IRC-Galleria

taas vaihteeks jatkoo ja loppu..Torstai 31.07.2008 03:52

Aamu alkoi sarastaa. Eih, en jaksaisi nousta. Katson kännykkääni. Ei viestejä, ei puheluita. Käännän kylkeäni ja nukahdan hetkeksi uudelleen. Näen unta missä sinä tulit takaisin. Olin onnellinen. Sinä hukutit minut suudelmiisi ja syliisi. Mutta. Tiesin että tuo kaikki on unta. Haluan silti jatkaa tuota unta. Siinä kaikki on niin täydellistä. Olet siinä etkä lähde pois. Kun uni jatkuu liiankin hyvänä, tajuan etten halua enää nähdä mitään kaltaista. Se satuttaa minua vain enemmän. Avaan silmäni. Sinä lähdit pois. Et tullut koskaan takaisin. Kyyneleet nousevat taas silmiini, mutta pakotan itseni ylös sängystä. En enää jaksa murehtia sitä, mitä puoli vuotta sitten tapahtui. Silti joka aamu toivon, että olisit ottanut minuun yhteyttä. Turhaa.
Kävelen peilin eteen. Silitän mahaani.
"Hei pieni. Miten jakslet?"
Vastaukseksi saan pienen potkaisun.
"Isi ei tule tänäänkään", huokaisen ja tunnen kovemman potkaisun.
"Niin. Isi on muualla eikä välitä äidistä."
Katson taas peiliin. Väri on palannut kasvoilleni. Aloin näyttää itseltäni.
Silloin kun tajusin ettet tule enää takaisin, masennuin pahastu. Makasin vain sängyssä. Huoneeni pimeydessä. Mutta kun kuulin odottavan esikoistani, pikku hiljaa elämäni alkoi palata henkiin.
Ryhdistäydin. En halunnut että lapseni kärsii minun takiani. Kerroin sinulle että odotan lasta ja että aijon pitää sen. Et vastannut. Oliko kaikki sitten ihan samantekevää tuleeko sinusta isä vai ei.
Mitä väliä sillä enää on. Mennyttä se on. Nyt minun tulisi ajatella vain sitä, että saan ihanan esikoiseni josta voin pitää huolen ja helliä sitä. Nyt pitää vain enää odottaa.
Kaikki on jo ostettu valmiiksi. En malta enää odottaa.

Kesäkuun 15. päivä. Olen niin uupunut. Jokapaikkaan särkee. Mutta on tämä sen arvoista.
Nyt saan pidellä lastani sylissäni. Makaan sairaallassa. Lapseni syntyi tunti sitten. Hän on niin kaunis. Rakas tyttöni. Äiti on tässä ja pitää sinusta huolta.
Oveen koputetaan, oma äitini ja isäni astuvat sisään huoneeseen. He tulevat onnittelemaan ja halaamaan. Annan lapseni hellästi isoäitinsä syliin. Katson äitiäni. Siitä on niin pitkä aika kun olen viimeksi nähnyt vanhempani. Ihanaa nähdä heidät.
Äiti ja isä viipyivät tunnin sairaallassa. Sitten minun oli pakko päästä leväämään hetkeksi.
Olin nukkunut jo hetken aikaa kun kuulin vierestäni hiljaista itkua. Nostan lapseni syliin kun kuulen että taas oveen koputetaan. Kehotan tulijaa tulemaan sisään. En katso ovelle päin. Tulia asteli hitaasti sisään, aivan kuin varoen. Kohotan katseeni ja sydämeni pysähtyy.
"Sinä"
Ei taas ei taas, ajattelen kun kyyneleet nousevat silmiini.
"Miks sä olet täällä?"
"Tahdon," tulija aloitti.
"Tahdon nähdä tyttäreni"
Katson sinuun, en ollut uskoa silmiäni. Miten tiesit tulla tänne? Kuka sinulle kertoi että olen saanut tytön? En itse ainakaan ilmoittanut sinulle.
"Missä olet ollut kaiken tämän ajan?" kysyn kyynelten keskeltä
"Olen pahoillani. En, en tiedä mikä minuun meni."
Käännän katseeni sinusta. En tiedä mitä ajatella. Niin kauan olen odottanut sinua ja nyt olet siinä.
Astelet viereeni ja istut sängylle. Katson sinuun ja pyyhit kyyneleeni pois. Siirrät katseesi minusta tyttäreemme.
"Haluaisitko pidellä häntä?"
Katsot niillä tumman ruskeilla silmilläsi hymyillen ja nyökkäät. Otat tytön hellästi käsiisi.
Näenkö oikein. Ovatko nuo kyyneliä silmissäsi.
"Hän on kaunis", sanot ja katsot minuun.
Kyllä, ne ovat kyyneliä. En tiedä mitä sanoa, hymyilen vain sinulle. Levität toisen kätesi ja minä ymmärrän mitä haluat. Hivuttaudun lähemmäs sinua ja sinä peität minut siihen samaan lämpimään halaukseesi kuin monta kuukautta sitten.
Kaikki on nyt hyvin. Minulla on tyttäreni. Tyttärelläni on jälleen isä. Olemme perhe.

Ja se ois sitte loppu... -.-
Kai se oli pakko lopettaa onnellisesti.
Vaik ois kyl tehy mieli omaks iloks jättää se paskaan loppuun...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.