Ja miun humma laumasein lisääntyy komial miehel.
Kokoa pojal on vaatimattomat 178cm ja koulutus taso VaB re 130
Jospa sitä kohta voisi elämää eteenpäin ajatella...
Uusimmat blogimerkinnät
- Taas on tehty yksi ihminen onnelliseksi 25.11.
- Izzele... 08.11.
- <3 15.10.
- Elämä rullaa omalla painollaan 15.10.
- Ajankulua, eikä ihan helppoa 13.10.
- Luna ja Musti saa kyl tänään ekstra hal... 08.10.
- Kipeenä edelleen 08.10.
- Tää uusi galleria on huippu 07.10.
- Ajoitus niin osuva... 28.09.
- Kahellaan 19.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (76)
- ▶ 2008 (181)
-
▼
2007 (112)
- ▶ joulukuu 2007 (5)
- ▶ marraskuu 2007 (2)
- ▶ lokakuu 2007 (9)
- ▶ syyskuu 2007 (4)
- ▶ elokuu 2007 (8)
- ▶ heinäkuu 2007 (18)
- ▶ kesäkuu 2007 (13)
- ▶ toukokuu 2007 (11)
- ▶ huhtikuu 2007 (10)
- ▶ maaliskuu 2007 (12)
- ▶ helmikuu 2007 (8)
- ▶ tammikuu 2007 (12)
- ▶ 2006 (138)
- ▶ 2005 (23)
Blogi
Nyt on sit päätös päätettyKeskiviikko 01.08.2007 20:40
Tää näin...Tiistai 31.07.2007 21:57
Jooh et näinMaanantai 30.07.2007 22:44
Lääkäris tuli käytyä ja kotia tulin vaikean masennuksen diagnoosin kanssa... elämää eteenpäin päivä kerrallaan....
Toinen olikin sitten liian hyväSunnuntai 29.07.2007 23:59
Tamma oli mielettömän upea, todella upea. Enkä usko että enää ikinä pääsisin
tuota hienomman otuksen selkään.
Asiaa pähkäiltyäni ja mietittyäni ja itseni tuntien tamma ansaitsee kyllä
miljoona kertaa paremman ratsastajan ja tavoitteellisemman ratsastajan kuin
mitä mie olen.
Tamma on turhan upea kaveri hukattavaksi miun tasoiselle puska ratsuksi ja
kerran vuodessa alue kisojen rassiksi.
Vaikkakin Anita miut nylkee ja mie saan kuulla varmaan hamaan tulevaisuuteen
tästä päätöksestäni ja tulen varmasti tätä katumaan, mutta silti vain tamma
ei tunnu oikealta.
Tää on just tää feel asia mistä puhuin. Eli kaikki vaan ei oo luotuja
toisilleen.
Mie käyn viel Leksaa uudemman ker kattoo Sadetan kans, Toivottavasti saadaan myös ruunasta irti sen mitä se todellisuudes on.
Jos ei sekään sitten ole sitä mitä todella etsin, niin etsintä jatkuu. Toivottavasti ei, koska poika oli kyl niiiin komea ja kultainen.
Ei tää hevosen ostaminen ole helppoa, ei... *AARGH*
tuota hienomman otuksen selkään.
Asiaa pähkäiltyäni ja mietittyäni ja itseni tuntien tamma ansaitsee kyllä
miljoona kertaa paremman ratsastajan ja tavoitteellisemman ratsastajan kuin
mitä mie olen.
Tamma on turhan upea kaveri hukattavaksi miun tasoiselle puska ratsuksi ja
kerran vuodessa alue kisojen rassiksi.
Vaikkakin Anita miut nylkee ja mie saan kuulla varmaan hamaan tulevaisuuteen
tästä päätöksestäni ja tulen varmasti tätä katumaan, mutta silti vain tamma
ei tunnu oikealta.
Tää on just tää feel asia mistä puhuin. Eli kaikki vaan ei oo luotuja
toisilleen.
Mie käyn viel Leksaa uudemman ker kattoo Sadetan kans, Toivottavasti saadaan myös ruunasta irti sen mitä se todellisuudes on.
Jos ei sekään sitten ole sitä mitä todella etsin, niin etsintä jatkuu. Toivottavasti ei, koska poika oli kyl niiiin komea ja kultainen.
Ei tää hevosen ostaminen ole helppoa, ei... *AARGH*
Ensimmäinen ehdokas tsiikattuSunnuntai 29.07.2007 02:46
Toinen sa olla timantti et peittoaa tän hurmurin 
Jännittää kamalastiLauantai 28.07.2007 11:22
nyt alkaa ollee jo perhosii vatsas....
