IRC-Galleria

ja taas tuli se kellon aika lauantai illasta että olen yksin kotona kun rakkaani on töissä... tällä kertaa meni kangasniemelle ja eilen oli jämsässä soittelemassa ja kattelemassa tyttöjen peppujen keikutusta.

tänään ollut aika hiljainen päivä, ei olla puhuttu paljoa niin kuin ei silloinkaan kun hän tuli aamusta viimeksi kotiin. oltu enimmäkseen vain omissa oloissamme ja suut supussa. mutta mitäpäs sitä toista toisaalta edes häiritsemään jos kerta haluaa olla vaan koneella ja rauhassa... :/

on nykyään tullut vähän semmoinen kummallinen tunne, että ihan kuin tunteet meidän välillämme olisivat viilenneet yhtääkkiä miinuksien puolelle. En tiedä mistä se johtuu, sillä olen parhaani mukaan olla hyvä tyttöystävä ja kodinhoitaja. ja omasta mielestäni menen koko ajan hyvää vauhtia parempaan suuntaan, mutta silti kaikki ei ole vaan kohdallaan. en ole aivan varma mistä tämä yllättävä nopea lasku johtuu, mutta tiettyjä aavistuksia kyllä on. =(

yksi mikä kumminkin on varmaa on se että jos tämä ei ajan kuluessa enää käänny parempaan niin takaisin ei ehkä ole enää ollenkaan tulemista.