IRC-Galleria

Äikästä ällä sittenkin. Ja... ihanaa. Tanssin ja pompin ja hypin mielessäni. Koulututuilla oli monella laskenut, enkä sitten voinut iloita koulussa, mutta JES!
Protuihmisillä ja Sannillakin meni niin hienosti, että mie olen ihan häsessä kun myö ollaan kaikkin niiiiiin hyviä ja parhaita ja ihania.

JES.

Ja matikkakin nousi (eli m). Tulen kohta hulluksiiiii.

Oi JES, meitä.

Alkoi ilta hysteerisesti, Ellallaan, Elbun ja mr. Pyörylän kanssa liikenteessä. Ja... ööh. Paljon huonoja juttuja. Portaissa lukee: "varo matalaa kattoa", josta me tietysti, että "damn, miten katala matto". Ja joo. Karvat lensivät jostain syystä ylöspäin sali kakkosessa, oikeasti. Ja sitten mietimme, mitä alakertalaisten niskaan voisi heittää. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että Ilja.
Iltalehti: "Hän kuoli nauraen"
Joo. Ainakin meitä nauratti. Muita ei varmaankaan.

Mutta mitä me muista, kun ei mekään niistä, (niistää, ehe) eikö?

Itse leffa oli... en tiedä. Hassu. Olin toisaalta niin väsynyt ja aiemmin päivällä niin vittuuntunut, että kaikki negatiivinen oli pakko nauraa pois. Ja kyllä mie nauroin.
"Onko sulla jotain fetissejä, kun sä naurat, kun miestä tökätään haarukalla perseeseen?"
Joo.
(Tulkitkaa)

Ihanaa dialogia kaikenkaikkiaan. Ja Burton osaa. Lovelove.

Jos joku haluaa lahjoittaa minulle 199.99 puntaa, niin olen valmis lähes mihin tahansa. (Yeeesh, I'll lick yer toes. ) BBC shopista "the Ultimate Dress Drama Collection".
Enää puuttuu 197,99 puntaa, konsa Pöl Löreinen Örr lupasi antaa kaksi.

"Lähetä niille kolme kirjettä: yhdessä kaksi puntaa, ja kaksi tyhjää niiden nollien paikalle"

Paskapuhetta, että lukiolaiset olisi älyköitä.

Minua muuten vähän jänskättää, miten yo-kokeet meni. Perjantaina tieto.

Niinjoo. Ruotsi män persiilleen, gick på sin pylly toisin sanoen.

Aamu, Aino nukkuu ah, onnellisesti lämpöisesti peittovuoren alla. Nähnyt jotain kivaa unta ja jaloissa tuntuu pehmeälle, kun on ihanat pussilakanat.

Joku liikkuu sängyssä, Aino äännähtää unisesti, kääntää kylkeä... ja...
Kaikkien aikojen ällöin kielisuudelma. Tai vielä pahempaa, koira, tuo saatanan idiootti, yrittää nuolla miun suun kitarisoista lähtien. Ja hyi perkele.

Noh, sittenpä Aino, koiran kieli edelleen kurkussa, mölähtää vihaisesti ja kiivaasti taistelee itsensä irti koiran aamuherätyksestä.
"Nyt vitun koira ala mennä siitä!"
Saan osakseni iloisen hännänheilautuksen. Iippa-Piippa kipittää Elbun huoneeseen. Aino vajoaa katkerana koomaan.

Plops.

Jotain märkää, kylmää, kuolaista ja karvaista putoaa hänen naamalleen. Iippa-Piipan lempilelu: KARVATOHVELI, jota on autuaasti lutsutettu likomäräksi koko yön. Siinä se lilluu naamallani. Alkaa palaa hihat. Alkaa myös naurattaa. Ei pitäisi, sillä tuostakos ihanien aamu-unieni tuhoaja innostuu. Se röllähtää mahalleni selälleen ja minä saan viskattua tohvelin pois miun sängystä. Koira säntää tohvelin perään ja ponkaisee vauhtia rintalastastani. (Tarpeetonta kai kertoakaan, että koiralla on elopainoa sellaiset kolmekymmentä kiloa.)

