IRC-Galleria

Voiko vaan olla niin, että pelkää onnellisuutta?
Vaikka sitä koko aika havittelee ja haluaa ja toivoo.. jos ei vaan tiedosta sillon että oikeestaan pelkää olla onnellinen.

Must ainakin tuntuu hyvin usein siltä, että mä pelkään.

Se ilmenee ehkä parhaiten siten, että vaikka tietää että kaikki on hyvin, vois olla onnellinen, mut jotenki väkisin ettii aina jotain mikä olis pielessä..ettei kaikki olis niin hyvin. Sitä on vaikeeta selittää selkeesti.

Minä itse ainakin voisin olla ihan onnellinen mun elämään just nyt, ajoittan olenkin. Mut koko aika mä etsimällä etsin jotain mikä on huonosti, että mulla olis joku syy olla onnettomampi kuin mitä oon. Tai kai se voi olla myös sitä, että jotenkin "tietää" että se onnellisuus kuitenkin ajan myötä loppuu, tavalla tai toisella, niin sitte ei ees halua olla onnellinen... ettei kaikki se sitten satuttais niin perkeleen lujaa. Itselleenhän siinä vain valehtelee...ja valitettavasti tietää sen myös.

Koko aika mäkin etsin onnea, tahdon olla onnellinen. Nyt kun mulla on kaikki ainekset onnellisuuteen, mä en käytä niitä. Etsin vain kaikkea pilaantunutta. Mä pelkään.


Ja se jos mikä on ahdistavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.


-Tommy Tabermann-

...It's time for healing time to move on
It's time to fix what's been broken too long
Time to make right what has been wrong
It's time to find my way to where I belong
There's a wave that's crashing over me
And all I can do is surrender


Time to face up
Clean this old house
Time to breathe in and let everything out
That I've wanted to say for so many years
Time to release all my held back tears...

Tyttö menee poikaystävänsä kanssa baariin. Kun tulee tytön vuoro tarjota kierros, hän kertoo pojalle, että on kuullut uudesta drinkistä, jota tämän on pakko kokeilla.

Tyttö tuo itselleen normaalin oluen ja pojalle kaksi lasia: toisessa Baileys'ia ja toisessa lime -mehua. Tyttö sanoo pojalle: "OK, tee näin; kippaa Baileys huiviin, älä niele, juo sitten lime -mehu siihen sekaan."
Poika katsoo tyttöä epäilevästi, mutta koska tämä on niin innoissaan uudesta drinkistä, hän päättää testata.
Ensin Baileys: ihana, pehmeä, kermainen lämmin tunne suussa. Sitten poika huikkaa lime -mehun...

1. Baileys'in kerma juoksettuu kokkeliksi..
2. Pojan naama muuttuu limen vihreäksi...
3. Poika välttää yökkäämisen ja onnistuu nielemään moskan...
.
.
.
4. Tyttö kuiskaa pojan korvaan: "Sen nimi on Suihinotto."

joskus vaan turhautuu toiseen ihmiseen. tai lähinnä sen toisen käytökseen, ja siihen kuin se ei vastaa lainkaan sitä, mitä luuli.

kun ei niinku tiedä että mitä sitä pitäis tehdä sen ihmisen kanssa,pitäiskö antaa vaan olla, vai pitäiskö jatkaa vielä välittämistä. kun välillä ei vaan jaksais enää tippaakaan, mut välillä on sellanen olo että mitä jos sittenkin...

ja sit turhauttaa sekin, että kun ei osaa ees selittää tätä asiaa ymmärrettävästi. hemmetti, huuda hep jos tajusit, tai jos tiedät kenestä puhun. kiitos nam!

Prinsessa.

Ja eräänä harmaana sunnuntaipäivänä prinsessa tajusi, kuinka paljon kaipasi vierelleen omaa prinssiä.

jotain pysyvää.

näillä yön tunneilla tulee mietittyä kaikennäköstä...

tässä valvoessani myös tajusin, kuin paljon mä oon tuhlannut mun aikaani, asiaan jota on aivan turha murehtia.

oon tuhlannu mun aikaa, ajatuksia ja tunteita, ja nyt mä vasta tajusin sen. Ihan pienen pieni asia sai mut sen ymmärtämään. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt mä voin keskittyä ajatus- ja tunnetasolla johonkin ihan muuhun... ehkä häneen? ;)

hihi, on kiva olla :)

Täl hetkel on jotenkin... vapautunu olo.
Eilen sai vähän juteltua asioita, jotka on painanu mieltä.

Mä en tiennyt yhtään mitä sä tunnet, nyt tiedän.
Mut sitä mä en tiedä, että olisko mun helpompi olla, jos sä vaikka vihaisit mua.

Nyt kun mä tiedän, että sun tunteet on edelleen vahvat mua kohtaan, niin tää tilanne on jotenkin niin paljon ahdistavampi, omalla tavallaan. Kun tietää että molemmat välittää toisista, ihan tosi paljon, mut silti ei voi olla yhdessä... kun ei vaan voi. Se päätös on joskus tehty, sitä ei enää voi peruuttaa.

Tässäkin tapauksessa yritän uskotella, että näin tän just kuului mennäkin.

Mut onks se kuitenkaan niin?

Kuulin eilen, että sulla ei mee ehkä ihan niin hyvin kun vois mennä.
Peläsyitn.
Mä oikeesti pelkään sun puolesta...mä tiedän että sä osaat olla fiksu ja ajattelevainen ja hyvä ihminen. Mä myös tiedän, että sä osaat itse oman elämäsi pilata, aivan totaalisesti.
Etkö sä oppinut siitä yhdestä virheestä mitään? Aiontko sä tosiaan tehdä kaiken saman uudestaan?

Sä tiedät itsekin että sun on rauhoituttava, sä tiedät sen, muttet tee asialle mitään. Miksi?

Mä oon ollu sua kohtaan kylmä, mulla on ollu syyni siihen. Mut se ei tarkota sitä ettenkö välittäis..välitän edelleen, ihan liikaa.
Mä haluaisin auttaa sua, mutta mä en voi...ei kukaan voi. Ei kukaan muu kuin sinä itse.
Sitten kun sä sen tajuat, voi olla ehkä jo liian myöhästä. Mä pyydän, ota se järki nyt käteen ja kato itteäs peilistä... haluutko sä oikeesti olla sitä mitä sieltä peilistä katsoo takasin? Vai olisitko mielummin se järkevä, tunteva, ajatteleva ihminen jonka minä tunnen?

Tee se ihan vaan sun itsesi takia!

Mutta siihen asti kunnes jotain tapahtuu, on vaan pelättävä. Sun puolesta.

en muista kyl millon ois omenasiideri maistunu näin hyvältä.. :)