IRC-Galleria

Huomenna psykologian koe.
- Menee miten menee.

Huomenna klo 17.00 pitäisi olla teatteriarvostelu äidinkielen opettajan sähköpostissa.
- Saa nähä onnistuuko.

Tänään ei ollut niin kovin kiva päivä kun aamu antoi olettaa.
Tai niin, mulla oli kiva päivä aina viiteen asti.
Mutta sitten mun piti mennä soittamaan heviä ja samalla alkoi ottamaan vähän kaikki päähän. (On se niin mukava musiikkilaji.)
Kun pääsin sieltä itkin kotimatkan.
Ja kivaa oli.
Ja kun yritin ottaa yhteyttä pariinkin ihmiseen, kukaan ei vastannut.
No, ei mulla niin tärkeää asiaa heidän mielestään kait ollut.
Tai sitten he eivät vain ole löytäneet puhelimiaan. (Ei olisi mikään yllätys.)

Menen angstaamaan kuten teini kielellä sanotaan.
(Ihan noin vain tiedoksi, vihaan tuota sanaa yli kaiken.)

Nähtäillään jos en hyppää sillalta.

Eilen illalla olin väsyneempi kuin koskaan.
Menin nukkumaan 01.00 ja heräsin tänä aamuna 12.30.
Oli ihana nukkua pitkästä aikaa kunnolla ja pitkään.

Diskossa oli eilen kivaa.
Oli kiva pitkästä aikaa tanssia.
Varsinkin Tanjan kanssa.
Illan aikana tuli meiän vakkaribiisit.
Apinamies ja Anna mulle piiskaa. <3

Näin aluksi, anteeksi kaikki, että olen välillä hankala ihminen.
Se että pistän vastaan ja kiukuttelen ei tarkoita ettenkö pitäisi teistä.

En osaa sanoa päivistä enää oikein mitään. Ne menevät vain ohi kuin olisin unessa.
Mutta niinhän olenkin !
Jakso on ihan täynnä koulua ja sitten vielä harrastukset.
Sanotaanko näin, että olen maailman onnellisin tyttö kun pääsen lomalle.
Ja vaikka loma loppuisikin.
Alkaa rennot jaksot, jotka kestävät lukuvuoden loppuun saakka.
Ehkä saisinkin silloin opiskeltua jossain välissä.

Tänään meillä oli ranskan koe ja se meni ihan ookoosti.
Ja tuntuu siltä, että pääsen ihan keposeen läpi.

Nyt on sitten varmaa se, että vaihdan pitkästä matikasta palikkaan.
Kävin opolle jutustelemassa ja kaikki on jees.

Huomenna disko.
Vaikkei se sytytä enää niin kuin yläasteella, on kiva saada jotakin meininkiä tänne.

Kohta nukkumaan.
Oon valvonu taas ihan sairaasti, tai ainakin tuntuu siltä. :S

"Hyvää yötä,
hiirille työtä.
Kauniita unia,
oman kullan kuvia."

Tajusin tänään, että torstaina, eli ylihuomenna, olisi ranskan koe, ja että en ole lukenut siihen juuri yhtään.
Saattaa mennä mielettömän hyvin se koe.

Tänään kävimme mummolla.
Saimme Tanjan kanssa uudet lapaset.
JEI.

Tänään on tosiaan Suomen itsenäisyspäivä.
Ja kiitos itsenäisyydestämme kuuluu tietenkin veteraaneillemme.
Kiitos siis heille.

Tänään puhuin Tinjan kanssa puhelimessa.
Se odottaa kuulemma jo innolla pukkia ja nauroi, kun kysyin, onko Tinja ollut kiltti.
Se on suloisin tyttö päällä maan. <3

Tänään oli rankka päivä.

Kouluun kello 8.15.
Kotiin klo 13.00.
Lähtö Jämsänkoskelle klo 14.00.
Kotona n. klo 22.00

Väsyttää ja vituttaa ihan sairaasti.
Väsyttää siksi että en ole saanut levättyä tänään.
Vituttaa siksi, että keikka meni niin perseelleen.
Mun basso ei oikein tykänny jämsänkoskelaisista ja alkoi reistaamaan.
Markun bassokaan ei oikein syttynyt niille.

Huoh.
Mun elämä on rankkaa.

Nyt hyvinansaituille yöunille.
Öitä ihmiset, öitä maailma.







PSSSSST.
Jämsänkosken koululla on vähän hyvännäkönen rehtori.

Ottaa päähän kun huomenna on se itsenäisyyspäivän keikka.
Pysyn melkein pystyssä noilla kengilläni. :S
Eli jos mua ei maanantain jälkeen näy, mä oon toden näkösesti ekana nyrjäyttäny nilkkani ja kaatunut lavalta alas ja katkaissut selkäni.

Niin huonosti osaan noilla kengillä kävellä.

Äsken kun tulin joulumyyjäisistä, joku vanha mies kysyi minulta:

"Ei sinulla olisi käyttöä poikaystävälle? Mä oon kyllä vähän vanha, mutta kylläkin hyvin kokenut."

Sanoin kiitos ei.
Nauroin mielessäni koko loppu matkan.

Meidän joulumyyjäispöytä tuotti ihan mielettömän hyvin.
Kaikki arpaliput menivät, myös melkein kaikki kranssit. Vain kaksi jäi.

Kyllä me sinne Ranskaan vielä päästään.

Joskus pinet asiavat saavat sinut tuntemaan itsesi yksinäiseksi ja idiootiksi.
Ja sitä minä olen.
Yksinäinen idiootti.

Saatatte ehkä sanoa, että enhän minä ole yksinäinen, että minulla on paljon kavereita ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa.
Niin. Enhän minä SILLÄ tavalla ole yksinäinen.
Mutta kun kysytään, kuka on paras kaverini, tai kelle kerron salaisimmatkin asiat, en osaa vastata.
Kukaan ei ole oikein koskaan päässyt lähelle sisintäni. Enkä ole sinne oikein ketään tahtonut päästääkään.
Ainut poikkeus on tietysti Ansku. Anskulle kerron, jos on jotain TODELLA pahasti pielessä. Ja jos itkettää oikein kovasti.
Kuten myös joskus Hansullekin.
Nämä tytöt ovat auttaneet minua paljon, tietämättäänkin.

Tänään mietin yksin kotiin Nuopparilta tullessani kemian tunnin keskustelujani Anniinan kanssa.
Kuolisiko heti hypättyään auditorio Miilun katolta?
Kuinka paljon vituttaisi, ja ennen kaikkea, kuinka paljon sattuisi, jos jäisi vielä henkiin?
Lääkkeet olisivat niin paljon helpompi tapa kuolla.
Ottaisi yliannostuksen. Toisaalta, jos siitä selviäisi, heräisi jonakin päivänä sairaalasta letkuihin kytkettyinä, kaikki katsoisivat sinua surullisesti.
"Miksi?" he kysyisivät
Vastaisit: "Koska en jaksa enää."
Ja sitten sinut pasitettaisiin terapeutille, ikään kuin olisit tehnyt jotain tyhmää ja hullua!
Halusit vain päästä eroon kaikesta siitä kivusta, mitä sinun sisälläsi on.
Mutta ei.
Jäit henkiin ja sait toisen mahdollisuuden jaksaa.
Saattaisit ehkä jaksaa pidemmälle, ehkä et.

Anteeksi vain ihmiset, mutta minä vihaan alkoholia.
Se saattaa todella pilata elämän.
On nuoria jotka rällästävät joka viikonloppu kännissä pitkin metsiä.
Miettivätkö he koskaan, mitä heille voisi tapahtua?
Miettivätkö he, että he saattaisivat satuttaa itsensä? Että joku saattaisi raiskata heidät, tai että he saattaisivat jäädä jonkin kulkuneuvon alle typeryyksissään.
Nämä ovat ehkä ääri esimerkkejä, mutta myöskin hyvin mahdollisia.
Niin ja, anteeksi vain, mutta vihaan myös tupakkaa.
Sekin saattaa pilata jonkun elämän ja erityisesti muuttaa ihmistä.
Tiedän tästä muutaman esimerkki-ihmisen, joita en kuitenkaan tässä halua paljastaa.

Mulla oli ehkä vähän huono ilta, mutta saimpahan ainakin kirjoitettua tuntoni ylös.

ANTEEKSI KAIKILLE JOTKA VIHAAVAT MINUA.
Minua ei oikeasti ole olemassa.

Minun ja Anniinan hienot puheenaiheet kemman tunnilla:

- Itsemurha
- Minne pääsee/joutuu kuoleman jälkeen
- Onko onnellista rakkautta?

Näiden lisäksi luimme englannin sanoja.
Ja tottakai myös opiskelimme ahkerasti kemiaa.

Aloin tänään äikän tunnilla miettimään, mitä helvettiä teen täällä, Petäjäveden lukiossa.
Voisin ihan yhtä hyvin olla Pihtiputaalla, bändi-linjalla.
Musiikkia olisi joka jaksossa enempi tai vähempi.
Minulla olisi hyvin todennäköisesti paljon uusia kavereita.

MUTTA TOISAALTA.
Olen täällä. Ja riittävän onnellinen. Aina aika ajoin.
Mulla on paljon kavereita. Uusia ja vanhoja.
Perhe on täällä.
Mulla on bändi. Ja bändin pojat. Jotka ovat mulle uskomattoman tärkeitä.

Olen ehkä menettänyt yhden mahdollisuuden, kun jätin menemättä Pihtiputaalle. Mutta jos olisin mennyt, niin mulla ei ehkä (hyvin todennäköisesti) olisi Mattia.
Ja olisin jäänyt paljosta paitsi.