IRC-Galleria

Tässä istuskelema välituntia, zakke meni varmaanki opettajainhuoneeseen juomaan kahvia. LOL :D
Tylsääpi on, mutta itestähän se on kii,
iteppä tässä vaan istun galleriassa, ko voisin puhua nuitten poikien kans :D
"Ei tuo ole suomalainen." "OLEN"
Ei kuulosta fiksuilta.
Maria just näytti kuinka kätevästi se on kirjottanu tuone tukioppilas yhteisöön :DD
No, ulkona kamala sää, ja sinne häätys kohta mennä! Kävelen muka kotia :S
"No kuole ny läski" xD Ei jessus, mistäkö ne taas puhhuu?? :'DDD

Tehtiin tässä wordilä harjotus, jossa piti kertoa joululomasta, tuli aikalaila tenkkapoo siinä alussa, mutta sitte keksinki kirjottaa vaikka mitä siansaksaa, vaikken mistään ninjoista kertonukkaan. :D

Nuo on iha kummia, en hiffaa mistä ne puhhuu, ja Maria dataa tuossa vieressä, kattellen jonku tyypin kuvia :D

Jeah, tylsää on, siksipä tässä kirjottelen.
"oikeasti, sami on iha vitu hyvä pellaan kaikkia pelejä.HOMO PELEJÄKI" :'D Jessus näitä!! :D

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään

voitin vedon, nilkkoihin sattuu ja...tarvii laastareita. Ei ole kiva olla kotona yksin.: D Tai, on se. :D

UUDENVUODEN PÄIVÄ! :)
Kuka teki uudenvuoden lupauksia?
Meikä lupasi kasvaa isoks ja hankkia kavereita.
Ni, niin sitä tulee luvattua kaikkea ko Jenspen kans juddelee. :D
Ja tuli taas todistetuksi että olen tyhmä :S
Muttei sitä aina hiffaa että mikä mahtaa olla nuoli näppäin!
Huomena Janina lähtee ytle.
Pääsisin toki messis,
mutta joku kamala voima vetää meikää vielä tänne.
Niin paljon kun oon täältä pois tahtonukki.

Eikö se ole yleensä niin että uutenavuotena mietitään menneitä?
Meikä mietti että onko uusivuosi joku tänäänkuolen-päivä. :S
Ei siis omalta osaltani.
Olen kuin olenkin yhtä eläväinen kuin aina! ;)

Niin siis joo.
Pitäis miettiä niitä menneitä! :D


Ööh... 2007 vuonna.
Pääsin tukioppilaaksi.

Ja jep dyyds.
Se oli tänä vuonna. :D
Ööp. Käytiin siel tukioppilas koulutuksessa, sielä tutustu moniin ihmisiin :))
Erika ny varsinki tutustu. ;))
Sielä tapahtu kaikkea kivaa. :)
Uusiksi vielä joskuspi!
Ja sitte tukioppilaana tutustuin näihi muihi tukareihin! :D
Ja on meilä ollu iha hauska vuosi! , ainaki minusta. :D


Sitte 2007 vuonna mie...
VIETIN VAPUN JOSSUN KANS :DD

Johanna varmaan muistaa siitä paljo ;)
Aamula ekkaa kertaa elämässäni puttaan koulule. ;)
Sielä tuli todetuksi torniolaisten tyhmyys! :D
Sitte sieltä ouluun shoppaamaan! ;))
Ja illala meile. :D
Meiltä Kyläle,
Tanelile,Nesteen rantaan ja lihatiskile.
Ehimä paljo puhuu ja nauraa! :D


2007vuonna Jossun synttärit :))
ft. Mari,Mia,Jonna,Riikka,Johanna,Jaana.
+Kutsumattomat, Rico ja Kille.

