IRC-Galleria

Löysin yllättäen kaipaamani Metron kastuneena miesten vessasta, siitä vessapapereiden päältä. Joku oli tarvinnut huussilukemista. Joskus - vain joskus - tuntuu, kuin minulla olisi oikea ystävä! :)

Taas valitettiin huonosta kynästä. Yleensä nämä tällaiset valitukset tulevat Sanoma Magazines'n itselleni hieman liian iäkkäiltä tädeiltä. Tällä kertaa kyseessä oli vanha mies.

Luottamuspula on mainittu viime päivinä lehdissä suunnilleen joka sivulla. Erään tuttavani entinen kämppis kuulemma syytti tätä sivistymättömyydestä tämän epäillessä tätä vähän kaikesta muka perusteetta - jos hieman väritän totuutta omilla fantasioillani; kuulkaapas nyt, on aivan ymmärrettävää, että ihminen, joka todistettavasti nyysii kapakoista laseja, on myös muilla tavoilla muiden silmissä epäilyttävä silloin, kun jotakuta on syytä jostain epäillä. Tietenkään suora syyttely ei kuulu hyviin tapoihin, eikä kukaan nytkään ole niin toiminut.

Tänään toivoin kassalleni asiakkaita, että ne vapauttaisivat hetkeksi omista mietteistäni. Lisäksi kanssakäyminen asiakkaiden kanssa ja tietyt kassahenkilölle tyypilliset kädenliikkeet - sen lisäksi, että opettavat pahan tavan puhua käsillään - liikuttelevat ajatusmassaa päässäni, mikäli se sattuu olemaan jumissa - ja valitettavasti myös pakottavat keskeyttämään ajatusten kulun.

En tiedä, mutta jos käskettäisiin, esittäisin valistuneen arvaukseni, että tämänpäiväinen Metron kolumnisti on vähintäänkin feministi, joka katkerana siitä, että kirjoitan niin tavattoman hyvin vaikka olen mies, alkaa nimitellä viisivuotiaaksi. Todennäköisesti kyse oli vain viisivuotiaista, mutta olen itse tavattoman katkera siitä, että olen taas pakotettu mahdollisesti loukkaamaan ihmisiä, vaikken suinkaan haluaisi - olen pantannut tätä sisälläni ties kuinka pitkään ja säästänyt itseäni miellyttävämpien fiktiivisten kertomusten rakennuspalikoiksi; mutta ei hätää, voimmehan aina leikkiä, ettei tämä olekaan raavaiden miesten täysin vakavamielistä politikointia, vaan:

"Don't be alarmed
It will not harm you
It's only lightning
Teenage lightning
It's real
Unbelievably real", beibe. ;)

Olen muuten shamaani! Se on tyttöjen ja aivan varmasti potentiaalisesti myös viisivuotiaiden keskuudessa suosittu juttu. Viihdyn niin hyvin täällä syövereissäni, etten tiedä, milloin palaan kertomaan kokemuksistani - saati, että olisin perillä siitä, mitä ihmiset tarkoittavat puhuessaan kulttuurin faustisuudesta. Varmaan jokin viisivuotiaiden painajainen.

---

Palaan edellisen merkinnän Jeesus-ongelman ratkaisuihin käytännössä sosiaalisissa yhteisöissä. Tarkoitan sitä, millä tavalla kritiikkiin heteronormatiivista rakkauskäsitystä kohtaan reagoidaan. Jep. Eli lähimmäisenrakkaudesta. Ei tuo kitkerä seksuaalisuuden kieltäminen tavalla, joka vastaa fyysisessä maailmassa kenties eniten tarttumista toisella kädellä naisen käsistä, jotka on taivuttanut samaisen naisen selän taakse, ja toisella kämmenellä naisen suun väkivaltaista peittämistä asiaankuuluvine pihinöineen ja vaimeine äännähtelyineen - se ei ole rakkautta missään määrin, vaikka kieltämättä siinä reagoidaan juuri niihin aiemmassa mainittuihin Jeesuksen nappulanpainalluksiin. Elän epävarmassa käsityksessä - joka voi yhtä hyvin olla väärä, koska en ole opiskellut uskonnonasioita tai muuten perehtynyt aiheeseen riittävästi - että tämä "rakkaus" liittyisi jollain tavalla Paavaliin, mutta tuskin itse Paavalinkaan rakkauskäsitykset ovat niin ahtaat, että voisivat ottaa ainoastaan tuon (!) muodon. Miettikää nyt (! ja toinen !), minkälaisen maailman luotte lapsillenne! Jossain vaiheessa - erityisesti, koska tyypillinen parisuhdeinstituution muoto on asua ahtaassa komerossa koko selviytymisyksikkönsä kanssa - ne alkavat pitää itseään syypäinä tähän ilmeisen kärsimyksentäyteiseen estyneeseen seksuaali-ilmapiiriin, eikä toisaalta se jyske ja pauke sieltä makuuhuoneesta kuulosta järin mieltäylentävältä tässä ilmapiirissä silloin harvoin, kun sitä kuuluu. Voi tästä etsiä hyviäkin puolia: joidenkin rohkeiden väitteiden mukaan kasvissyönnissä olisi kyse siitä, että ihminen pelkää lihaa syödessään oikeastaan ahtavansa ruuansulatusjärjestelmäänsä omien vanhempiensa lihaa. Tosin väitettä voi pitää edes etäisesti uskottavana lähinnä niiden laitospotilaiden kohdalla, jotka ihan oikeasti toisinaan kesken ruokailutuokion pillastuvat tästä syystä. Seottuaan huumeista, tietenkin.

