.” Monet vihkiparit valitsevat tämän raamatunkohdan luettavaksi vihkimisessään. Pakko myöntää, että iän myötä tämä on alkanut yhä enemmän häiritsemään. En kuitenkaan ole tohtinut huomauttaa rakastuneille pareille, että oikeastaan tuo teksti ei kuvaa ihmisen rakkautta eikä ainakaan romanttista rakkautta. Ihanteena se on tietysti kaunis ja tavoittelemisen arvoinen, mutta entä kun meidän rakkautemme ei riitä tuohon kaikkeen. On hyvä muistaa, että oikeastaan Paavali kuvaa sitä ensimmäistä rakkautta, joka oli olemassa jo aikojen alussa ennen maata, ennen kasveja ja eläimiä ennen ensimmäistäkään ihmistä. Jumalan rakkaus, Jumala, joka on Rakkaus. Kaikki hänen luomistyönsä on rakkaudesta kummunnutta. Kaikki ihmisten rakkaus, kaikki maailman rakkaus, omalla arvokkaalla tavalla heijastaa Jumalan täydellistä rakkautta, kuitenkaan koskaan saavuttamatta sen täyteyttä. Jumalan rakkaus on myös itsensä antavaa uhrautuvaa rakkautta, joka tulee todelliseksi Jeesuksessa ja hänen täydellisessä uhrissaan. Ehkä me ihmiset tarvitsemme enemmän Jumalan rakkauden miettimistä ja pyrkimystä nähdä maailma hänen rakkautensa silmin. Silloin me ehkä näemme rakkautta sielläkin, jossa emme aiemmin sitä havainneet, ja ehkä löydämme itsestämmekin rakkautta, jonka olemassaolosta emme tienneet. Voisimmeko ajatella, että siinä missä kukan elämä on auringonvaloa kohti kasvamista, meidän elämämme on kohti Jumalan rakkautta kohti kasvamista.

All you need is love, Tarvitset vain rakkautta, Beatlesit myös lauloivat. Pojat taisivat tarkoittaa romanttista rakkautta, mutta jos ymmärrämme rakkauden kaiken olemassaolomme perustana, sanoissa saattaa olla vinha perä. Paavalin kolossalaiskirjeen sanoin ”kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.”

Nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme.