IRC-Galleria

Suosittelen jokaiselle "Hyppyä Anne Moilasen ajatusmaailmaan" avartavana kokemuksena. Taantumussyytösten hätäisyys näyttäytyy mitä kirkkaimmassa valossa, mutta ehkä edes Anne Moilanen ei todellisuudessa pelkää _sitä_...

En siivoa.

Ainoatakaan virhettä en ole tässä Elämäntyössäni tehnyt. Ette vain kykene sijoittamaan sitä kulttuuriseen kontekstiinsa, sillä kovin moni tuskin oli esimerkiksi viime tiistaina klo 12 päivällä kaljalla minun ja Eskon kanssa viereisessä pubissa, jossa muuten on mutapainiesitys lauantaina 19. päivä. Erotiikka show kanssa usein. Näistä toistuvista kaatokänneistä ja porttikielloista huolimatta Euroopan, tai sen ideaalin ja koetinkiven, ekspansio oli täysissä voimissa toisaalla, - riippumatta siitä, kenen käsillä se kulloinkin maaperäämme myllersi, soitamme ojitti, kauniita valkoisia poikalapsia maailmaan saattoi ja kauniita naisiamme opetti naisten tavoille!

Selittää on apologiseerata.

---

"Hyvä teksti, mutta tämä: 'Itse asiassa vanhemmiten ja kyynisemmiten olen sekä yhä enemmän tämän tyyppistä mankumista ja nurinaa oikealta ja vasemmalta kuultuani että itsekin siihen omina vasemmistolaisina maailmanparantajavuosinani syyllistyttyäni alkanut uumoilla, että poliittinen aktivismi sinänsä - riippumatta poliittisesta väristä - on asenneongelmaisten epäonnistujien tapa organisoituneesti syytellä kaikkia muita omista virheistään.' on äärettömän yksisilmäinen näkemys, oletettavasti tarkoituksenmukaisesti."

Kyllä naiset ovat perseestä. Eipä kiinnostaisi seksi enää tuollaisten jälkeen, vaikka muistuttaisinkin vielä hieman enemmän hevosta. Tämän voin todistaa, koska sama pätee lihasmassaan, joka on hankittava ominaisuus.

Meikäläisen mielivideokompilaatiossa, joka sattuu olemaan tranny-aiheinen, on muuan ihastuttava aasialainen itseäni huomattavasti pienimunaisempi transu, jota aivan ehdottomasti panisin. Ne jättikulliset onnistuvat olemaan lähinnä koomisia sen rinnalla. Pthyi, ei naisilla ole mitään estetiikantajua. (Kaipaatteko lähteitä?)

Kulli-innostus ja muu mittanauhaerotiikka on taatusti ahtaaksi ja turhautuneeksi tai muuten tyhjäksi käyneen elämän sivuvaikutus, vähän samaan tapaan kuin eräät apinalajit käyttävät seksiä aggressioiden sijaan. Muutenhan ihmiselle olisi jo käynyt näin: http://en.wikipedia.org/wiki/Argentine_Blue-bill (eheh...)

---

Tässä valossa olisi mielenkiintoista tietää yksityiskohtaisesti, miten naisten nykyään kaikkialla ilmenevä empatiakyvyttömyys, pahuus ja pakkomielteisyys on rakentunut; onhan selvää, että mikäli naisilla on taipumus juoruta ja muutenkin käyttäytyä ämmämäisesti, voi lukuisissa lähteissä raportoidun kumppanin alapäävarustuksella leuhkimisen ja tätä kautta yksisilmäisen kullinkokopakkomielteen (joka sukupuolittuneesti eroaa tietyllä ilmeisellä tavalla miesten pakkomielteestä, joka on helpompi mieltää pakkomielteeksi - miehillähän on taipumus aliarvioida itsensä sekä katselu- ja silmämääräisen mittauksen kulman valehtelevuuden että kohonneiden vaatimusten vuoksi, joten useammin kuin puolessa tapauksissa näin on - todennäköisesti korkeamman ego-dystonisuusasteensa vuoksi) olettaa muodostuneen ja edelleen muodostuvan _sukupuolen tekemisen välineiksi_, jolloin tämä näyttäytyy täysin ja ehdottoman järkeenkäypänä ja oivaltavana: http://fi.wikipedia.org/wiki/Genealogia#K.C3.A4ytt.C3.B6_naistutkimuksessa

Toisaalta koon suosimiselle on itse asiassa yllättävänkin ilmeiset biologiset perusteet, vaikka vastakkaisiakin perusteita voi olla (yksinkertaisena ääriesimerkkinä, öh, ahtaus), jolloin tämä näyttäytyy itse asiassa valehteluna: "Toisin sanoen, anatomiset erot eivät sinänsä ole perusta niille eroille, jotka sosiaalisessa järjestelmässämme painottuvat sukupuolierona, binaarisena jaotteluna miehiin ja naisiin" http://fi.wikipedia.org/wiki/Judith_Butler#Performatiivinen_sukupuolik.C3.A4sitys_ja_genealogia

Tänään myös opin, että tytöt ilmeisesti todella kypsyvät nopeammin kuin pojat, vaikka demissä muinoin tälle myytille naurettiinkin.

Tulin myös ajatelleeksi näin, - reaktiona tähän: "jos haluan lapsen yritän synnyttää sellaisen. En halua seurustella sellaisen kanssa" -, osittain humoristisesti: "Olenkin havaintojeni pohjalta päätynyt siihen ehdottoman varmaan tulokseen, että naisille äitiys ja aikuisten maailma vs. lastenhoitomaailma ovat niin syvään sisäänrakennettuja malleja, että koko itsetunto perustuu sille, että ollaan sitä, mitä lapsi ei ole, ts. lasta korkeammalla. Tähän olen päätynyt n. kahdeksantoista vuoden äitiyden surkastuttamien yksilöiden tyhjän päälle laskeutumista ja teekutsujen uskomattoman ärsyttävien nuorten äitien 'kypsyyttä' havainnoimalla."

Kahdesta edellisestä kappaleesta voimmekin ehkä päätellä, että tyttöjen luontainen - toki sitä korostavissa kulttuureissa painottuva - kypsyys-ylimielisyys suhteessa poikiin siirtyy iki-infantiilien äitien äiti-lapsisuhteeseen, ei toisin päin.

---

Jos sen sijaan isokullisuus (...muuten rujossa ruumiissa, muutenhan se näyttää ainoastaan suhteettomalta ja naurettavalta, ja fyysisen aistimuksen kaiken muun ohittaminen viittaa kokovartalopuudutukseen, joka vaikuttaa aivan kaikkiin elimiin) hyväksytään yhdeksi itsevarmuutta ja naisten suosiota kasvattavaksi tekijäksi, niin ok.

Toisaalta naisten päinvastainen asennoituminen kannustaa kyllä rojahtamaan laiskasti näiden viereen ja hieman dippaamaan ujosti puolivelttoa kullia johonkin löysään ja (hiestä ja virtsasta) kosteaan. Vittuako pitävät siitä mekkalaa. Tapan kaikki. Hyvää iltaa, arvon neiti.

Ior oli juuri saanut jämerän otteen vallan kahvasta, kun sankarimme ja samalla pätkän väitetyn sankarin häpeään saattava elävä kuvamateriaali tuli julki. Haastattelussa Ior vastasi, että kasvissyöntiä aloittelevan kannattaa totutella kaikkiin mahdollisiin B12-vitamiinin lähteisiin.

Yhdessä paketissa kaikki syyt sille, miksi sosiaalisten suhteiden ts. kontaktien luomisen kyky - eikä edes kyky, vaan kyvyn aktiivinen käyttö - naisten perusteena arvioida kumppaniehdokkaitaan johtaa väistämättä rappioon. Syy = naiset, oire = rappio; ratkaisu = ei ihmisarvoa naisille.

Toinen juttu on tämä, että minun mielestäni on aivan uskomattoman siistiä, että maailmassa riittää erilaisuutta, vaikka siihen kuuluukin yleensä kärsimystä ja epätasa-arvoa - erilaisuus on rikkaus! Parhaitenhan se säilyy, jos jokin luonnoton voima ei jyrää sitä alleen, ts. jos tehosekoitin ei pääse tekemään tuhojaan selittämällä, että on sitä ennenkin vatkattu (käsivoimin). Olisi toki kiva, jos kaikkialla olisi täydellistä, mutta näinhän se ei mene, ja sanalla sanoen uskomatonta siisteyttä on maailmassa aina vain vähemmän. Koska missään ei ole täydellistä, olisi toivottavaa, että variaatiota esiintyisi niin reippaasti, että sitä kaikkea tutkimalla saisi epäsuorasti tietoa täydellisyydestä - ilman variaatiotahan kaikkien vaihtoehtoisten olojen kuvittelu on aina pelkkää mielikuvituksellista haihattelua vailla todisteita. Koska variaatiota tutkineet ihmiset ovat käytännössä monesti vain heiluneet piripäissään yksin himassa, MUTAVYÖRYN (aahahahaha) alle menetetään jotain korvaamatonta. Meitsin vaakakupissa yksittäisen ihmisen kärsimys ei paina yhtään vittu mitään, eikä ole ikinä painanut, koska olen kova jätkä. Koska perimmäinen vaikuttava voima tässä on täydellistymisen pyrkimys, suhtaudun niin kuin suhtaudun siihen, että te haluaisitte olla perseestä, vaikken kaikkia perseitä rikkauden nimissä tuomitsekaan - tunnenhan teidät jo kuin omat nöyhtäiset taskuni, joista katoaa mystisesti hammaslääkärireissun aikana liian isoja rahoja.

