IRC-Galleria

Täällä taas. Istun koneen äärellä, irkkaan, surffailen ja mietin, mitä oikeastaan tekisin. Kovasti on aina sählinkiä ja vaivannäköä päästä tänne, mutta täällä aika pysähtyy. Ei sen puoleen, paljon pitäisi tehdä: kirjoittaa koulutyötä, lukea larppihahmoa ja kerätä rohkeutta tanssipelaamiseen. Viimeisin mainittu on loistopuuhaa, mutta olen kovin satunnainen harrastaja. Kavereiden luona tanssahtelen aina muutaman kappaleen, mutta siihen kokemukseni jääkin. Täällä taas lienee enemmän elämäntapatanssijoita.

On varsin kummallista, miten suoriutujaluonne muistuttaa itseään tarpeestaan menestyä kaiken aikaa, kaikkialla. Edessä on pidennetty viikonloppu Assemblyn takia, ja nyt kun olen oletettavasti pienimuotoisella lomalla, päässä pyörii ajatus siitä, miten aika pitäisi käyttää jotenkin erityisen fiksusti, kuten vaikka javaa tai html:ää kerraten. Erityistä tarvetta ei omatekoiselle ohjelmalle tai uusille kotisivuille ole, kunhan pitäisi olla "hyödyllinen". Mihin katosi ala-asteajan iltapäivät, joiden aikana saatoin vain heittäytyä nojatuoliin ja katsoa aivottomana televisiota? Lapsuuteen kai. Vai, onko kyse enemmänkin olosuhteiden kuin luonteen muuttumisesta? Jo yläasteella, kun äiti lähti viikon lomalle ulkomaille ja talon siisteys oli vain ja vain omalla vastuullani, kuurasin lattioita, pesin peilejä ja pidin paikat muutenkin kunnossa. Olin talon emäntä, ja kodin kuntoa pystyi pitämään vain omana suoritteenani, ei äidin. Kun äiti palasi, katsoin ilmeisesti että vastuu oli jotenkin taas hänen harteillaan, ja palasin tavanomaisiin ei-niin-siisteihin rutiineihini. Sama ilmiö tapahtui äidin luota muuttaessa - ennen minun oli todella hankala motivoida itseäni siistimään mitään, ja kaikki kaverit valittelivat, miten hankalaa oli sisäistää, että laskut täytyy todella muistaa maksaa itse ja miten roskapussit eivät kävele enää itsestään ulos. Minulle sellainen sujui intuitiolla. Jälleen koin kotini kunnon omaksi suorituksekseni ja siivosin lähes apinanraivolla.

Suorittajaluonteesta on hyötyäkin. Koulu on ainakin yläasteelta asti sujunut hyvin riippumatta siitä, olenko vihannut opiskelemaani kurssia vai rakastanut sitä. En yksinkertaisesti siedä alhaisia numeroita.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.