Ihan oikeasti. Suomessa seksin harrastaminen on vähentynyt _entisestään_. Miten ihmeessä joskus kauan sitten mainitsemani - ei siis tämänpäiväinen - Metron kolumnisti voi pitää juuri _seksiriippuvuutta_ yhtenä merkittävistä ongelmistamme, - puhumattakaan esitetyistä syistä tähän oireeseen, jotka eivät näemmä liity millään tavalla valtavirran seksuaali-ilmapiiriin, joka ei esimerkiksi ole sen - ongelman - yksi puoli. Tämän takia on muuten Metron henkilökunnan turha vaivautua paikan päälle esittämään omia edellä mainitsemiani kynävalituksia - minähän juuri arvostan lehteä yhdessä muiden lehtien kanssa siksi, että se tarjoaa ihmisille mahdollisuuden tarjota itselleni aiheita, joihin tarttua.

En muuten ole vapaiden suhteiden yltiopäinen kannattaja - historiaani tuntevat (:D:D AHAHAH! ...) sanoisivat, etten todellakaan. Näiden asioiden kanssa pelaillessa on helppo toimia äärimmäisen, sanoisinko, paskamaisesti ja piittaamattomasti, ja lisäksi tietyllä tavalla näihin kysymyksiin suhtautuva voi olla silmissäni jollain tavalla tyhjä ja kevytmielinen. Argumenttini kuitenkin kuuluu, että mikäli lihaa syövä heteronainen ei tavoitakaan unelmaansa yksiavioisen parisuhdeyksikön perustamisesta juuri mieleisensä kumppanin kanssa, ja mikäli joku ei jaa ja kunnioita tätä unelmaa ainoana Moraalisesti oikeana tapana elää, on maaperä otollinen äsken mainitsemalleni ei-raikkauden kukoistukselle.

Poiketaanpa hetkeksi aiheesta, luottamuspulaan jälleen kerran. Nuorena tuntui - melko noloa tunnustaa -, kuin auktoriteetit olisivat sanoneet: "Jos koet olevasi riittävän lahjakas, voit toki yrittää ottaa onnistuneesti etäisyyttä näistä järjestelmän pidäkkeistä, jotka eivät ole olemassa niitä varten, jotka siinä onnistuvat. Emme kannusta tai rohkaise siihen, koska epäonnistumisesi olisi hirveä taakka _meidän_ ottaa kannettavaksemme; sen seuraukset olisivat tuhoisia ja nöyryyttäviä tämän pikajunan kyydissä. Tosin aikataulut ovat kohtalaisen joustavia jo tässä iässä, mutta mitäs ette ole riittävän kypsiä sisäistääksenne sitä todella kokonaan ilman ulkoista ohjausta; ja kokemus kertoo, ettei omatoimisuus ja pidäkkeettömyys tuota hyviä tuloksia, joten suhtaudumme lapselliseen kapinaanne varauksella." Tuosta tietenkin seuraa, että yrittää irtaantua pidäkkeistä, muttei yritä onnistua - epäonnistuminenhan olisi nöyryyttävää, jos olisi yrittänyt. Myöhemmällä iällä oppimista jarrutetaan varmaankin muista syistä.

Kun katsoo naisia ja niiden hämmästyttävää sosiaalista kykyä, ei voi välttyä ajatukselta, että naisten aivoissa sosiokognitiot virtaavat kuin itsestään, ja myös tietty sosiaalisesti vastuuntuntoinen toiminta on kokonaan erillään esimerkiksi koetuista negatiivisista tunteista, jotka kömpelön miehen täytyy työstää pois mielestä ennen virittäytymistä yhteistyökykyiseen tilaan ja nerokkaaseen suhteiden ylläpitämiseen muun muassa tasaveroisten vaihtokauppojen avulla. Toisaalta tiedän erään asioihin perehtyneen kautta, että itse asiassa naiset ovat miehiä kyvyttömämpiä olemaan sosiaalisissa tilanteissa ikään kuin kärpäsenä katossa, pitämään tunteensa erossa tilanteesta. Koska kärpäsen sosiokognitiiviset kyvyt ovat mitä ovat, tätä on pidetty juuri sosiaalisuuden merkkinä. Nöyrä mielipiteeni kuuluukin, että tunteiden täytyy tällöin toimia tämän sosiaalisuuden sytykkeenä ja moottorina - ne ovat kiinteässä yhteydessä siihen; jokainen naisen ystävällinen hymy, vaihtokauppa ja sukupuoleen määritelmällisesti yksinoikeudella kuuluvan ylemmyyden osoitus kutoo sitä verkkoa, joka rakentuu juuri naisten tunteista - ja johon, jos tunteet sattuvat olemaan kielteisiä ja _sinä_ olet niiden kohde, juuri sinun on määrä sotkeutua. Pidän miehen tunneälyä ensisijaisesti kykynä hahmottaa tämän muiden kutoman verkon jokaisen säikeen ja tarttua niihin ainoastaan niillä pienen pienillä pihdeillä, jotka mahdollistavat niissä kulkemisen; en kuitenkaan siksi, että mieheltä lähtökohtaisesti puuttuisi kyky tuntea ja kutoa, vaan siksi, että tietyssä mielessä - tietyt (heteroseksuaaliset) päämäärät mielessä pitäen - tämä on miehelle edullisinta ja helpointa. Katsokaapa joskus, miten nainen suhtautuu, jos esimerkiksi teet vaihtokaupan, jossa vahingossa suostut liian suureen kompromissiin vastikkeetta - eikö tämä todista, että naiset juuri _eivät_ pidä helppoheikeistä - väitteeni vääräksi - käsityksen naisten sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta oikeaksi? En puhu liian suuresta kompromissista siltä osin, kuin se liittyy tilin saldoon, vaan kaupasta naisen kanssa; nainen ei toki koskaan halua olla epäoikeudenmukainen, koska se tuntuu väärältä - ja oikeudenmukaisuuden vaatimusta voi aina käyttää todella intohimoisten päämäärien ajamiseen ja viitekehyksenä niiden tunteiden ilmaisuun, joilla ei ole mitään tekemistä oikean ja väärän kanssa.

Seuraavaksi tuon keskusteluun käsitteeni "Haltuunotto". Tuntuuko joskus, ettei nuorten sosiaalisissa peleissä ja touhuissa, esimerkiksi humanistisen (naisvaltaisen) puolen opiskeluporukoiden piirileikeissä, olisikaan oikein mitään mieltä tai sisältöä? Tunne saattaa johtua siitä, ettei niissä olekaan - juuri sinulle. Muille ne merkitsevät kenties yhteenkuuluvuuden ja viihtymisen tunteen pinnallisinta kokemiskanavaa - valmiina pakettina kuin televisiokanavat, joiden sisällöntuottajina toimivat ne ihmiset, joilla on siihen jokin syy - median tapauksessa raha tai mielipidevaikuttaminen - tässä tapauksessa ja merkintäni ei-rakkauskäsitykset huomioonottaen...

No, tunnustetaan, että tykkään hieman liioitella viehätysvoimaani ja kehua itseäni; voi olla, että tänäänkin illalla baarissa heti ensimmäisen viisiminuuttisen aikana kokemassani kielteisessä naiskokemuksessa oli kyse juuri aversiosta itseäni kohtaan eikä siitä, että kieltäydyin toteuttamasta neidon unelmia. Harvoin kuitenkaan otan alfauros-statukseni ja suoraan sanottuna ihanuuteni huomioonottaen näin epätodennäköistä vaihtoehtoa huomioon. On silti jännittävää, miten heikko aversion pihinä alkaa kuulua jostain tarkkailuetäisyydeltä aina juuri silloin, kun joku toinen nainen ei sitä hölmöyttään ymmärrä tuntea. Jo mainitsemieni vaihtoehtojen ja tämän saumaton sekoitus on kieltämättä melko jytyä tavaraa niellä: http://farm4.static.flickr.com/3058/2491915424_b8e85606ee.jpg?v=0