Toisaalta juuri epätäydellisyys on merkittävä syy siihen, miksi tällaiset heimot, sivilisaatiot, mitkälie, joiden kautta saattaa tavoittaa täydellisyyden ja tyhmänä jopa uskoa siihen, kaatuvat tai kasvavat kieroon ja mielenkiinnottomaan suuntaan myös ilman ulkoisia vaikutteita. Sitä sattuu. Vihaan huumehia. Tässä mielessä on älyttömän perseestä, ettei ydinpommit ja sen sellaiset oikein kannusta menemään vaan pätkäsemään miehekkäästi turpaan liikaa mulkkuuntuneita paskaläjiä. Syntyisipä vähän eloa läjiinkin, ahah.

---

Sama pätee eläimiin, kasveihin, kieliin yms.

---

Toinen näkökulma siihen, miksi en suvaitse epätäydellisyyttänne:
"- Siis sekä köyhyys että rikkaus huonontavat työn tuloksia ja tekevät myös itse työntekijät huonommiksi.
- Näköjään."

"Tätä pohjustaneet mietelmäni valitettavasti kadotin välinpitämättömyyttäni, koska ne olivat laaduttomia (=epätäydellisiä). Niissä todettiin ensimmäisen kokonaan unholaan vaipuneet jälkeen mm., että omien luomusten Seksintäyteisyyden tarve voi olla ihmisissä ihan itsestään syväjuurtuneena, eikä sen esille tuloon vaadita suurempaa seksikkyyttä toisaalla. Tämä yksittäisen elämänkulun kuvaus (ei siis mikään universaali kuvaus edes yhdestä ihmistyypistä, muuten kuin kenties äärimmäisen suppeassa mielessä) kuitenkin kyseenalaistaa tuonkin:

'Toki voisi yrittää hankkia sitä pätäkkää ihan simona, jos osais, mutta musta kyllä tuntuu, että silloin saattaisin erityisesti saada pesää vaikka joku ei ehkä sais, jolloin itselleni suht. tyhjänpäiväisestä jutusta ne, jotka kaikkein vähiten sitä ansaitsevat - naiset, jumalauta - saisivat omaisuudestani enemmän iloa kuin minä itse, vaikka jakelisinkin niille siitä vain murto-osan. Todennäköisesti tästä syystä en haluaisikaan naista loppujen lopuksi, koska en voisi rankaista. Tällainenkin saattaa kuvata joidenkin ujojen tyyppien sielunelämää, eikä se mielestäni tee edes niille vääryyttä. Nämä naiset kun ovat erittäin lähellä niitä pahaisia ökyilijöitä, ainoastaan, ömm, feminiinisesti fallisia (tämä käänteisen, toisen fallisuudesta nauttimisen muoto). [Öö, joo. Ei-ökyileviä rikkaita siis on erittäin harvassa. Ihmiset eivät vain tuppaa jaksamaan pidätellä itseään. Mitä syytä siis on olettaa, että useimmat naiset, vaikka olisivat köyhiä - koska ylipäätään ovat alttiimpia tuolle käänteisyydelle, mikä ei vaadi itseltä mitään - toimisivat yhtään sen vähemmän pidäkkettömästi.]'

