IRC-Galleria

Vieraan ja saavuttamattoman haluaminen on vain pakoyritys, jos sattuu käymään niin, että aiempi saavutus osoittautuu helvetiksi; ihmisen opittua tavoittelemaan mielihyvää tietystä suunnasta se pyrkii jatkamaan vielä kyseisen suunnan osoittauduttua kaatopaikalle johtavaksi, mikä liittyy addiktioihin, joten aiemmassa helvetissä oli todella jotain muutakin vikaa kuin ei-mahdottomuus, vaikka sen aikana ja jälkeen todella mieltymykset määräytyisivät täysin sen mukaan, mikä on (vielä, tiedostamattomasti toivotaan että aina, muttei samaan aikaan välttämättä ymmärretä, miksi pidättäytyä, jos tuntuu paremmalta kuin äskeinen helvetti) tavoittamatonta; seksuaalisuus _on_ rangaistus ja katumus synnistä, jota on heittäytyminen helvettiin siinä uskossa, että saisi siitä jotain hyvää (katumuksena tosin ei jatkoantautumista seksuaalisuudelleen voi oikein pitää, ainoastaan saavuttamattoman houkutusta ennen sen saavuttamisen hyväksymistä aivan liian lyhyenä katumuksen hetkenä; puuttuuhan saavutetusta entisestä saavuttamattomasta mahdollisesti edellisen saavutuksen helvetti, mikä joillekin loulaiffeille riittää kunnes kaikki muistikuvat helvetistään kaikkoavat, joten yllättäen katumusta ei tarvitakaan aidon nautinnon loppuun kuluttamiseen viimeistä pisaraa myöten). Ajatuskulku "haluun vaan jotain mikä on saavuttamatonta näemmä, tää on vaan tää haluamisen dilemma ja probleematiikka, ihminen on sillä tavalla huonosti rakennettu (epäilemättä on huonosti rakennettu, mutta saavuttamattoman haluaminen on itse asiassa yksi harvoista nerokkaista taipumuksista armahtaa kehnot aivot)" on nähdäkseni yleinen.