Sielä karaokea. Ja johanna leikkasi kakun puukola :'D
Sitten... Piettiin hauskaa ja mässättiin. :D
Yksin kertasesti. :D


2007vuonna opin juomaan kahvia. :D

Teija ei meinanu hiffata sitä ensin ku ässässä sille kahvia tarjosin.
Ja Johanna ei puoli vuotta myöhemmin uskonu Tanelia ku ne siitä kinasi :D
Ja kahvi kakut tuli leivottua Jaanan ja Jonnan kans ;)))
-Onnistunut unelmatorttu. :D
- ranskan tohvelit ja läskipullat ;))
Marin tykönä tuli käytyä koulun jälkeen useammin ko kerran kahvilla. :D
Ja siinä samassa Marin kanssa jaeltiin näitä meijän kahvihetkien viisauksia :DD
Ja Pertunki tykönä Jossun kans käytiin kahvila ja jätskilä ;))


2007 vuonna aloin käymään majala. :D

Ja sielä "fiksujen tyttöjen" ja "kunnon poikien" keskelä tuli koettua vähä mitäki. :D
Johannaki sai tutustua tähä maagiseen paikkaan,ja jälleen kerran todistaa, mitä vaatteet hälle merkkaa ;)))
Sitte, kuten tiiäme, ni kaunaki piiloilee sielä yhessä kaapissa. :D Santeriki tutustu siihe! :D
Sitte Pojat on Teletappeja. :D
JaJaJa... No Majakattiki kävi siel meitä moikkaamas ja...
Hmm. :D KAikkee mukavaa. :DD
Ette uskois kaikkee jos kertosin. :D


2007vuonna kävin ekan kerran Loviisalla!! :))

Siellä alkajaisiksi vedin kahvia 4kuppia. ENKÄ MYÖNNÄ SEN OLEVAN PALJON!
Ja söin murukeksejä! (Loviisan keksit totaalisesti hajosi ko näki minut xD )
Sekä tutustuin Loviisan puheliaisiin pikkusiskoihin. :D
Mukavia hekin. :)
Sitte sain nähä Loviisan luokkaretki kuvat.( ja paljon muitakin kuvia!! ) :D
JaJaJa..
Kierrettiin siellä maastossa missä sattuu,
sekä käytiin naapurissa syömässä lettuja.! :D


2007 vuonna olin ekaa kertaa myös Marialla! :D

Siellä, tutustuin perheen eläimiin :))
Sekä käytiin Marian mummolla. :)
Ja kävelylä koiran kans, Maria esitteli siinä samalla niitä niitten kuuluisia nähtävyyksiä! :D
Leivottiin maukasta Pitzaa! (Tai Maria oikeestaan! ;)) )
Ja tutustuin Marian serkkuun Mikkoon. :)
Pojat joutu töihin. Minä ja Maria ei :PP
Sitte katottiin telkkarista joku rikos sarja ja salkkarit (olisko sen sarjan nimi ollu ilman johtolankaa?)
Ja yölä jänskättiin kaunaa :S


2007 vuonna.Tapahtu meikän ensimmäinen riita kaverin kans.

Sovittiin, ja tapeltiin taas silti.
Anteeks siitä.


2007 vuonna meni mian kans välilä koulu överiksi.

Jutut menee tyyliin " TIINA,MIA JA POJAT!!"
Onneksi nyt oon kiltti taas ;DD
Ja sitte poissa oloja tuli aina välilä! :DD


2007 vuonna.
Olin ekaa kertaa yötä Tiinalla!

:D Meillä oli kyllä mukavaa sielä! ;D
Ei voi väittää vastaan!
Ja joskus vielä otetaan uusiksi :)))


2007 vuonna tapahtu PALJON PALJON muutaki.

Viisastuin ehkä, ainaki vähän, ainaki sen verran että tiiän ny tehä jotain erilailla.
Sain kavereita, ja nyt ehkä jopa piän niist kii. :))
Siitte, tuli juteltua syvällisiä yhen jos toisenki kans. :D
Tuli valvottua pitkään... Eikä ollu kaikki ees turhaa valvomista! :)
Ja tuli koettua kaikenlaista jota en unoha ikipäivänä.
Kiitos siitä iha hirveän monele tyypile :)
Veetään tää vuosi, ehkä vähän fiksummin vielä ;) <33


Hyvää uuttavuotta 2008!!