---

Lisäksi mietin, millä perustein ilmeisesti ei-luonnontieteilijä pitää luonnontieteilijöiden hypoteeseja huonoina ja täten koko työtä turhana. Jos tämä tapahtuu niin, että humanisti naureskelee ylimielisesti luonnontieteilijän kämmille, jollaista ei _humanisteille_ voisi koskaan tapahtua koska ne nyt sattuvat olemaan erikoistuneita olemaan kämmäilemättä niin, mutta sivuuttaa muun, niin. Voi olla, että luonnontieteilijän jutuissa on simona kaikkea mielenkiintoista ja tarpeellista, mut joku vaivainen kapea-alaisista tiedoista johtuva ts. erikoistumisesta seuraava johtopäätösvirhe takaa, ettei sen lopputulema ole kokonaan oikea (jolloin ei tarvitse kuin korjata pikkuvirhe, minkä jälkeen luonnontieteilijän juttu tukee humanistien jostain muist jutuist ilmeisesti vetämiään - muutenhan ne olisivat hatusta vedettyjä eivätkä ne kelpaisi kuin kyseenalaistamaan luonnontieteilijän väitteet ainoana mahdollisena johtopäätöksenä, eivät todistamaan itse itseään edes suuntaa-antavasti - päätelmiä). En tiiä, voisihan olla vaikka, että luonnontieteilijöiden hätäiset reaktiot, jos niitä nyt on, olisivat seurausta siitä, että humanistit ovat taipuvaisia jäämään sinänsä jo 'nykytietämyksellään' (en jaksa pureutua) rikkaaseen ja mielenkiintoiseen rinkiinsä runkkaamaan keskenään (en tiedä, ovatko), mikä vähän söisi tätä näiden toisiaan täydentävää ... juttua. ((((Onhan tämä vähän hankalaa, jos on vähän liiankin etäällä kaikista näistä tässä mainituista osapuolista... lisäksikään en oikein perusta siitä, että _mikään_ ala olis _vaan_ toisen talutusnuorassa tai pelkkä hyödyllinen kriitikko, tunteel päädyin tähän.))))"

Edellinen merkintä sisältää ajatuksen, että vaikka ihmisillä on uskomattoman vammaisia ikoneita, ovat niiden vastareaktiot silti vain vastareaktioita ja parhaimmillaankin sairauden - vammaisten ikonien - heikentämiä. Taistelussa imbesilliyttä vastaan niitä ei paljastaisi mikään. Friedrich Nietzsche kirjoittaa "objektiivisista" ihmisistä, että ne ovat välineitä, kuvastimia - eivät missään nimessä päämääriä. Hyödyllisiä ja kunnianarvoisia välineitä; ehdottomasti tarpeellisia.

Lisäksi samainen filosofi korostaa, että vaikka filosofille olisikin tarpeen ryhtyä välineeksi, ei se ole kuin yksi filosofin ominaisuus.

Tämä jalustalle nostettu "objektiivisuus", vaikkei näin muodostettu käsitys maailmasta olisikaan itsessään ongelmallinen, voi tullessaan "loukatuksi" toimia samanlaisena tekosyynä purkaa muihin turhautumiaan kuin muuan profeetasta tehdyt pilakuvat. Tällainen saattaa tulla ilmi ja ärsyttää erityisesti laaduttomilla keskustelupalstoilla, mistä syystä on johdonmukaista, että juuri siellä kaikkea tieteenvastaista propagandaa levittävät näkevät mahdollisuuden, tekevät vakavastiotettavat vastalauseet naurunalaisiksi ja toimivat vastalääkkeen neutraloijana (en tiä onko oikea termi).

---

Jos olisin nainen, tai homoseksuaali, voisin ilmentää tätä rakkauttani antamalla kaikkien huoneessa olijoiden panna minua. Ei mitään homoseksuaaleja vastaan, naisia kylläkin. Minä vihaan sitä, että kykenemättömyys tiedostaa omia vikojaan olisi muka viattomuutta. Tosin tällainen "rakkaus" perustuu vain siihen, että olen saatanan väsynyt, mikä vaatii laukeamiskanavaa, jos nukkuminen ei onnistu. Aivojen tukisolukon lievistä vaurioista kärsiville tämä saattaa toki olla normaalitila (tosin taisi käydä ilmi, että ne olivatkin enemmän kuin tukisoluja, jollen sitten nähnyt unta). Oloni on rakastavana ja selväjärkisenä ihan normaali ja pirteä, mutta univaje näkyykin lähinnä todellisissa tuloksissa, ei kokemuksessa (siis lukuisien aihetta käsittelevien Laatudokkareiden mukaan, joita tosiaan näkyy töllöstä enemmänkin nyt, kun joitain huolettaa ihmisten epäterveelliset nukkumistottumukset ja työstressi). Em. tasoisen seksuaalisuuteni toteuttamisen kannattavuuteen uskominen on epätäydellisyydestä seuraavan syyllisyyden ja hermoilun alaspäin johtavassa pyörteessä vapauttava ratkaisu, mutta siihen pyörteeseen ei olisi ikinä tarvinnut joutua. Kun mietin, kuinka paljon aikaa kulutin tänäänkin pelkkään tyhjään tyytyväisyyteen - mitä en tosin tee, koska ajan kulun käsittäminenkin tekee kipeää -, ei taida juuri painaa se, että selväjärkiseen ajatteluun kykenee tehottomanakin - ainoastaan tehottomasti - ja että vastaan taistellessa sortuu ajatusvirheisiin ja _muiden kannalta_ haitallisiin oireisiin. Totta helvetissä kaikille muille kelpaa, että on hillitty, hyvinkäyttäytyvä, samaa mieltä, harmiton, oikeassa ja hidas - ei tyhmyyttään, muuten kuin arvon arvioijaan verrattuna. Edelleen katson arvokkaaksi pyrkimykseksi tavoitella omaa tasoaan ja tuhota kaikki, mikä itselle tässä mielessä on haitallista. That which disturbs your soul you must not suffer.

Esimerkiksi peruuttamattomasti heikentävien toimintojen välttämiseen kykenemättömyys, vaikka välttämispyrkimykset heikentäisivätkin hetkellisesti.

Aion kritisoida Opiskelijoita.

Opiskelijat ovat epäilemättä mitä itseriittoisinta sakkia, joka pyrkii väheksymään muita ryhmiä aina, kun siihen vain siunaantuu mahdollisuus, - ei-opiskelijat ovat poikkeuksetta oman arvonsa väärin ymmärtäneitä häiriköitä ja ylimielisiä suunsoittajia. Ei-opiskelijoiden tai muiden toistaiseksi sietämättömän kouluttamattomien tunne-elämä on näille hemmotelluille pikkutytöille, joille tuodaan Arvonsa eteen herkuteltavaksi Isän ja Äidin valmiiksi pureskelemana, näiden huolehtiessa, ettei tyttärelle vahingossakaan valkene oma mahdollinen pienuutensa, kokonaan vieras ja tulkitaan automaattisesti empivässä täyttä vauhtia valmiiksi rakennetuissa urissa etenemättömyydessään puutteellisuudeksi ja heikkoudeksi, joka myös selittää ongelmatapauksen kykenemättömyyden päästä osalliseksi ihanteellisesta akateemisuudesta. Tämä pitää paikkansa armotta, sillä korkeamman aseman saavuttaneet lepäävät mahdollisista luontaisista heikkouksistaan huolimatta joka tapauksessa varmemmalla pohjalla, myös niiden kohdalla, jotka kärsivät tilanteeseensa nähden poikkeavan vähän - silti liikaa hygieniastaan huolehtiville! - ei-opiskelijoille tyypillisistä sairauksista. Täällä _niistä_ enemmän: http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/kotkan-poliisin-vanhat-tutut

Puhumattakaan siitä, mikä osaltaan mahdollistaa näiden ihmisten tyypillisen varmuuden omasta mistä tahansa ihanteellisesta ominaisuudesta; opiskelijamaailmassa rappio ja vapaa seksi, myös homofiiliset kokeilut!!1, kukkivat vehreämmin kuin missään muualla yhteiskunnassamme. Näiden syliin kaadetaan tietoa ja kysymyksiä enemmän kuin olisivat koskaan osanneet itsenäisesti kuvitella, joten kaikki aiemmista standardeistaan huononeminen ei ole enää mitään tämän kohisten ja päämäärätietoisen tyrskyisänä virtaavan kehityksen rinnalla. Ei _opiskelijoilla_ ole enää aikoihin ollut sielua tai omia tavoitteita. Useimmat omaksuvat heikonkin omanarvontunnon ikään kuin tartuntana muilta, jos siellä kukaan enää edes on oikeasti kartuttamassa tietouttaan eikä juhlimassa. Adolf Hitlerin persoonassakaan ei kuulemani mukaan ollut jäljellä kuin mitätön osa jotain omaa...

(En tiedä, pitäisikö edes mainita neitosia, jotka korostavat menevän ja uuvuttavan elämän tehokkuutta tehostavaa vaikutusta, pikalukevat kymmeniä kirjoja samanaikaisesti ainoastaan siksi, että toivovat hämärtävänsä lukunopeuden mitattavuuden, ja kylvävät mittarikauhuaan ympäristöönsä mainostamalla kelpuuttavansa ainoastaan yli-inhimillisen isokullisia - ja hevosia - hoidoikseen.)

(Varmasti ainakin yhtä yleistä, ainakin miesten tapauksessa, on kevyt ja "fiksu" hehheh-muotikyynisyys. Ei siitä sitten sen enempää, miehillähän ei tunnetusti ole sielua, vaan ryhmähierarkia. Etiologiaan en tässä mene, mutta eipä se opiskelijamaailmaa kaikesta huolimatta kaunista.)