Olen niin rakastettu.

Niin, en edes tiennyt, olenko maininnut. Miun oma pieni kolme viikoa ja päivän tänään täyttäneen läiskäsilmäreppanatilppasen nimi on Malla. Miina ja Malla. Kuulostaa kivalta. Miulla oli tosi monta muuta nimeä ajateltuna, ja mietin, että Malla olisi ihanan nimi sitten jos/kun otan itselleni lapinporokoiran/siperianhuskyn.

Muita nimivaihtoehtoja oli.. paljon. Minta, Nanaki, Nukka (mutta muistutti liikaa Unukkaa, ja se haava ei ole vielä niin parantunut), Gaara (Narutardismia? Nooope. Minusta Gaara on nätti ja vahva nimi, tosin enemmänkin feminiininen), Taika, jopa yhden illan mietin Naroa. Mutta se olkoon ja pysyköön Nooran nimenä. Ja omanani, tosin pienellä.

Malla tuli pienelle nimeksi, koska se on Mallan näköinen, sellainen pieni reppana harmaakuono, jonka vasemmassa silmässä on hassu läiskä. Ja juuri Mallan otin siksi, että... en tiedä. Aluksi olin ottamassa Tinka-pikkuruista, mutta se on nyt näyttänyt selvästi, että pärjää (kokoajan haastamassa isoimpia pentuja tappeluun). Ei ole enää huoli siitä, eikä huono omatunto, jos en sitä otakaan. Joten Malla.

Voi itku kouluun. Sitä ennen pitäisi vielä tehdä vaikka mitä.

Katsoinpa eilen Idolsia. En varmaankaan katsoisi sitä ilman Agnesta. Minulle tulee aina kylmät väreet kun hän laulaa ja hän vaikuttaa jotenkin aivan mielettömän ihmeelliseltä ihmiseltä. Sellaiselta kauniilta ja kiltiltä ja aidolta.

Mie kirjoitan tänne enemmän kuin livejournaliini. Vaikkakin harvemmin. Pelotus. Kai se on uutuudenviehätystä.

Nyt sinne suihkuun, ja sitten kouluun. Kävellen. Mutisen.

Murha mielessä on muuten tosi hyvä sarja. Eilinen jakso vain sukkasi pahasti.

Eilen meidän talo meni sekaisin. Keittiö muutti olohuoneeseen, olohuone Yanhen huoneeseen, Yanhen mount Nojatuoli miun huoneeseen ja koiravauvat keittiöön.

Kohta pitäisi mennä töihin. Ja menenkin. Huooh.

Oli jokseenkin hysteerinen ilta eilen. Niin käy aina, jos joudun olemaan pitkään itseni kanssa. Sekoilin sekä Ardorin, että Xirren kanssa. Onneksi en kyllä muista, mitä mie härötin (aika hyvin absoluuttiselta). Jotain pahasti.

Ja kirjoitin. Jälleen sitä kirottua unta, jonka kanssa on niin hankalaa. Ahdistavan kirjoittaminen on aina vähän... En nyt sano ahdistavaa tai vaikeaa, vaan kiusallista. Kun itsellä tulee sellainen sairas olo. "Muahahahaha".

Hmm... niinjoo. Tänään pitää allekirjoittaa tärkeitä papereita Carinan kanssa noita pentuja koskien. Tuleepa aikuinen olo.

Menin sitten päivystykseen, ja olen nyt muutaman tunnin odotellut kotona, että sinne pääsisi sisäänkin. Eilen nousi tautinen kuume ja yskältä on vaikea hengittää. Ah, mikä autuus.