Valinnan vaikeusPerjantai 27.07.2007 11:40
mie ku muutenkin oon niin pirun hyvä olee päättää asioista...
Nyt taidetaan mennä feel tuntumal....
Nyt taidetaan mennä feel tuntumal....
Jos vaikka elämä jatkuisi? Torstai 26.07.2007 12:05
Tuntuu vaan illalla ja yöllä kun on hiljaista ja ajatuksilla tilaa, niin tuntuu että aivoissa surraa. Ajatuksia on niin paljon, syyllisyys tunkee pintaan.
Olisipa ajatusseula.....
On kulunut viikko ja vieläkään ei tahdo hyväksyä asiaa.
Olisipa ajatusseula.....
On kulunut viikko ja vieläkään ei tahdo hyväksyä asiaa.
Onneksi on olemassa ystäviäTiistai 24.07.2007 18:09
ilman heitä en selviäisi,
ilman heitä en jaksaisi.
ilman heitä en jaksaisi.
Paha olla, niin saatanan paha ollaTiistai 24.07.2007 05:56
miksi ei ihmiset anna olla rauhassa?
Miksi ihmiset luulevat tietävänsä asioista paremmin kuin asian omaiset itse?
Miksi kukan ei ajattele miltä minusta tuntuu?
Tietääkö kukaan miten kivaa on valvoa yöt, nähdä painajaisia ja yrittää nukkua uni lääkkeillä siinä onnistumatta?
Tuntuu kuin pää räjähtäisi, ja sitten saa kuulla miten väärin on toiminut ja miten muut olisivat olleet paljon oikeammassa.
Voiko kukaan kuvitella miten raskasta on kuulla tuomio rakkaasta ystävästä, kuinka raskasta on tehdä päätös ja kuinka raskasta on nähdä paperilla teksti "lopetettava eläin suojelullisista syistä, mahdoton parantaa"
Jos maksat asiantuntijalle kivan pikavoiton niin totta kai sitä luottaa asiantuijan sanaan, ei sitä siinä tilanteessa epäile, hyvä että omilla jaloilla pysyy järkytyksestä seuratessa rakkaan ystävän kipuja. Luottaa siihen että ammattilainen osaa tehtävänsä.
Sitten kun luottaa, konsultoi useampaa ammattilaista niin silti haukutaan saamattomaksi ja vääriä ratkaisuita tehneeksi.
Voimat ehtyvät, sietokyky madaltuu, miksi aina minulle, mitä pahaa olen tehnyt?
Taistelimme monen vastoinkäymisen läpi, jaksoimme yrittää, ja sitten kun stoppi tulee nii sitten vain haukutaan.
Helppo huudella kun faktoja ei tiedetä.
Nyt tämä mitä seuraavaksi, jaksanko edes siihen asti?
Miksi ihmiset luulevat tietävänsä asioista paremmin kuin asian omaiset itse?
Miksi kukan ei ajattele miltä minusta tuntuu?
Tietääkö kukaan miten kivaa on valvoa yöt, nähdä painajaisia ja yrittää nukkua uni lääkkeillä siinä onnistumatta?
Tuntuu kuin pää räjähtäisi, ja sitten saa kuulla miten väärin on toiminut ja miten muut olisivat olleet paljon oikeammassa.
Voiko kukaan kuvitella miten raskasta on kuulla tuomio rakkaasta ystävästä, kuinka raskasta on tehdä päätös ja kuinka raskasta on nähdä paperilla teksti "lopetettava eläin suojelullisista syistä, mahdoton parantaa"
Jos maksat asiantuntijalle kivan pikavoiton niin totta kai sitä luottaa asiantuijan sanaan, ei sitä siinä tilanteessa epäile, hyvä että omilla jaloilla pysyy järkytyksestä seuratessa rakkaan ystävän kipuja. Luottaa siihen että ammattilainen osaa tehtävänsä.
Sitten kun luottaa, konsultoi useampaa ammattilaista niin silti haukutaan saamattomaksi ja vääriä ratkaisuita tehneeksi.
Voimat ehtyvät, sietokyky madaltuu, miksi aina minulle, mitä pahaa olen tehnyt?
Taistelimme monen vastoinkäymisen läpi, jaksoimme yrittää, ja sitten kun stoppi tulee nii sitten vain haukutaan.
Helppo huudella kun faktoja ei tiedetä.
Nyt tämä mitä seuraavaksi, jaksanko edes siihen asti?