Mahdollisista opiskelijoiden ja oppineiden heikkouksista huolimatta arvostan ja kunnioitan näiden tietoutta yhtenä korkeimmista arvoista, ja haistan ylläolevan kaltaisesta kritiikistä ruskean duunarirakkauden - katkeruuden tai pyrkimyksen kasvattaa omaa etuoikeutettua lompakkoaan (käsittääkseni taantumien yksi vaikutus) tai pyrkimyksen säilyttää nykyinen kerskaileva elintaso edes kovia kolhuja saaneena epäedullisten muutosten edessä takia - sivistyksen kustannuksella. Opiskelijoissa on siis jotain tavoittelemaani, mutta kritisoin niitä silti armotta - eikö tämä ole kateutta? Pitäydyn näkemyksessä, että kateuteen liittyy kiinteästi harhaisuus kohteen negatiivisista ominaisuuksista ja niiden paisuttelu, jonka tarkoituksena on mitätöidä kohteen tavoiteltavat ominaisuudet. Entäpä kateus tunteena? Mielestäni siihen liittyy jokin ulkoa opittu, - se osa kateudesta on jokin sosiaalinen tunne, johon on ehdollistettu esimerkiksi paheksumalla silloin, kun jokin _näyttää_ kateudelta muiden silmissä. Mikäli ei ajattelemattomuuttaan, ajattelukyvyttömyyttään tai voimakkaiden tunteiden sumentaessa ajattelun pääse selvyyteen kateudesta vihjaavan tunteen laukaisseista ajatusketjuista, mutta tietää intuitiivisesti olevansa oikeassa, epäilemättä saattaa sortua yleistämään kateuden ja vihamielisyyden yleensä oikeamielisyydeksi. (Yksi Ted Kaczynskin, perinpohjaisesti ja ymmärrettävästi kyrpiintyneen matematiikan professorin, ylisosiaalistamisen konseptin ilmenemismuodoista ja vaikutuksista?)

Muistan lukeneeni uusien opiskelijoiden tai vastaavien huonosti sopeutuneiden kokemuksia siitä, miten tyypillinen opiskelija käyttäytyy: "Mitä teit viime vuoden? Ai kävit töissä? Et edes ulkomailla, vai? Öhh..."

Olen juuri nyt niin kaukana kaikista muista ja valitusvirttä veisatakseni yksin - tai pikemminkin te pysyttelette minusta kaukana, pitäydytte sulkeutuneina itseenne? Niin, ettei ole oikeutta katsoa kuin sinne, minne sallitte, eikä se riitä. Ennen oli toisin, - löysin aina jonkun tai jonkin, jota sain riittävän vapaasti katsoa ja ihailla niin perusteellisesti kuin vain jaksoin, vailla pelkoa liian syvälle koloihin nenänsä työntäviä varten asennetuista rotanloukuista. Mutta sehän on idealisointia! Kaikki ovat vain ihmisiä! Yksittäisten erehtyväisten ihmisten, esimerkiksi kirjoittajien, ihailu on infantiilia, näkemyksiä vääristävää ja vaarallista henkilönpalvontaa! Ikonit alas! Vastaavasti paljastin edellisessä merkinnässäni, sortuessani valittelemaan tekstini vakuuttavuuden puutetta, että pyrin vain narsistiseen niskan päälle pääsemiseen, muiden nujertamiseen ja hedonistiseen vallan huumasta juopumiseen saadessani vaikuttaa ihmisiin (kontrolloida!); eiväthän näin ajattelevat ymmärrä mitään. Kuka jaksaa kirjoittaa ja ajatella, jos ei saa siitä mitään? Suostuvatko hallitsijat tekemään työtään Platonin Valtion ensimmäisessä kirjassa ilman palkkaa, ja mitä se kertoo siitä, tekevätkö ne sitä omaksi edukseen muiden kustannuksella (tähän sisältyi myös ajatus rangaistuksesta, joka on joutuminen huonomman hallitsijan hallitsemaksi)? Ikoneista, ihailusta, itseihailusta - pohjimmiltaan vakavasta leikistä, joka ei pelkästään leikkinä ole vakava - luopuminen on, jos ei psykologisesti mahdotonta, niin äärimmäisen hyödytöntä; tällainen ihminen on kivettynyt, eikä motivoidu ajattelemaan tai yleensäkään mihinkään. Ihmisen keinot motivoida itseään ovat rajalliset. Vaikka ikonit vääristäisivätkin ajattelua, ne kuitenkin kannustavat siihen; tätä ajattelua voi sitten korjata kriittinen ajattelu, joka myös horjuttaa pysähtynyttä ihailua ja pakottaa puolustamaan sitä jne. Jalustalle nostaminen ei tarkoita kykenemättömyyttä sietää kritiikkiä - haluttomuutta sietää panettelua ja mitätöintiä sen tuleekin merkitä.