Näistä syistä oikeastaan varmaan pitäisi arvostaa teitä "saatanistityttöjä", jotka hyökkäätte kaikenlaisten seksuaalikielteisten tai ainakin vanhanaikaista madonna/huora -jakoa kannattavien miesten kimppuun. Toisaalta niin tehdessänne olette hyvin lähellä aivan tavallisia iloluontoisia nykytyttöjä, jotka valitsevat pilkkansa - josta siis ennen kaikkea sadistisesti nauttivat - kohteeksi kenet tahansa "sen ansaitsevan" ts. ihmisen, joka mistä syystä hyvänsä herättää näissä tytöissä seksuaalista aversiota. Tällaisilla _miehillä_ kun ei ole yhtään minkäänlaista valtaa; joskus uskontojen kehityttyä seksuaalikielteisiksi miehillä toki on ollut merkittävä asema tässä, mutta väitän silti, että nämä impulssit, jotka ovat naisesta lähtöisin, mahdollistavat ja tekevät sen helpoksi.

Panu Höglund ja muut - vaikken pidäkään RKP:stä ja joku teistä on kai joskus siitä jotain hyvää sanonut: koska aina muistutatte niistä kilteistä tytöistä, jotka yllättäen ovatkin samojen ihmisten puolella kuin pahat tytöt, esitän mielipiteeni ilmiön syistä. Miettikääpä kohtalaisen tyhmiä ns. ammarityttöjä, jotka korkeintaan haukkuvat epäsosiaalista nörttiä sellaisen kohdatessaan poikaystävänsä kanssa, ja siirtyvät sitten lyhytjännitteisyyttään seuraavaan nautinnonlähteeseen. Siirtäkää samat impulssit pitkäjännitteiseen ja kuuliaiseen hikipinkotyttöön ja miettikää, miltä ne nyt näyttävät.

---

On muuten jännä huomata, että kynävalituksia tulee lähinnä naisilta, jotka iän myötä miehistyvät, ja miehiltä, joille tunnetusti käy juuri päin vastoin. Silti sukupuolille tyypilliset piirteet edelleen näkyvät siinä, millaisia nämä kynävalitukset ovat. Naiset ovat tietenkin täynnä ressentimenttiä - katkeria siitä, että työstään huolimatta ovat kirjoittajina aina pelkkiä _amatöörejä_ - huonoja. Miehet taas maalailevat uhkaavia ja ilkikurisia maisemia kynävalituksillaan, koska pystyvät siihen - pahoja.

Vaikka kolumnisti todennäköisesti kirjoittikin vain viisivuotiaista, epäilen silti lähtökohtaisesti, että kirjoitus oli äidilliseksi tarkoitetun hymyn irvikuvan siivittämää näennäisesti lempeää kritiikkiä tiettyjä väitteitäni kohtaan. Olen näet syyttänyt kulttuuriamme lasten passivoittamisesta ja hyödyllistenkin asioiden leipomisesta pakkopullaksi; kirjoituksesta aistimani lasten tiettyjen luonteenpiirteiden ihasteleva väheksyminen viittaa siihen, että kyseistä kehityskulkua pidetään välttämättömänä, jotta lapset kasvaisivat aikuisiksi. Pidän myös mahdollisena, että koska kirjoittaja oli nainen, on taustamotiivina kenties myös nykyisen järjestelmän tukeminen juuri siksi, ettei pojille tunnetusti sopivaan toiminnalliseen oppimiseen ja vastaaviin muutoksiin pyrittäisi ja naiset saisivat säilyttää tunnetason ylemmyytensä passivoitettuihin - kuohittuihin - miehiin nähden. Vaikka humanistihipeille nauretaan, koska eivät saa hyvää palkkaa, jne. Miehekäs toimeliaisuus tosin palvelisi juuri sitä pinnallista, kuvottavaa ja kaikin tavoin hirveää maailmaa, josta näkee väläyksiä, kun katsoo kauniisti sanottuna tyhmiä öykkäreitä; kielletään leikkipyssyt; lyhyen tähtäimen strategiat yhdistettynä pitkän tähtäimen strategioihin tosin voivat olla ihan piristävä lisä tarpoessa tässä suossa (lisääntymisstrategiat ilman lisääntymistä).

Joskus tuntuu, kuin ihmiset pitäisivät huumoriani huonona tai silkkana suoraanpuhuttuna epähuumorina, koska en tyypilliseen tapaan esimerkiksi hauku ihmisiä huonoiksi juuri siksi, että olen toista mieltä. Voi se silti olla huumoria. Väitän välittäväni pikkujutuista, vaikken enää välitä mistään. On se hauskaa - ainut tavoitteeni on viihtyä, joten kaikki esteet sen tiellä ovat vain huvittavia harhoja. Tästä on hyvä lähteä - esimerkiksi opiskelemaan jotain, huvikseen.