Kiitos mun perheelle siitä et ne jaksaa.
Ne pitää mut kasas, ja ymmärtää mun maailmaa.
Mun maailman Kuus tärkeint ihmistä.
Syy miks jaksan, on et ollaan yhdessä.
Uskon siihen, et viel monen vuoden päästä nähään.
Saman pöydän eessä jouluna, sitä en epäile yhtään.
Tahdon teille kirjottaa nyt, ja täst kaikest kiittää.
Rakastan teit kaikkii,siskoi, äitii, isää.

Ei kai mun pitäs masentuu,
ku vieres tälläsii ihmisii.
Perhet ja lähimmäisii.
eritaval samanlaisii.
Samaltaval erillaisii.
tärkeimpii,rakkaimpii.
Parhaimpii ystävii.

Mut toisaalta,
oonko vaan tuhkimo vailla onnellista loppua?
Ihminen,
vailla taivast ja maata.
Mitä mä oon?
Vaan olio ilman omaa tarinaa?
Oonko pieni tyttö,
joka elää vaan omaa mailmaa?

Miks must nyt tuntuu tältä?
Miks tänää mietin näit asioita?
Tää ei oo se mun tuttu maailma.
Kaikki sortuu ja tää on nyt jotain muuta.
Rakkaat pitää mut pinnalla.
Estää mua hukkumasta.
Kyl mä kestän loppuun?
Miks silti tuntuu etten enää jaksa.

Meikä o Levilä!
Saatte oottaa viel pääle viikon minua.
Ytle ilmestyn vasta kuudespäivä..
Hyvälä tuurilla pääsen Marian tykö täsä ens viikolla :))
Joulu oli mukava.
Sain lahjoja mukavasti.
Levillä on mukavaa.
Ja huomenna menen laskemaan mäkeä.
Tiinalle kiitos (melkein) jokapäiväisestä muistamisesta viime päivien aikana ;) <3
Kai ny joku vois muistaa Tiinanki lisäksi?
Nukkuen menny pari päivää.
"En mie ainakaan ole aamu-uninen"
"No et kyllä olekkaan. Minusta tuntuu että sie olet päiväuninen"
JaJaJa...
No tästä eteenpäin.
MUISTAKAA MINUAKIN :))

Siis, Tänään. Heräsin puol viis, mahtavan herätys kelloni soittoon -_- . Piru ko väsyttää vieläki iha helvetisti :S . Teijaki joutu herräämään siinä kuuenmaisa laittaan mulle hiuksia :)) nätit näistä tuli, tykkään kovasti :)) Aamu meni rattosasti vaikka kaikki pyöri ja hyöri vähä väsynneinä.
Kaheksaksi menin kuntotalole. KAHEKSAKSI AAMULA! :D ei siel ollu sillo vielä ko mopoja, niitten kans sitte istuskelin ja oottelin et muita tullee,siinä puol ysin aikana jouin töihin. Meikä,Ellu,Riikka,Perttu,Taneli,Aleksi ja Antti sielä kannoima kaikkia mukeja pöytiin ja teimä mehua ja jaoima lihapiirakat pöytiin ja mitä kaikkea. :D Sitte siinä loppu puolela meni vähä ootteluksi.
Kuite säikähimä vähä ko porukkaa alko lappaa. Viiesä minuutisa oli paikka iha täys ja joka puolela joku jtn puhuki. Opo laitto minut ja Antin vastaan ottammaan se kunniavieras pari (en ees muista niitten nimiä!). Aluksi jännitti hulluna, muttei se ollukkaan niin kamalaa. Ihan kivoja tyyppejä, ja Antti hoiti puhumisen..
Osala pojista oli puvut päälä, ja tytöt oli pukeutunu nätisti.Iha siis Ok homma...Sielä sitte meni kaikki niinkö pitiki. Mitä nyt tämä meidän krhmKAISAkrhm ystävämme jääty vähä lavala.. mutta ymmärrettäväähän tuo ;)) No kuiteski. Esitykset osa oli tylsiä. Mutta RAP (vaikka poikien vetämä oliki) oli kuite ehkä mahtavin!! :D Ruoaksi. Kylmä lihapiirakka. Juomana hirveän pahhaa mehua. :D Eli, huomaamme taas olevamme koulun yhteisessä tapahtumassa...
No kuite... Tanssiaki oli. :)) Pojila meni... Vähän... kovaa... Mutta hyvä vaan. Kiva että tanssivat. :D Oli iha mahtavaa. :)) Ja krhm. Koulun priimukset valssissa. Minä ja Erika. :DDDD
Lopuksi me jäimä kuntsikalle siivoomaan. Oppi vähä sieltäki judduja... Ja sieltä matka koulule, meni Marian kanssa jutellessa. :))
Tunnin välitunti, hmm... me vaan marian kans kiertelimä misä sattuu ja moitima mopoja. Oli hauskaa. :DD ja joo, en jaksa kirjottaa enempää. Et kiitos tästä.