"What is a man?" - niin, ystäväni, osuvammin en olisi osannut itse vastata. Mikäli nyt käännämme tuon tarkoittamaan yksinomaan miestä, on todettava, että naisemme ovat tätänykyä äärettömän maskuliinisia. Naisen rappio merkitsee taas yhtä, ehkä yhtä merkittävimmistä menetyksistä miehelle, ulkomaailman kulkua kohti täydellistä _sulkeutumista_ muulta kuin itseltään. Tällaisessa maailmassa ei tarvitsisi juuri muuta kuin polttaa yliopistot ja niiden tietovirrat, ideaparkit ja autokaupat, niin yhdelläkään miehellä ei olisi mitään palvottavaa, puolustettavaa, kritisoitavaa ja - ajateltavaa. Tasapuolisuuden nimissä soisin uuden kulttuurisen käytännön yleistyvän: pieniltä pojilta on rituaalinomaisesti leikattava leijonanosa miehuudesta, jotta naisten yksikanavoituvassa maailmassa luultavasti ainutta pyhää ilmiötä ei enää olisi. Nihil reich. Kivekset myös, muuten väkivaltaisuudet ja turhautumat ottaisivat vallan.

En väitä, etteikö yksilö voisi saavuttaa toimivaa tasapainotilaa, jossa on kenties itse omine alati karttuvine tietoineen ja taitoineen itselleen jotain edes etäisesti ikoninomaista ja kunnioitettavaa. Supistamalla ja rajaamalla.

Olenko optimistinen? Tässähän pilkahtelee toivo neuvojen muodossa; jos sallisitte, jos edes riittävän moni potentiaalisista ikoneista - tuossa statuksessa ei pitäisi olla mitään pelottavaa, koska se ei loppujen lopuksi vaadi hirveästi muuta kuin luopumista vammaisesta itsenäisyyttä/-päisyyttä korostamisesta ilman mitään järkevää tarkoitusta - sallisi, ihmiset eivät kivettyisi. (Kivi ei kykene reagoimaan, jos joku uhkaa räjäyttää sitä autotien tieltä.) En kuitenkaan enää hetkeäkään usko, että näin kävisi. Olen nykyään ehdottomasti ajattelu- ja kuvittelunarkomaani. Pidän sitä/sua vammaisuutena, enkä ole mitenkään varma sen väistämättömyydestä - peruuttamattomuudesta kylläkin. Naiset ovat huoria. Kunpa yhden mitätöityessä toinen idealisoituisi, - mutta ei, todellisuudessa herkistyy mitättömyydelle.

Paras olisi, jos kaikki vain kuolisivat.

---

Tämän, vaikkei ehkä ole aukottomasti todistettua, toivoisi ainakin pistävän miettimään pariksi hetkeksi. Vähäse.

(Merkintä yhdistelee useampia tyylilajeja. Jne. Sen laukaisivat mahdollisesti virheet ja väärinymmärrykset, millä ei ole mitään merkitystä lopputuloksen kannalta. Jne.)

http://www.encyclopediadramatica.com/What_is_a_man%3F

Tämän: "'Noin loogisesti, jos he eivät edes arvosta näitä asioita, miten näiden asioiden mielestäsi heikko tila voi heikentää heidän itsetuntoaan?'