Katsoin eilen Etelästä pohjoiseen. Se on ihana. Joku noissa pukudraamoissa on niin viehättävää. Ne ovat naiiveja, juoniltaan selkeitä ja silti. Herrasmiehiä ja ihania pukuja. "John is MY man."
Ei liittynyt oikein mihinkään mitenkään. Jinxteriin ehkä.

Ja se musiikki siinä on tavattoman kaunis. Ajattelin sovittaa siitä osaa yhteen irlantilaiseen biisiin, jos sen soittaminen vaikka onnistuisikin. Mhhh. Saa nähdä.
Musiikkia miettinyt muutenkin. The Ermies ei tiedäkään, mitä kaikkea kieroa olen pohtinut. Aloitin sillä tosin, että Tiiti voisi olla basisti.
Minulla on paljon kieroja suunnitelmia.

Tilppaset ovat ihania. Ehdottoman. Ja nukkuminen. Näin unta vaikka mistä sairaasta. Häwwi ja Xirre ja mie oltiin autossa ja sitten myö upotettiin se auto jonnekin. Ja sitten mummi rullalautaili meijerin pihalla ja mie ostin kookospähkinän hajuista hajuvettä hintaan 2,69. Myös Ronja liittyi siihen jotenkin, mutta ei mitään hajua, miten.

Tänään viikon huonoimman ohjelman lällyannos: everwood. Muahaha. Säälittävää. Huomenna olisi pakko mennä kouluun, mutta Xirre sanoo, ettei saa, ja Emsti viittasi johonkin samanlaiseen. Kuka tahtoo selitää ruotsinopelle?

Tahtoo omaan sänkyyn käpertymään Göllin viereen.

Sarkasmia, rakkaat.

Kuuntelen Kilttiananaksen lähettämää Sonataa ja räin aivojani. Viehättävän naisellista, muuten.

Uudet jättehevarikatu-uskottavat saappaat ovat hienot, tulee melkein hurja olo. Vaan eipä oikeastaan.

Keskustelinpa sitten Xirren kanssa johonkin neljään yöllä stoorien tyyppien seksielämästä. En kykene käsittämään, mikä ihme tuli. Se oli pelottavan hysteerista.

Tilppaset ovat niin söpöjä, ne osaavat jo leikkiä ja murista (hui!) ja heiluttaa häntää, istua ja katsoa ylöspäin, kunnes ne kellahtavat selälleen. Päästäisin vinkuvia ääniä jos se ei sattuisi niin paljoa kurkkuun.

Turhanpäiväisyydestä toiseen. Livistin jälleen eilen lääkärille menemisestä. Korvatulehduksen kanssa ei pitäisi pelleillä, mutta ei pitäisi antibioottejen kanssakaan.

Muistin eilen, miten pettynyt olin ensimmäisen kerran syödessäni nauravia nakkeja: "Äiti, ei nää sano mitään."

Niinjoo. Svenska jee jättekiva myckeperseestä. Sanakoe ei niin mennyt läpi, yllätyksellistä. Käännöslauseissakaan ei ollut mitään oikein (okei, ehkä jotain, mutta antakaa nyt valittaa).

Mie olen ihan varma, että miulla oli kasvukipuja eilen vasemman käden keskisormessa. Kohtalon johdatusta, tietenkin. Kerroin Xirrelle ja näin ensimmäistä kertaa kun mansikkajoghurtti lentää sieraimista. Taiteellinen kaari kaikenpuolin.

Ällöä. Mie menen nukkumaan.

Tilppaset ovat pieniä ja niitä on kahdeksan. Yhdellä niistä on jo silmät, toisella yksi. Tilppaset ovat valkoisia, mutta niiden nenänpäät ovat vaaleanpunaisen karvan peitossa. Ne osaavat haukotella ja niillä lähtee mopo käyntiin, kun rapsuttaa mahasta ja niillä on ikää 11 päivää.

Tilppaset ovat rakkautta.
Ne on koiranpentuja.