Rakkaus on tyyni, hiljainen, kuuntelen rakkauden hiljaisuutta, yksin mailmassa miehenä ellämän hiljaisuudessa, elämää suurempina kyyneleet lintujen, satoivat itkien kasvoilleni oman kivun nähden, linnut itkivät ja värikäs musta kaikkeus ja avasin silmäni näkemään ketkä minua rakastavat, herään yksin, huokaan, kyyneleen hohteest hohtava varjo liikkui kuin puhtaan sinisen veden auringonpaiste. Itkivät rakkaat ja heräsin yksin taas, olin ainut kenet tunsin.