---

Koska vaihtoehtojen vähyys, puutteellinen tarjonta siellä mistä sitä luontevasti etsisi ajaa etsimään helppoa tietä (samastumista kansainväliseen roskayhtenäiskulttuuriin), mikäli sellainen on tarjolla. Jos sitä ei ole, on pakko rakentaa itse. Mahdollisesti, todennäköisesti ja tosiasiallisesti uudelleen, koska hyviä ja kivoja ja potentiaalisia juttuja on taatusti ollut ennenkin, ne vain ovat joko 1) osoittautuneet kehittymättömyydessään ennen kypsymistään ja uusien vaikutteiden mahdollisuuden avauduttua ainakin ensisilmäyksellä liian alkeellisiksi, vaikka olisivatkin ihan jees, ja ensisilmäyshän on juuri kaikkein valheellisin, koska näyttää ainoastaan uutuuden ja runsauden, jättäen todennäköisesti niihin hukkuvan laadun varjoon sekä oman pikkukulttuurin, jossa merkitykset ja laatu olivat taatusti jäljellä omakohtaisuuden takia vähyydestä huolimatta, että uuden kulttuurin laatupuolet, mikä lienee elitistisesti ajateltuna suurempi menetys; 2) tuhoutuneet pakkosyötetyn alle, mikä eroaa edellisestä levitystapojen puolesta; 3) taantuneet jonkin kausiluontoisen masennuksen vuoksi, mistä heränneenä kansa on vilkuillut muualle ja todennut, ettei oma juttu ole enää Tätä Päivää. Heikko tila heikentää todellisen itsetunnon mahdollisuutta, ja todellisen itsetunnon tila heikentää heikkoa tilaa entisestään - no ei helvetissä heikennä, vaan luo tyhjiön, joka täyttynee roskasakin katsoessa televisiotaan toistuvasti puolikuolleina uudelleensyntyvillä pikkulaatujutuilla, jotka ovat kovien jätkien mielestä oikeaa taidetta. Vaikkei toi katutaide kyllä muakaan nappaa... >:((",

edellisen merkinnän ja tämän edellisen merkintäni jälkeen kirjoitetun: http://keronen.blogspot.com/2008/07/sharia-ja-koiranpennut.html välillä on jokin yhteys, mutta unohdin tässä, mikä se oli.

Ai niin. Koska lainauksessani aukottomasti osoitan, miten huteralla pohjalla maamme kulttuuri on ja miten se on ollut vieraille vaikutuksille "korvataan aiempi kokonaan uudella vieraalla paketilla" -tyyliin ennenkin vielä monia muitakin maita enemmän altis. Tästä saattaa pahimmillaan seurata, että pelkän Kerosen esittämän "muslimit lisääntyvät normisuomalaisia helvetisti tehokkaammin + pari muslimeja myötäilevää hullua" -skenaarion sijaan em. hulluuden leviämiseen laajemmaltikin on kaikki ainekset. Kannattaa lukea Kerosen kirjoitus, jos vaikutin äskeisessä ahdasmieliseltä; voin toki aina olla väärässäkin, mutta ainakin sille on hyvät ja ymmärrettävät perusteet.

Aiemmissa merkinnöissäni käsittelin kysymystä humanistihipit (tai mitkälie yhteiskuntatieteilijätkin, mitä näitä ei-luonnontieteilijöitä nyt on) vs. luonnontieteilijät. Puhuessani lainauksessani lyhyistä masennuskausista muistuttaen samalla raskasmielisestä kansanluonteestamme........ (vakavuus vs. keveys -kysymyksestä olen sitä mieltä, että aiheellisen raskasmielisyyden sietämistä auttava keveys on sallittavaa, muu perseestä, ja vakavuus vastenmielistä), joten ymmärrettävästi en suhtaudu kovin suopeasti ajatuksiin, että yhteiskunnassa painotettaisiin "hetkellisesti" jotain muuta kulttuuripuolen kustannuksella (koska kulttuurin painottaminen saattaa tuoda ihmisille mieleen kaikenlaisia kulturelleiksi itseään nimittäviä huijareita, tarkennan, etten nyt puhu siitä; oma korkeakulttuurintuntemukseni ja muu hienosteleva paska ei liity aiheeseen juuri millään tavalla).

Ihan paska merkintä, koska ei vakuuta. Laaduttomuus puolestaan juontaa juurensa yksinkertaisista ja mitättömistä henkilökohtaisen elämän vittumaisuuksista sun muusta tyhjyydestä, ei mistään kulttuurisista positioista. Vihittu. Eikä opiskelupaikattomuudesta, vaikka vituttaa, että soittivat kesken lukujeni ja vatkasivat kullia, ja ainoastaan tuollaisten häiriötekijöiden takia en välttämättä pääse yhtään minnekään. Tyhjäntoimittajuus on itse asiassa erittäin antoisaa ja suositeltavaa ja pakottaa jatkuvaan itsensä uudelleen arviointiin ulkoisten arvostelujen puuttuessa, muut ihmiset eivät.

Nykyihminen on täysi luonnoton ja vastenmielinen perse. Tappakaa itsenne. Esimerkiksi siksi, että arvioitte itsenne minua paremmaksi niinkin pinnallisin perustein, kuin että edellinen oli mauton ja tyylitön lausahdus, vaikka olisitte kuinka läpimätiä huoria ja homoja tahansa. Hyi vittu.

Menkää töihin.

Ammatinvalinnan epätasa-arvoisuuden toin epäsuorasti ilmi jo ensimmäisessä kappaleessa.