IRC-Galleria

Kuin läimäisy suoraan kasvoihin menneisyys palaa. Rikkoo muurin, minkä kerran särkynyt sydän rakentaa. Aina, kun luulee unohtaneensa, se tulee uudestaan ja hajottaa kaiken. Kunpa joku kertoisi minulle miksi. Miksi kaksi rikki mennyttä ihmistä eivät voi muodostaa ehjää kokonaisuutta?
Ja koska näin on, silloin toteamus "rakkaus ei aina riitä" on hyvinkin oikea...

Löysin rauhani, mielen tyyneyden. Harvoin tapahtuu, aina hetkittäistä.
Ja sillä hetkellä kun minun sieluni lepää, jonkun muun hajoaa. Murskaava syyllisyys, koska tahdon pitää kiinni tunteesta. Toivon, että edes hetkeksi maailma seisahtuisi ja antaisi minun olla. Mutta rauha on jo mennyt, enkä edes tiedä miksi...
Kerro rakkaani, miksi...