IRC-Galleria

Hän maalaa päähän unelmakuvat.. Hän puhuu kaunokieltä..
Ja jo toisena hetkenä hän repii ne palasiksi ja heittää helvetin tuleen
palamaan.. Ja nauraa teolleen poltellen sikaria.

Hän katsoo kuinka sorrettu riutuu hänen edessään anoen armoa..

Hän ei armoa tunne, ei. Vaan heittä tulilientä niskaan.

Nujerra oma pirusi ja sulje siltä ovet mieleesi..



..Tulipas taas synkkää tekstiä..heh.

Voiko olla totta että joskus menninkäinenkin löytää päivänsäteensä..?
Voiko olla että aurinko sittenkin paistaa sinne risukasaankin..?

Uskoisinko siihen että se voi tapahtua, se josta monet unelmoi..
Siitä suurimmasta hyvästä jota ihminen voi toivoa.
Että löytäisi onnensa ja valonsa. Saisi elämälleen uutta muotoa.

Ehkä se joskus on uskottava..

Olisitko elämäni, viimeinen elämäni rakkaus..
Pysyisitkö vierelläni hyvinä ja pahoina aikoina.
Silloinkin kun tuntuu että maailma kaatuu niskaan.
Olisinko rakkautesi arvoinen.
Ota kiinni ja kerro se minulle.

Haaveet eivät kaadu jos niitä ei kaadeta.
Muut eivät haaveitasi voi kaataa.

Sinun itse pitää luottaa siihen että joskus saat haluamasi.
Sinulla on avaimet siihen komeroon josta saat kaiken tarvitsemasi
avun.

Älä siis kaada haaveitasi. Vaan tee niistä totta.

Minulla on jo muutama toteutumassa. Vihdoinkin.
Ja monta on vielä toteutumatta.

Pidetään itsestämme huolta!

Ihmiset kehuvat, kannustavat ja ylistävät, joskus taas haukkuvat, tyrmäävät ja alistavat toisiaan.

He kertovat mielipiteitään ja tuovat esille ajatuksiaan. Innokkaimmat jopa kertovat toisille kuinka heidän tulisi elää.

Jokaisen mieli on kuitenkin tarpeeksi vahva päättämään omasta suunnastaan. Vahva päättämään mitä haluaa ja mitä tahtoo.

Joskus voi olla vaikeaa irtautua menneestä ja ajatella tulevaisuutta, mutta tuleen ei kannata jäädä makaamaan..

Haaveistakin voi tulla totta.
Minä tahdon rakastaa ja tulla rakastetuksi..

Hän on syntynyt suklaamunasta, Hän varttui kasvoi karkkikaupassa.
Hän on hymyilevä pullapitko, mies täynnä rusinoita, otsassa voisilmä.

Hän kuuntelee tätäkin vatsa täynnä, poltellen sikaria. Hän etsii jotain katseellaan,
seinä! seinä! seinä! seinä!

Kaiva poika, kaiva vaan. ROUTA EI LOPU milloinkaan..
Kaiva poika, kaiva vaan. ROUTA EI LOPU milloinkaan..

....

Ihminen kulkee elämässään miettien.."Miksi olen täällä..miksi synnyin tänne.." ja vielä enemmän.."miksi tänne kylmään pohjolaan..".. Kuka sen tietää kuka mihinkin päätyy.. Kaikille ei paikkaa ole määrätty ja joillekin taas on.. mutta onko sekään siellä missä kuuluisi..tiedä häntä..

Sen tietää vain hän kuka kaikessa viisaudessaan on tämän kaiken saanut aikaan.
Kaiken tämän joka meitä kaikkia koettelee heitoillaan joka ikinen päivä.

Varsinkin talvella, pimeydessä ja kylmyydessä, ihminen miettii elämäänsä..
Pohtii tarkoitustaan ja ehkä loppuaankin..

Kesällä taas valo ja lämpö poistaa sen ajatusvirran lähes kokonaan..kunnes taas tulee talvi..

ihminen tekee joskus asioita joita ei tahdo...tietämättään. sanoo asioita joita ei tarkoita.. tekee tekoja joita katuu myöhemmin. harva ihminen maailmassa pystyy sanomaan ettei näin ole. joten sinä olet vain ihminen kuten minä ja kaikki muutkin. tavallinen tunteva ihminen.

As I walk alone I wonder,
what went wrong with our love
above it was so strong.

And as I still walk on, I think of,
things we´ve done together
while our hearts were young.

I´m walking in the rain.
Tears are falling and I feel the pain.
Wishing you were here by me,
to end this misery.

I wonder. I wah wah wah wah wonder,
why, why why why why why, she ran away.
And I wonder, where she will stay.

My little runaway. My run run run run runaway...