PS. Kuvia ei välttämättä tule. Ettei ihmisille selviä, mitä siellä OIKEASTI on tapahtunu (kuvia tutkiessani, itellekki selvisi asioiden oikea laita :S ) :DD

Pikkusiskol synttärit.
Seki pien jo kymmenen vuotta.
Nätit ruskeet silmät,
täynnä rakkautta.
Vaik tapellaan ja huudetaan,
se kaikki unohtuu.
Parhaat muistot jää mieleen,
hymyilen ja katon sitä ku se nukkuu.
Vastku eile, oltas oltu pihal kaksistaan.
Sil saappaat vääris jalois,
liian isot housut jalassaan.
Se oli sillo,
ku oltiin iha pieniä.
Muistan mettä leikit
”Hei, kerätäänkö yrttejä?”
Oltiin keijui ja peikkoi,
ja mä rakastin sitä aikaa.
Sä vain pikkusisko,
sä sait sen ajan aikaan.
Välil olin kateellinen,
ja joskus saatoin suuttua,
Mut vaan sun ansiosta,
mun elämä alko muuttua.
Ehkä just te kaks siskoo,
muutitte mun elämän.
Ja tää ajatus,
antaa vaa rakkautta enemmä.
Sulle toivotan ny
hyvää kymmen vuotis päivää.
Aika menee liian nopeesti,
must tuntuu et se iha lentää.
Mun pikku enkeli,
kasvaa liian nopeet isoks.
Mut sen ansiost kai vaan,
tunnen itteni maailma onnellisimmaks siskoks.
Oot ollu ilopilleri,
mulle jo monta vuotta.
Ja sisko kulta,
usko vaa, itket iha suotta.
Mul ei oo mitää hättää,
me kyll pärjätään.
Ja niinku äiti tapas sanoo,
itke vaa jos itkettää.
Vaik ois surui,
oot täynnä elämää.
Ja vaik vuodet menee nopeest,
viel monta yhteist muistoo eletään.

Ehkä mul o ikävä,
ehken vaan myönnä.
Ehkä haluun kaiken takas,
taa elämä vaa teettää työtä.
Lapsen sain olla onnellinen,
kaikki yhtä perhettä.
Rakastin elämää,
ei haitannu vaikka teki virheitä.
Nyt se vaan o toisin.
Pitää miettii mitä tekee.
Miks mun elämä menee näin?
laskee, laskee alamäkeen.
Liikaa virheit,
liikaa pettymyksii.
Miksen osaa kertoo?
Miks oon vaa yksi?
Itestä se on kii,
miten tää elämä menee.
Itehän siitä elämästä,
tekee mitä tekee.
Mä vaan oon koton,
ja itken surujani.
Ystävät auttas,
Pidän surut omanani
Oon muille roskakori,
joka auttaa jaksaa.
Mut mä en vaa tiiä,
haluunko tätä jatkaa.
Isosisko sanoo
”kerro murheistasi”
Muttei se tajuu,
en osaa jakaa murheitani.
Elämä,
täl ikuisel luistin radalla.
Liian liukast,
vaa mustaa jäätä takana.
Ehkä joku tajuu,
muttei pysty auttaan.
Lataan tätä paskaa,
sydän etsii vapautta.