IRC-Galleria

Väsyneen opiskelijanretaleen pitäisi merkitä kalenteriinsa vähintään viikoittain ”ajattele koulutuksen hyvä puolia”- päivä. Työviikon motivaatiokäyrää ajatellen päivä kannattaa sijoittaa joko maanantaihin tai perjantaihin. Silloin kun ei oikein tule kamalasti rakastettua koko instituutiota. Mutta ajatellaanpa. Olen heikkona blondeihin akateemikkomiehiin ja heidän pitkiin villakangastakkeihinsa. Yliopistoistahan niitä löytyy! Lukio antaa minulle valmiudet yliopisto-opintoihin.
(…pshaw, vaikutanko todella siltä, että jatkaisin jotain teoriaopintoja? Jipii, kemian laitokseen vain. Öm, ei.)
Ajatellaanpa lisää.
Lukiota käymällä olen mahdollisimman kaukana amiksista! He eivät lähesty minunlaistani lukiolaispelleä, enkä minä lähesty heidänlaisiaan amisapinoita. Ja bling, kumpikin puoli on tyytyväinen!
(…toisaalta suuri osa amiksista on ihan normaalia ja järkevää porukkaa, joiden seuraa ei tarvitse periaatteesta vältellä. No, oli miten oli.)
Ajatellaanpa lisää.
Koululaitos tarjoaa minulle ilmaista ruokaa! Kauhu valtaa koko ruumiini ajatellessani jokapäiväistä kokkausta. Yök. Tosin perusruokiin erikoistunut ja mahdollisimman epäeksoottinen koulukeittiö ei täysin vastaa kulinaristisia vaatimuksiani, mutta yks hailee, tuskin minä gourmet-keittiötä tulen koskaan arkeeni saamaankaan.
”Koulutuksella pyritään tarjoamaan tietoja tai taitoja yleissivistävästi tai ammatillisesti. Koulutuksen painopiste on myöhemmissä elämän vaiheissa yleensä enemmän ala- ja ammattikohtaista, mahdollisesti jopa hyvin yksityiskohtaista.”
VOIVITTUSAATANAPERKELE!